HIKI

Elimistön neste, jota erittyy hikirauhasista iholle yleensä ponnistuksen (esim. raskaan työn), tunteiden (mm. jännityksen), lämmön tms. vaikutuksesta.

Tehtyään syntiä Aadamin oli hankittava vaivalloisesti elantonsa kirotusta maasta Eedenin puutarhan ulkopuolella, ja niinpä hän sai hikoilla uurastaessaan orjantappuroiden ja ohdakkeiden keskellä. Jehova sanoi hänelle muun muassa: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu.” (1Mo 3:17–19.)

Hesekielin temppelinäyssä Jehova sanoi, että pyhäkössä palvelevilla papeilla tuli olla pellavavaatteet ja ettei ”heidän yllään pidä olla villaista”. He eivät saaneet vyöttää ympärilleen villaa eivätkä ”mitään hiostavaa”. Tämä johtui ehkä siitä, että niin kartettiin hien aiheuttamaa epäpuhtautta, tai siitä, että hikoileminen olisi tehnyt heidän palveluksestaan epämiellyttävää eikä iloista, koska hiki olisi viitannut uurastamiseen tai raadantaan, kuten Aadaminkin tapauksessa. (Hes 44:15–18.)

Jeesus Getsemanessa.  Luukkaan 22:44:ssä sanotaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka oli maanpäällisen elämänsä viimeisenä yönä Getsemanessa: ”Mutta jouduttuaan suureen tuskaan hän rukoili rukoilemistaan yhä hartaammin, ja hänen hikensä tuli kuin veripisaroiksi, jotka putosivat maahan.” Kirjoittaja ei sano, että Jeesuksen hikeen todella sekoittui hänen vertaan. Hän saattaa vain esittää vertauksen viitaten ehkä siihen, että Kristuksen hiki muodosti ikään kuin veripisaroita, tai kuvaillen sitä, että Jeesuksen hikikarpaloiden putoileminen muistutti veripisaroiden tippumista haavasta. Toisaalta Jeesuksen verta on voinut tihkua hänen ihonsa läpi ja sekoittua hänen hikeensä. Verensekaista hikeä kerrotaan erittyneen äärimmäisen henkisen paineen alaisuudessa. Verisuonten ehjien seinämien läpi tihkuu verta tai sen aineosia diapedeesi-nimisessä sairaudessa, ja hematidroosissa erittyy hikeä, joka on hemoglobiinin, veren tai verisen ruumiinnesteen punaiseksi värjäämää, ja siten ihminen voi ’hikoilla verta’. Nämä ovat tietenkin vain otaksumia siitä, mitä Jeesukselle ehkä tapahtui.

Codex Vaticanus, Codex Alexandrinus, Syrus Sinaiticus ja Codex Sinaiticuksen korjattu lukutapa jättävät pois Luukkaan 22:43, 44:n. Nämä jakeet ovat kuitenkin mukana alkuperäisessä Codex Sinaiticuksessa, Codex Bezae Cantabrigiensiksessa, latinalaisessa Vulgatassa, Syrus Curetonianuksessa ja syyrialaisessa Pešittassa.