Taitavat neuvonantajat ovat siunaukseksi veljilleen
”Minä palautan sinun tuomarisi muinaiselleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaan olivat.” – JESAJA 1:26.
1, 2. a) Miten Sananlaskujen 12:15 ja 19:20 osoittavat neuvojen arvon? b) Mitä tarvitaan ensiksi voidaksemme ottaa vastaan neuvoja, ja mikä kokemus osoittaa tämän?
TERRI on kristittyjen vanhempien tytär. Hänellä oli koulussa nuori ystävätär, joka myös oli ”totuudessa”. Heidän siirryttyään peruskoulun yläasteelle Terri kuitenkin pani merkille, ettei hänen ystävänsä ollut yhtä innokas uskossaan kuin aikaisemmin. Heidän käydessään yhdessä peruskoulun viimeisiä luokkia hänen ystävänsä alkoi laiminlyödä joitakin kristillisiä kokouksia ja etsiä virheitä Vartiotorni-seurasta ja seurakunnasta. Terri rukoili kuitenkin hartaasti ystävänsä puolesta ja neuvoi häntä alinomaa, että hän yrittäisi pysyä vahvana kristittynä. Lopulta Terrin vaivannäkö palkittiin. Lukion ensimmäisellä luokalla hänen ystävänsä alkoi jälleen käydä säännöllisesti kokouksissa, ja lopulta hänet kastettiin. Millainen siunaus se olikaan hänelle! Ja miten suuri ilonaihe hänen uskolliselle nuorelle ystävälleen Terrille!
2 Kun ajattelemme tätä kokemusta, onko kenelläkään epäilystäkään siitä, että kristittyjen on aika ajoin tarpeellista neuvoa rakkaudellisesti toisiaan? Raamattu kannustaa meitä: ”Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.” (Sananlaskut 19:20; 12:15) Terrin ystävä noudatti tätä kehotusta. Mutta entä jos Terrillä ei olisi ollut riittävästi rakkautta, peräänantamattomuutta ja rohkeutta avun tarjoamiseen vuodesta toiseen? Jotta kukaan meistä voisi ’kuulla neuvoa’, tarvitaan neuvonantajaa. Keiden tulisi antaa neuvoja?
Keiltä neuvoja saadaan?
3. Ketkä Jehova on antanut esittämään ajankohtaisia neuvoja kristillisessä seurakunnassa?
3 Jehova Jumala lupasi antaa meidän aikanamme kansalleen neuvonantajia. Hän sanoi: ”Minä palautan – – sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaan olivat.” (Jesaja 1:26) Tämä lupaus täyttyy ensisijaisesti kristillisen seurakunnan nimitetyissä vanhimmissa. Neuvominen on yksi opettamisen muoto, ja ennen kaikkea vanhimmat ovat ’päteviä opettamaan’. (1. Timoteukselle 3:2) Kenties apostoli Paavalin mielessä oli pääasiassa vanhimmat, kun hän sanoi: ”Vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä.” (Galatalaisille 6:1) Mutta ovatko vanhimmat ainoita, jotka voivat antaa neuvoja?
4, 5. a) Mainitse joitakin Raamatun esimerkkejä sen osoittamiseksi, että muutkin kuin vanhimmat voivat antaa neuvoja. b) Mainitse joitakin tyypillisiä nykyajan tilanteita, joissa muut kristityt kuin vanhimmat esittävät neuvoja.
4 Eivät. Terri ei ollut vanhin, mutta hänen neuvonsa tuottivat kuitenkin lopulta hyviä tuloksia. Muistele myös syyrialaista sotapäällikköä Naemania. Hän toimi erään nuoren israelilaistytön antamien erinomaisten tietojen mukaan ja noudatti sitten palvelijoiltaan saamaansa neuvoa. Daavid säästyi verivelasta Naabalin vaimon Abigailin antaman ajankohtaisen neuvon ansiosta. Ja nuorella miehellä Elihulla oli viisaita neuvoja Jobille ja hänen kolmelle ”lohduttajalleen”. – 1. Samuelin kirja 25:23–35; 2. Kuningasten kirja 5:1–4, 13, 14; Job 32:1–6.
