Raamatun näkökanta:

Saavatko itsemurhan tehneet ylösnousemuksen?

TRAAGINEN tieto itsemurhasta ei merkitse yhden vaiheen päättymistä sukulaisten ja ystävien elämässä, vaan se aloittaa vaiheen, johon liittyy sellaisia sekavia tunteita kuin sääliä ja vihaa, surua ja syyllisyyttä. Se herättää myös kysymyksen: voimmeko elättää mitään toivoa elämänsä riistäneen ystävämme puolesta?a

Vaikka itse aiheutettu kuolema ei ole koskaan oikeutettu eikä oikeudenmukainen, Paavali tarjosi kauniin toivon jopa joillekuille epävanhurskaille. Hän sanoikin roomalaiselle oikeusistuimelle: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo – –, että on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” – Apostolien teot 24:15.

Siitä huolimatta monet teologit ovat pitkään hylänneet kaikki ajatuksetkin siitä, että epävanhurskaiden ylösnousemus tarjoaisi toivon itsemurhan tehneille. Miksi?

Teologit kiistävät ylösnousemustoivon

William Tyndale tunnisti osan ongelmasta 1500-luvulla valmistuneen Raamattunsa esipuheessa: ”Kun elämästä eronneet sielut pannaan taivaaseen, helvettiin tai kiirastuleen, niin hävitetään ne todistelut, joilla Kristus ja Paavali vahvistivat ylösnousemuksen.” Vuosisatoja sitten kirkonmiehet esittelivät epäraamatullisen käsitteen: kuolemattoman sielun, joka jättää ruumiin kuolinhetkellä ja menee suoraan taivaaseen, kiirastuleen, limbukseen tai helvettiin. Tuo käsite oli ristiriidassa Raamatun selkeän, tulevaa ylösnousemusta koskevan opetuksen kanssa. Baptistipappi Charles Andrews kysyikin: ”Jos sielu on jo autuaasti taivaassa (tai on jo ansaitusti kärventymässä helvetissä), mitä muuta vielä tarvitaan?” Hän lisäsi: ”Tämä sisäinen ristiriita on jatkuvasti vaivannut kristittyjä läpi vuosisatojen.”

Yksi seuraus sellaisesta harhautuneesta teologiasta oli, että ”Augustinuksen ajoista [v. 354–430] lähtien kirkko on tuominnut itsemurhan synniksi, joka luopumuksen ja haureuden tavoin on lunastuksen ulkopuolella”, sanoo Arthur Droge Bible Review -lehdessä vuoden 1989 joulukuun numerossa.

Tämä ankara ”lunastuksen ulkopuolella” olemisen eli vailla toivoa helvetintuleen luovutetuksi tulemisen tuomio kärjisti järkeilyn kuoleman hetkellä tapahtuvasta tuomiosta horjuvaan huippuunsa. Kirkollinen sanomalehti National Catholic Reporter myöntää: ”Kaksi kirkon huomattavinta oppinutta puhuivat soimaavasti itsemurhasta – Augustinuksen leimatessa sen ’inhottavaksi ja tuomittavaksi pahuudeksi’ ja Tuomas Akvinolaisen osoittaessa sen olevan kuolettava [anteeksiantamaton] synti Jumalaa ja yhteiskuntaa vastaan – mutta kaikki kirkonmiehet eivät ole olleet yhtä mieltä.”

Onneksi me voimme välttää sellaisen ”sisäisen ristiriidan” hyväksymällä kaksi keskenään sopusointuista Raamatun totuutta. Ensiksi: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hesekiel 18:4) Toiseksi: kuolleiden sielujen (ihmisten) todellinen toivo uudelleen elämisestä on ”ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden”. (Apostolien teot 24:15) Mitä sitten voimme perustellusti odottaa tapahtuvan niille, jotka tekevät itsemurhan?

Epävanhurskas joka saa ylösnousemuksen

Jeesus sanoi kuolemaantuomitulle rikolliselle: ”Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” Tämä mies oli epävanhurskas – lainrikkoja ennemmin kuin sekapäisyydessä tehdyn itsemurhan uhri – syyllinen oman vilpittömän tunnustuksensa mukaan. (Luukas 23:39–43) Hänellä ei ollut mitään toivoa päästä hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa. Niinpä se paratiisi, jossa tämä varas saattoi toivoa saavansa elämän takaisin, oli Jehova Jumalan valtakunnan hallitsema kaunis maa. – Matteus 6:9, 10; Ilmestys 21:1–4.

