Myöhemmin lisättyjä piirteitä. Eräs tapa, jota alettiin noudattaa myöhemmin ja johon mahdollisesti viitataan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa (Joh 7:37, 38), mutta ei Heprealaisissa kirjoituksissa, oli veden nostaminen Siloaminlammikosta ja sen kaataminen viinin kanssa alttarille aamu-uhrin aikaan. Useimpien tutkijoiden mukaan näin tehtiin juhlan seitsemänä päivänä, mutta ei kahdeksantena. Pappi meni Siloaminlammikolle mukanaan kultainen kannu (paitsi juhlan alkamispäivänä, sapattina, jolloin vesi otettiin temppelissä olleesta kultaisesta astiasta, johon se oli tuotu Siloamista edellisenä päivänä). Hän ajoitti paluunsa Siloamista siten, että hän toi veden juuri kun papit olivat temppelissä valmiit panemaan teurasuhrin kappaleet alttarille. Hänen tulonsa Vesiportista temppeliin pappien esipihalle ilmoitettiin kolminkertaisella pappien trumpettien puhalluksella. Vesi kaadettiin sitten altaaseen, josta se valui alttarin juurelle samaan aikaan kun altaaseen kaadettiin viiniä. Sen jälkeen laulettiin temppelimusiikin säestyksellä hallel-psalmeja (Ps 113–118), ja samaan aikaan palvojat heiluttivat palmunoksiaan alttaria kohti. Tämä seremonia ehkä muistutti noita iloisia juhlijoita Jesajan profeetallisista sanoista: ”Riemuiten te saatte varmasti ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes 12:3.)

Jeesus viittasi luultavasti lehtimajanjuhlan hengelliseen merkitykseen ja ehkä Siloamin veteen liittyvään seremoniaan, kun hän ”viimeisenä päivänä, juhlan suurena päivänä, – – nousi seisomaan ja korotti äänensä ja sanoi: ’Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, ”sen sisimmästä tulee juoksemaan elävän veden virtoja”, niin kuin Raamattu on sanonut.’” (Joh 7:37, 38.)