5 Nykyäänkään neuvominen ei ole vain vanhinten etuoikeus. Vanhemmat neuvovat säännöllisesti lapsiaan. Terrin kaltaiset nuoret saavat usein hyviä tuloksia neuvoessaan ikätovereitaan. Ja Raamattu nimenomaan kannustaa kypsiä sisaria olemaan ”hyvän opettajia” erityisesti nuoremmille naisille seurakunnassa. (Tiitukselle 2:3–5) Ylipäätään meillä kaikilla on velvollisuus auttaa toisiamme tällä tavoin. Apostoli Paavali sanoi: ”Lohduttakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne jatkuvasti, niin kuin teettekin.” – 1. Tessalonikalaisille 5:11.
Kristillisen neuvonnan tavoitteet
6. Millaisia tavoitteita on kristillisellä neuvonnalla?
6 Millaisia tavoitteita on kristillisellä neuvonnalla? Sen tavoitteena on auttaa henkilöä edistymään ja jatkamaan oikealla tiellä, ratkaisemaan ongelmia, voittamaan vaikeuksia ja kenties oikaisemaan väärä menettely. Paavali viittasi joihinkin neuvonnan muotoihin, kun hän kehotti Timoteusta ’ojentamaan, nuhtelemaan, kehottamaan kaikella pitkämielisyydellä ja opetustaidolla’. (2. Timoteukselle 4:1, 2) On todellinen taito osata neuvoa toista sellaisella tavalla, että hän voi ymmärtää asian loukkaantumatta.
7, 8. a) Mainitse joitakin kristillisen seurakunnan tilanteita, joissa neuvoja odotetaan? b) Missä tilanteissa kristitty ei ehkä odota neuvoja, mutta tarvitsee niitä?
7 Milloin sitten neuvoja tulisi antaa? Vanhemmilla on säännöllisesti tilaisuus lastensa neuvomiseen, ja yleensä lapset odottavatkin heiltä neuvoja. (Sananlaskut 6:20; Efesolaisille 6:4) Seurakunnassa oppilas odottaa neuvoja pidettyään puheen teokraattisessa palveluskoulussa. Ja uusi Valtakunnan julistaja odottaa apua ja neuvoja edistyessään kohti kypsyyttä kristittynä palvelijana. (1. Timoteukselle 4:15) Joskus apua ja neuvoja haluavat yksilöt ottavat yhteyttä vanhimpiin tai muihin seurakuntalaisiin.
8 Joskus neuvoja on kuitenkin annettava sellaisille, jotka eivät odota niitä tai eivät halua niitä. Jonkun into Jehovan palveluksen puolesta on kenties laimentumassa ja hän on ’ajelehtimassa pois’, kuten Terrin ystävä. (Heprealaisille 2:1) Jollakulla voi olla vakavia henkilökohtaisia erimielisyyksiä jonkun toisen seurakunnassa olevan kanssa. (Filippiläisille 4:2) Tai joku voi tarvita apua sopivaan ulkoasuun tai vaatetukseen liittyvissä asioissa tai ystävien tai musiikin valinnassa. – 1. Korinttolaisille 15:33; 1. Timoteukselle 2:9.
9, 10. a) Miksi kristillisten neuvojen antaminen voi vaatia rohkeutta? b) Miksi kristityn tulisi siitä huolimatta antaa neuvoja, jos niitä tarvitaan?
9 Kun profeetta Hanani esitti neuvoja Juudan kuninkaalle Aasalle, Aasa pahastui siitä niin suuresti, että hän ”panetti hänet vankilaan”! (2. Aikakirja 16:7–10) Kuninkaan neuvominen vaati noina päivinä rohkeutta. Nykyäänkin neuvonantajat saattavat tarvita rohkeutta, koska neuvot voivat aluksi harmittaa niiden saajaa. Muuan kokenut kristitty pidättyi antamasta tarpeellisia neuvoja eräälle nuoremmalle toverilleen. Hän selitti syyksi: ”Me olemme juuri nyt hyviä ystäviä, ja haluan suhteemme pysyvän tällaisena!” Hyvää ystävää ei kuitenkaan tunneta siitä, että hän pidättyy antamasta apua, kun sitä tarvitaan. – Sananlaskut 27:6; vrt. Jaakob 4:17.
10 Kokemus on todellisuudessa osoittanut, että jos neuvonantaja on taitava, kielteiset tunteet voivat yleensä jäädä hyvin vähiin ja neuvonnan tavoite voidaan usein saavuttaa. Mitä taitavalta neuvonantajalta vaaditaan? Tarkastelkaamme vastauksen saamiseksi kahta esimerkkiä, joista toinen on hyvä ja toinen huono.
