Codex Sinaiticuksen pelastaminen
CODEX SINAITICUSTA on kuvailtu ”tärkeimmäksi, kiehtovimmaksi ja arvokkaimmaksi olemassa olevista kirjoista”. Tällaisia laatusanoja ei sille anneta vain sen iän vuoksi – se on ainakin 1 600 vuotta vanha – vaan siksi, että se on tärkeä rengas Raamatun käsikirjoitusten luettelossamme. On kiehtovaa lukea kertomusta siitä, miten Tischendorf-niminen mies löysi sen uudelleen vasta vähän yli sata vuotta sitten.
Konstantin von Tischendorf syntyi vuonna 1815 Saksissa Keski-Euroopassa, ja hän opiskeli kreikkaa Leipzigin yliopistossa. Häntä järkytti se raamatunkritiikki, jota kuuluisat saksalaiset teologit hänen opiskeluaikoinaan esittivät yrittäessään todistaa, etteivät Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset olleet oikeaperäisiä. Tischendorf tuli kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että varhaisten käsikirjoitusten tutkiminen todistaisi Raamatun tekstin aitouden. Sen vuoksi hän päätti itse tutkia kaikki tunnetut käsikirjoitukset ja toivoi löytävänsä uusia matkojensa varrella.
Haravoituaan neljä vuotta läpi Euroopan parhaita kirjastoja Tischendorf saapui toukokuussa 1844 Pyhän Katariinan luostariin, joka sijaitsee Siinailla 1 400 metriä Punaisenmeren pinnan yläpuolella. Kulku tähän munkkien linnoituksenkaltaiseen piilopaikkaan tapahtui köyteen ripustetun korin avulla pienestä muurinaukosta.
SUURENMOISIA LÖYTÖJÄ
Hänen sallittiin joitakin päiviä tutkia läpikotaisin heidän kolmea kirjastoaan, mutta se ei tuottanut tulosta. Sitten juuri kun hän oli lähdössä, hän huomasi sellaista, mitä hän oli etsinyt: ikivanhoja pergamentteja! Niitä oli suuren korin täysi pääkirjaston aulassa. Kirjastonhoitaja kertoi hänelle, että ne oli määrä polttaa, aivan kuten kaksi täyttä korillista oli jo poltettu. Näiden pergamenttien joukosta Tischendorf löysi ällistyksekseen 129 lehteä vanhimmasta käsikirjoituksesta, minkä hän oli koskaan nähnyt, eräästä Heprealaisten kirjoitusten osien kreikankielisestä käännöksestä. Hänelle annettiin 43 arkkia, mutta loput häneltä evättiin.
Tischendorf vieraili luostarissa uudelleen vuonna 1853, ja löysi vain 1. Mooseksen kirjan katkelman, joka oli peräisin tuosta samasta 300-luvun käsikirjoituksesta. Hän oli varma siitä, ”että alun perin käsikirjoitus sisälsi koko Vanhan testamentin, mutta että suurin osa oli jo kauan sitten tuhoutunut”. Täydellisessä käsikirjoituksessa oli luultavasti 730 lehteä. Se oli kirjoitettu kreikkalaisin unsiaalikirjaimin (suuraakkosin) veliinille, hienoille lampaan- ja vuohennahoille.
Kuusi vuotta myöhemmin Tischendorf teki kolmannen vierailunsa munkkien luo Siinaille. Lähtöpäivän aattona hänelle näytettiin sattumalta paitsi niitä lehtiä, jotka hän oli pelastanut tulesta 15 vuotta aikaisemmin, myös monia muita niiden lisäksi. Ne sisälsivät kaikki Kreikkalaiset kirjoitukset sekä osan Heprealaisten kirjoitusten kreikankielisestä käännöksestä.
Tischendorfin annettiin viedä käsikirjoitus Kairoon Egyptiin, jäljentää se ja lopulta kuljettaa se Venäjän tsaarille lahjana munkeilta. Nykyään se on British Museumissa, jossa se on näytteillä Codex Alexandrinuksen rinnalla. Aiemmin löydetyt 43 arkkia ovat Leipzigin yliopiston kirjastossa Saksan demokraattisessa tasavallassa.
Meidän pitäisi olla kiitollisia Tischendorfille, että hän omisti elämänsä ja lahjansa vanhojen Raamatun käsikirjoitusten etsimiseen ja varsinkin suurenmoisen Codex Sinaiticuksen pelastamiseen tuholta. Haluamme kuitenkin eniten kiittää Jehova Jumalaa, joka on pitänyt huolta siitä, että hänen Sanansa on säilynyt niin täsmällisenä meidän hyödyksemme nykyään.
[Tekstiruutu s. 30]
Miten tätä koodeksia voidaan käyttää
Codex Sinaiticusta vastaava symboli on heprean kielen kirjain א. Tämä koodeksi vahvistaa Raamatun uudempien papyruskäsikirjoitusten täsmällisyyden. Nykyään se auttaa myös Raamatun tutkijoita havaitsemaan ne hienonhienot virheet, joita on pujahtanut myöhempiin jäljennöksiin.
Esimerkiksi Johanneksen 1:18:ssa sanotaan: ”Kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa; ainosyntyinen jumala, joka on Isän povella, on se, joka on selittänyt hänet.” Englanninkielisen ”Uuden maailman käännöksen” viitelaitoksen alaviite paljastaa, että Codex Sinaiticus ja muut vanhat käsikirjoitukset tukevat ilmausta ”ainosyntyinen jumala” vaihtoehtoisen käännöksen ”ainosyntyinen Poika” sijasta. Alaviitteessä oleva merkintä אc kiinnittää myös huomion siihen, että kyseessä on tämän koodeksin korjaus, joka osoittaa oikeaksi määräisen artikkelin palauttamisen englanninkieliseen tekstiin sanojen ”ainosyntyinen jumala” eteen. Jeesuksen Kristuksen asema on ainutlaatuinen, kuten tämä raamatunkohta vahvistaa.
[Kuvat s. 31]
Pyhän Katariinan luostari perinteisen Siinainvuoren juurella. [Pieni kuva] Sen nykyinen kirjasto
[Lähdemerkintä]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.
[Lähdemerkintä]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.
[Kuvan lähdemerkintä s. 31]
Courtesy of the British Museum, London