Mitä tarkoitusta varten Jumala herättää tämän rikollisen? Siksikö että Hän voi säälittä esittää miehen menneet synnit häntä vastaan? Tuskinpa, sillä Roomalaiskirjeen 6:7, 23:ssa sanotaan: ”Se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään” ja ”synnin maksama palkka on kuolema”. Vaikka hänen aikaisempia syntejään ei luetakaan hänen tililleen, hän tarvitsee silti lunnaita kohottamaan hänet täydellisyyteen.

Teologi Albert Barnes oli siksi väärässä ja harhaanjohtava väittäessään: ”Ne, jotka ovat tehneet pahaa, tullaan herättämään ylös, jotta heidät voidaan tuomita eli julistaa kadotukseen joutuviksi. Tämä tulee olemaan heidän herättämisensä tarkoitus, yksinomainen päämäärä.” Kuinka sopimatonta tämä olisikaan oikeudenmukaisen ja rakastavan Jumalan arvolle! Sen sijaan ylösnousemus elämään paratiisimaassa antaa tälle entiselle rikolliselle (ja muille epävanhurskaille) erinomaisen tilaisuuden tulla tuomituiksi sen mukaisesti, mitä he tekevät ylösnousemuksensa jälkeen. – 1. Johannes 4:8–10.

Armollinen tilaisuus

Itsemurhan uhrin järkyttyneet ystävät voivat näin ollen saada lohdutusta tietäessään, että ’Herra armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.’ (Psalmi 103:10–14) Vain Jumala voi täysin ymmärtää mikä osuus mielisairaudella, äärimmäisellä stressillä ja jopa geneettisellä heikkoudella on ”itsemurhakriisissä”, joka ”ei ole luonteenomaista koko eliniälle [vaan] usein on kysymys vain minuuteista tai tunneista”, niin kuin National Observer -lehti mainitsi. – Ks. Saarnaaja 7:8, UM: ”viisaan saattaa sorto panna toimimaan mielettömästi”.

On totta, että oman elämänsä riistävä vie itseltään mahdollisuuden katua itsemurhaansa. Mutta kuka voi sanoa, ettei itsemurhaan ajautuneen asenteessa olisi voinut tapahtua muutosta, jos hänen tuhoisa yrityksensä olisi epäonnistunut? Todellisuudessa jotkut pahamaineiset murhaajat ovat muuttuneet ja hankkineet elämänsä aikana Jumalan anteeksiannon. – 2. Kuningasten kirja 21:16; 2. Aikakirja 33:12, 13.

Näin ollen, maksettuaan ”lunnaat monien korvaukseksi” Jehovalla on oikeus ulottaa armo jopa joillekin itsemurhan tehneille herättämällä heidät kuolleista ja antamalla heille kallisarvoinen tilaisuus ”katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä katumukseen sopivia tekoja”. – Matteus 20:28; Apostolien teot 26:20.

Vastuuntuntoinen, raamatullinen näkemys elämästä

Elämä on Jumalan lahja eikä sitä tule käyttää väärin tai päättää oman käden kautta. (Jaakob 1:17) Siksi Raamattu kannustaa meitä näkemään itsemme, ei kuolemattomina sieluina, vaan sellaisen Jumalan arvokkaina luomuksina, joka rakastaa meitä, arvostaa sitä että olemme elossa ja odottaa iloiten ylösnousemuksen aikaa. – Job 14:14, 15.

Rakkaus vahvistaa käsitystämme siitä, että itsemurha vain lisää jälkeenjääneiden läheisten ongelmia, vaikka sen avulla onnistutaankin välttämään omat taakat. Sellaisesta joka on harkitsemattomasti riistänyt itseltään elämän, me ihmiset taas emme voi sanoa saako hän ylösnousemuksen vai ei. Kuinka moitittava hän oli? Yksin Jumala ”tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset”. (1. Aikakirja 28:9) Mutta me voimme täysin luottaa siihen, että ’kaiken maan tuomari tekee sen, mikä on rakkaudellista, oikeudenmukaista ja oikein’. – 1. Mooseksen kirja 18:25.

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

Kollektie Rijksmuseum Kröller-Müller, Otterlo