Paavali – taitava neuvonantaja
11. Miksi useimmat korinttolaiset ottivat Paavalin neuvot vastaan, vaikka hän puhui monta kertaa hyvin suorasukaisesti?
11 Apostoli Paavalilla oli monia tilaisuuksia neuvojen antamiseen, ja joskus hän joutui käyttämään hyvin jyrkkiä sanoja. (1. Korinttolaisille 1:10–13; 3:1–4; Galatalaisille 1:6; 3:1) Siitä huolimatta hänen neuvonsa tehosivat, koska niiden saajat tiesivät, että Paavali rakasti heitä. Hän kirjoittikin korinttolaisille: ”Suuresta ahdistuksesta ja sydämen tuskasta minä kirjoitin teille monin kyynelin, en jotta tulisitte murheellisiksi, vaan jotta tuntisitte sen rakkauden, joka minulla on aivan erityisesti teihin.” (2. Korinttolaisille 2:4) Useimmat korinttolaiset ottivat Paavalin neuvot vastaan, koska he tiesivät, ettei niitä ollut annettu itsekkäistä vaikuttimista, koska ”rakkaus – – ei etsi omia etujaan”. Lisäksi he olivat varmoja siitä, ettei hänen puheensa johtunut henkilökohtaisesta suuttumuksesta, koska ”rakkaus – – ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta.” – 1. Korinttolaisille 13:4, 5.
12. Mikä ominaisuus tekee kristitylle neuvojalle helpommaksi saada hyviä tuloksia? Valaise.
12 Nykyäänkin on paljon helpompaa ottaa vastaan jopa ankaria neuvoja, jos tiedämme, että neuvonantajamme rakastaa meitä, että hänen puheensa ei johdu henkilökohtaisesta ärtymyksestä ja että hänellä ei ole itsekkäitä vaikuttimia. Esimerkiksi jos vanhin puhuu seurakunnassa oleville teini-ikäisille vain silloin, kun hän arvostelee heitä, nuo nuoret saattaisivat helposti ajatella joutuneensa hänen silmätikukseen. Mutta entä jos tuolla vanhimmalla on hyvä suhde teini-ikäisiin? Entä jos hän ottaa heitä mukaansa kenttäpalvelukseen, jos heidän on helppoa lähestyä häntä valtakunnansalissa ja jos hän kannustaa heitä puhumaan hänelle ongelmistaan, toiveistaan ja epäilyksistään ja kenties jopa kutsuu heitä (heidän vanhempiensa luvalla) aika ajoin kotiinsa? Silloin kun hänen on annettava heille neuvoja, teini-ikäiset ottavat ne todennäköisemmin vastaan tietäessään, että ne tulevat ystävältä.
Lempeys ja nöyryys
13. a) Mihin kristillisen neuvonnan tulisi pohjimmiltaan nojautua? b) Mitä niiden, jotka esittävät neuvoja kristillisessä seurakunnassa, täytyy siksi välttää?
13 Siihen, että Paavali oli menestyksellinen neuvonantaja, oli toinenkin syy. Hän turvautui Jumalan viisauteen eikä omiin mielipiteisiinsä. Hän muistuttikin neuvonantaja Timoteusta: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa.” (2. Timoteukselle 3:16; vrt. 1. Korinttolaisille 2:1, 2.) Samoin nykyään kristityt neuvonantajat nojautuvat kaikessa mitä he sanovat Raamattuun. On totta, että perheessä vanhemmat eivät lainaa Raamattua joka kerta neuvoessaan lapsia. Mutta kehottavatpa kristityt vanhemmat tottelevaisuuteen, siisteyteen, toisten huomioon ottamiseen, täsmällisyyteen tai mihin tahansa muuhun, heidän sanoillaan täytyy aina olla raamatullinen pohja. (Efesolaisille 6:1; 2. Korinttolaisille 7:1; Matteus 7:12; Saarnaaja 3:1–8) Seurakunnassa meidän tulisi varoa yrittämästä tyrkyttää henkilökohtaisia näkemyksiämme tai makujamme toisille. Eikä vanhinten tulisi vääristellä raamatunkohtia, niin että ne näyttäisivät tukevan jotakin heidän lempiajatustaan. (Vrt. Matteus 4:5, 6.) Heidän esittämiinsä neuvoihin täytyy aina olla todellinen raamatullinen syy. – Psalmi 119:105.
14, 15. a) Mainitse toinen ominaisuus, joka tekee neuvojen vastaanottamisen helpommaksi. b) Miksi neuvonantajan on hyvin tärkeää kehittää tätä ominaisuutta?
14 Lisäksi neuvot ovat tehokkaampia, jos ne esitetään lempeyden hengessä. Paavali tiesi sen. Puhuessaan ihmisestä, joka ottaa jonkin harha-askeleen, ennen kuin on tietoinen siitä, Paavali siksi kannusti niitä, joilla on siihen edellytyksiä, yrittämään ”palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä”. (Galatalaisille 6:1) Lisäksi hän neuvoi Tiitusta muistuttamaan toisia, etteivät he ”puhu vahingoittavasti kenestäkään eivätkä ole sotaisia, vaan järkeviä osoittaen kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan”. – Tiitukselle 3:1, 2; 1. Timoteukselle 6:11.
15 Miksi tarvitaan lempeyttä? Koska hillittömät tunteet ovat tarttuvia. Vihaiset sanat synnyttävät lisää vihaisia sanoja, ja on vaikea keskustella järkevästi, kun tunteet kuumenevat. Silloinkaan kun neuvojen saaja vihastuu, niiden antajalla ei ole syytä menetellä samoin. Neuvonantajan oma lempeä asenne saattaa pikemminkin auttaa tilanteen rauhoittamisessa. ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun.” (Sananlaskut 15:1) Tämä pitää paikkansa kaikista neuvonantajista, niin vanhemmista kuin vanhimmista ja kaikista muistakin.
16. Miksi neuvoja antavan tulisi aina olla kunnioittava?
16 Ajattele lopuksi sitä, mitä Paavali sanoi nuoremmalle vanhimmalle Timoteukselle: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, nuorempiin miehiin kuin veljiin, vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempiin naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa.” (1. Timoteukselle 5:1, 2) Se on erinomainen neuvo! Kuvittele, miltä iäkkäämästä naisesta tuntuisi, jos nuorempi vanhin, joka voisi kenties ikänsä puolesta olla hänen poikansa, neuvoisi häntä ankaran arvostelevalla tai epäkunnioittavalla tavalla. Neuvonantajan olisi paljon parempi uhrata hetki aikaa seuraavien asioiden pohtimiseen: ’Mikä olisi rakkaudellisin ja tehokkain tapa tämän neuvon antamiseen, kun otan huomioon tämän henkilön persoonallisuuden ja iän? Jos olisin hänen asemassaan, miten minä haluaisin asiaa esitettävän?’ – Luukas 6:31; Kolossalaisille 4:6.
Fariseusten neuvot
17, 18. Mikä oli yksi syy siihen, että fariseusten esittämistä neuvoista ei ollut hyötyä?
17 Kääntäkäämme nyt huomiomme Paavalin hyvästä esimerkistä ja tarkastelkaamme erästä huonoa esimerkkiä: Jeesuksen ajan juutalaisten uskonnollisten johtajien antamaa esimerkkiä. He antoivat paljon neuvoja, mutta kansa ei yleensä hyötynyt niistä. Mistä se johtui?
18 Siihen oli useita syitä. Ajatelkaamme esimerkiksi sitä kertaa, jolloin fariseukset moittivat Jeesusta siksi, että hänen opetuslapsensa eivät pesseet käsiään ennen ateriaa. On luonnollista, että useimmat äidit neuvovat lapsiaan pesemään kätensä ennen ateriaa, ja monet seikat puoltavat tätä hygieenistä tapaa. Fariseukset eivät kuitenkaan olleet ensisijaisesti kiinnostuneita hygieniasta. Käsien peseminen oli heille perinne, ja he olivat kuohuksissaan siitä, että Jeesuksen opetuslapset eivät noudattaneet tätä perinnettä. Mutta kuten Jeesus myöhemmin osoitti heille, Israelissa oli paljon suurempia ongelmia, joihin heidän olisi tullut kiinnittää huomiotaan. Esimerkiksi jotkut käyttivät fariseusten perinnettä keinona, jonka avulla he välttyivät noudattamasta viidettä kymmenestä käskystä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” (2. Mooseksen kirja 20:12; Matteus 15:1–11) Ikävä kyllä kirjanoppineet ja fariseukset olivat takertuneet siinä määrin yksityiskohtiin, että he ’jättivät huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden’. – Matteus 23:23.
19. Miten nykyajan kristityt voivat välttää joutumasta siihen ansaan, että he ’puhuisivat omaan pussiinsa’?
19 Nykyajan neuvonantajien tulisi varoa tekemästä samaa virhettä. Heidän tulisi välttää ’puhumasta omaan pussiinsa’, näpertelemästä siinä määrin yksityisseikoissa, että he unohtavat ”painavammat asiat”. Pienissä asioissa meitä kannustetaan ’kestämään jatkuvasti toisiamme’ rakkaudessa. (Kolossalaisille 3:12, 13) Kyky ratkaista, milloin tulisi välttää kiistakysymyksen herättämistä jostakin ja milloin neuvoja todella tarvitaan, edistää muun muassa sitä, että henkilöllä on ”hengellisiä edellytyksiä”. – Galatalaisille 6:1.
20. Miksi henkilökohtainen esimerkki on hyvin tärkeää annettaessa neuvoja?
20 Eräs toinenkin seikka teki noista ensimmäisen vuosisadan uskonnollisista neuvonantajista kelvottomia. Heidän periaatteenaan oli: ”Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen.” Jeesus sanoi heistä: ”Voi teitäkin, jotka olette lainoppineita, koska te sälytätte ihmisille vaikeasti kannettavia kuormia, mutta itse ette koske kuormiin yhdellä sormellannekaan!” (Luukas 11:46) Se oli hyvin rakkaudetonta. Nykyään vanhempien, vanhinten ja muiden neuvoja antavien tulisi ehdottomasti muistaa itse tehdä niin kuin he käskevät muita tekemään. Miten voimme kannustaa toisia olemaan ahkeria kenttäpalveluksessa, jos emme itse anna sopivaa esimerkkiä? Tai miten voimme varoittaa materialismista, jos sallimme aineellisen hallita omaa elämäämme? – Roomalaisille 2:21, 22; Heprealaisille 13:7.
21. a) Miten fariseukset tyrannisoivat ihmisiä? b) Missä suhteissa fariseusten menettelyt ovat varoittava esimerkki kristityille neuvonantajille?
21 Juutalaiset johtajat epäonnistuivat neuvonantajina myös siksi, että he käyttivät sortavia menetelmiä. Kerran he lähettivät miehiä pidättämään Jeesusta. Kun nämä miehet, joihin Jeesuksen opetustapa oli tehnyt suuren vaikutuksen, palasivat ilman häntä, fariseukset moittivat heitä sanoen: ”Ei kai teitäkin ole eksytetty? Eihän yksikään hallitusmiehistä tai fariseuksista ole uskonut häneen? Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” (Johannes 7:45–49) Oliko tässä sopiva peruste moitteelle: arvovallan tyrannia ja sättiminen? Älkööt kristityt neuvonantajat koskaan syyllistykö sellaiseen neuvomiseen! Heidän tulisi ehdottomasti välttää tyrannisoimasta toisia tai ikään kuin sanomasta: ’Sinun pitäisi kuunnella minua, koska olen vanhin!’ tai puhuessaan sisarelle: ’Sinun pitäisi kuunnella minua, koska olen veli.’
22. a) Miten ja miksi kristittyjen tulisi antaa neuvoja? b) Mitä muuta kysymystä on tarpeellista tarkastella?
22 Neuvominen on tosiaan rakkauden teko, jonka me kaikki – varsinkin nimitetyt vanhimmat – olemme velkaa kristityille tovereillemme aika ajoin. Neuvoja ei tulisi antaa minkään tekosyyn varjolla. Mutta kun niitä tarvitaan, niitä tulisi antaa rohkeasti. Niiden tulisi pohjautua Raamattuun ja ne tulisi esittää lempeyden hengessä. Lisäksi on paljon helpompaa ottaa vastaan neuvoja joltakulta, joka rakastaa meitä. Joskus voi kuitenkin olla vaikeaa tietää, mitä oikeastaan pitäisi sanoa antaessaan neuvoja. Miten siis voimme neuvoa toista tehokkaasti? Tätä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
Osaatko selittää?
□ Keillä on etu ja vastuu antaa kristillisiä neuvoja?
□ Miksi neuvojen antaminen voi vaatia rohkeutta?
□ Miksi se, että Paavali rakasti Korinton kristittyjä, teki hänen neuvojensa vastaanottamisen heille helpommaksi?
□ Miksi kristityn neuvonantajan tulisi olla sekä lempeä että nöyrä?
□ Miten kristitty voi välttää sen, että hänen neuvonsa tuntuvat sortavilta?
[Kuva s. 11]
Paavali kehotti Tiitusta muistuttamaan toisia olemaan ”järkeviä osoittaen kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan”