”Pankaamme yllemme valon aseet”
”Yö on kulunut pitkälle; päivä on tullut lähelle. Pankaamme sen tähden pois pimeyteen kuuluvat teot ja pankaamme yllemme valon aseet.” – ROOMALAISILLE 13:12.
1, 2. Miten useimmat ensimmäisen vuosisadan juutalaiset suhtautuivat ”tosi valoon” ja mistä eduista huolimatta?
JEESUS KRISTUS on ”tosi valo, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille”. (Johannes 1:9) Tullessaan Messiaana vuonna 29 hän saapui kansan luo, jonka Jumala oli valinnut todistajakseen ja joka ainakin nimellisesti oli vihkiytynyt Jehovalle. (Jesaja 43:10, UM) Useat israelilaiset olivat odottaneet Messiasta, ja melko moni tunsi joitakin ennustuksia, joiden avulla hänet voitaisiin tunnistaa. Lisäksi Jeesus saarnasi kaikissa Palestiinan osissa ja teki tunnusmerkkejä lukuisien ihmisjoukkojen nähden. Kansanjoukot kokoontuivat kuuntelemaan häntä, ja se mitä ihmiset näkivät ja kuulivat, teki heihin suuren vaikutuksen. – Matteus 4:23–25; 7:28, 29; 9:32–36; Johannes 7:31.
2 Lopulta kuitenkin valtaosa juutalaisista hylkäsi Jeesuksen. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Hän tuli omaan kotiinsa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Johannes 1:11) Mistä se johtui? Vastaus tuohon kysymykseen auttaa meitä välttämään toistamasta heidän virhettään. Se auttaa meitä ’panemaan pois pimeyteen kuuluvat teot ja panemaan yllemme valon aseet’, ja siten voimme välttyä sen kaltaiselta epäsuotuisalta tuomiolta, jonka ensimmäisen vuosisadan Israel joutui kokemaan. – Roomalaisille 13:12; Luukas 19:43, 44.
Uskonnollisten viranomaisten taholta tullut vastustus
3. Millä tavoin juutalaiset uskonnolliset johtajat osoittautuivat ”sokeiksi oppaiksi”?
3 Israelin uskonnolliset johtajat hylkäsivät ensimmäisinä valon. Vaikka he olivat ”lainoppineita” opettajia, he olivat vaatineet ihmisiä noudattamaan pikkutarkkaa sääntöjärjestelmää, joka usein oli ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Luukas 11:45, 46) Siten he ’tekivät Jumalan sanan pätemättömäksi perinteellään, jonka he välittivät edelleen’. (Markus 7:13; Matteus 23:16, 23, 24) He olivat ”sokeita oppaita”, jotka estivät valoa loistamasta läpi. – Matteus 15:14.
4, 5. a) Miten fariseukset suhtautuivat, kun useat juutalaiset alkoivat pohtia, mahtoiko Jeesus olla Messias? b) Millaista huonoa sydämen asennetta fariseukset ilmaisivat?
4 Kerran kun monet israelilaiset pohtivat, mahtoiko Jeesus kenties olla Kristus, pelästyneet fariseukset lähettivät virkailijoita pidättämään hänet. Virkailijat palasivat tyhjin käsin ja sanoivat: ”Koskaan ei kukaan toinen ihminen ole puhunut sillä tavoin.” Se ei tehnyt vaikutusta fariseuksiin, jotka kysyivät virkailijoilta: ”Ei kai teitäkin ole eksytetty? Eihän yksikään hallitusmiehistä tai fariseuksista ole uskonut häneen? Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” Sanhedrinin jäsen Nikodeemus esitti vastalauseensa, että oli laitonta tuomita mies, ennen kuin häntä oli kuulusteltu. Pahansuopaisina fariseukset kääntyivät hänen puoleensa ja sanoivat: ”Et kai sinäkin ole Galileasta? Tutki ja näe, ettei profeettaa herätetä Galileasta.” – Johannes 7:46–52.
5 Miksi Jumalalle vihkiytyneen kansan uskonnolliset johtajat toimivat sillä tavoin? Koska heissä oli kehittynyt huono sydämentila. (Matteus 12:34) Heidän ylenkatseellinen asenteensa tavallisia ihmisiä kohtaan paljasti heidän pöyhkeytensä. Heidän väitteensä, ettei ”yksikään hallitusmiehistä tai fariseuksista ole uskonut häneen”, ilmaisi heidän ylpeästi olettavan Messiaan voivan olla aito vain, jos he hyväksyivät hänet. Lisäksi he olivat epärehellisiä yrittäessään herättää epäluottamusta Jeesusta kohtaan sen vuoksi, että hän tuli Galileasta, kun vähänkin asiaa tutkimalla olisi saatu selville, että hän oli todellisuudessa syntynyt Betlehemissä, Messiaan ennustetussa synnyinpaikassa. – Miika 5:1; Matteus 2:1.
6, 7. a) Miten uskonnolliset johtajat suhtautuivat Lasaruksen ylösnousemukseen? b) Mitä Jeesus sanoi paljastaakseen sen, että uskonnolliset johtajat rakastivat pimeyttä?
6 Se, kuinka leppymättömästi nämä uskonnolliset johtajat vastustivat valoa, kävi vakuuttavasti ilmi, kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Jumalaa pelkäävä ihminen olisi pitänyt sellaista tekoa todisteena siitä, että Jeesuksella oli Jehovan tuki. Mutta uskonnolliset johtajat saattoivat nähdä siinä vain mahdollisen uhkan etuoikeutetulle asemalleen. He sanoivat: ”Mitä meidän on tehtävä, koska tämä mies tekee monia tunnusmerkkejä? Jos annamme hänen olla tällä tavoin, niin kohta kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä palvontapaikkamme että kansamme.” (Johannes 11:44, 47, 48) Siksi he pitivät neuvoa siitä, miten he voisivat tappaa sekä Jeesuksen että Lasaruksen, kenties toivoen tällä tavoin saavansa valon sammumaan. – Johannes 11:53, 54; 12:9, 10.
7 Ylimielisyys, ylpeys, älyllinen epärehellisyys ja kaiken voittava omanvoiton pyyntö siis ajoi nuo Jumalan kansan uskonnolliset johtajat pois valosta. Palveluksensa loppupuolella Jeesus paljasti heidän syyllisyytensä sanoen: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te suljette taivasten valtakunnan ihmisten edessä, sillä itse te ette mene sisään ettekä salli sisälle menevien mennä sisään!” – Matteus 23:13.
Itsekkyys ja ylpeys
8. Mitkä Nasaretissa sattuneet tapahtumat paljastivat joidenkin sikäläisten ihmisten huonon sydämentilan?
8 Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset yleensä heijastivat uskonnollisten johtajiensa menettelyä hylätessään valon sydämensä huonon asenteen vuoksi. Esimerkiksi kerran Jeesus kutsuttiin puhumaan Nasaretissa sijaitsevassa synagogassa. Hän luki ja selitti erään kohdan Jesajan kirjasta, ja aluksi seurakunta kuunteli häntä. Mutta kun hän otti historiasta vertailukohteita, jotka paljastivat heidän itsekkyytensä ja uskon puutteensa, he raivostuivat ja yrittivät tappaa hänet. (Luukas 4:16–30) Ylpeys esti heitä muiden huonojen ominaisuuksien ohella osoittamasta oikealla tavalla vastakaikua valolle.
9. Miten paljastui, että suurella ryhmällä galilealaisia oli väärät vaikuttimet?
9 Erään toisen kerran Jeesus ihmeen avulla ruokki suuren väkijoukon Galileanmeren rannalla. Tämän ihmeen todistajat sanoivat: ”Tämä on varmasti se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” (Johannes 6:10–14) Kun Jeesus siirtyi veneellä toiseen paikkaan, tämä väkijoukko seurasi häntä. Jeesus tiesi kuitenkin, ettei valon rakkaus ollut monien vaikuttimena. Hän sanoi heille: ”Te ette etsi minua siksi, että näitte tunnusmerkkejä, vaan siksi, että söitte niitä leipiä ja tulitte kylläisiksi.” (Johannes 6:26) Hänen sanansa osoittautuivat pian tosiksi, kun monet häntä seuranneet kääntyivät takaisin maailmaan. (Johannes 6:66) Itsekäs ja omaa etua tavoitteleva asenne sulki pois valon.
10. Miten pakanoiden enemmistö suhtautui valoon?
10 Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen uskovat juutalaiset veivät edelleen valoa toisille juutalaisille, mutta harvat osoittivat vastakaikua. Siksi apostoli Paavali ja muut ”kansojen valona” palvelevat levittivät hyvää uutista muihin maihin. (Apostolien teot 13:44–47) Monet ei-juutalaiset osoittivat vastakaikua, mutta ihmisten yleinen suhtautuminen oli sellainen kuin Paavali kuvaili: ”Me saarnaamme paaluun pantua Kristusta, – – [sanomaa, joka on] kansoille tyhmyys.” (1. Korinttolaisille 1:22, 23) Useimmat ei-juutalaiset hylkäsivät valon, koska pakanalliset taikauskot tai maailmalliset filosofiat sokaisivat heidät. – Apostolien teot 14:8–13; 17:32; 19:23–28.
’Pimeydestä kutsuttuja’
11, 12. Ketkä osoittivat vastakaikua valolle ensimmäisellä vuosisadalla, ja ketkä osoittavat sille vastakaikua nykyään?
11 Vaikka ensimmäisellä vuosisadalla ihmiset yleensä eivät osoittaneet vastakaikua, niin monet oikeasydämiset ihmiset ’kutsuttiin pimeydestä Jumalan ihmeelliseen valoon’. (1. Pietari 2:9) Apostoli Johannes kirjoittaa näistä: ”Kaikille niille, jotka ottivat hänet [Kristuksen] vastaan, hän antoi vallan tulla Jumalan lapsiksi, koska he uskoivat hänen nimeensä.” (Johannes 1:12) Vuoden 33 helluntaista lähtien nämä valoa rakastavat kastettiin pyhällä hengellä ja heistä tuli Jumalan lapsia, joilla oli toivo saada hallita Jeesuksen kanssa hänen taivaallisessa Valtakunnassaan.
12 Meidän aikanamme on viimeiset näistä Jumalan voidelluista lapsista koottu, ja Danielin profetian täyttymykseksi he ”loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja – – monta vanhurskauteen saattavat”. (Daniel 12:3) He ovat antaneet valonsa loistaa siinä määrin, että yli neljä miljoonaa ”muuta lammasta” on tuotu totuuden yhteyteen, ja he iloitsevat vanhurskaasta asemasta Jumalan edessä. (Johannes 10:16) Nämä vuorostaan heijastavat valoa ympärillään olevaan maailmaan, niin että nykyään tuo valo loistaa ennennäkemättömällä tavalla. Ensimmäisen vuosisadan tavoin meidänkään aikanamme ”pimeys ei ole saanut sitä [valoa] valtaansa”. – Johannes 1:5.
’Jumalan yhteydessä ei ole pimeyttä’
13. Minkä varoituksen apostoli Johannes antoi meille?
13 Meidän ei tulisi kuitenkaan koskaan unohtaa apostoli Johanneksen varoitusta: ”Jumala on valo eikä hänen yhteydessään ole lainkaan pimeyttä. Jos sanomme: ’Meillä on osallisuus hänen kanssaan’ ja kuitenkin vaellamme edelleen pimeydessä, me valehtelemme emmekä harjoita totuutta.” (1. Johannes 1:5, 6) Kristityille on selvästikin mahdollista langeta samaan ansaan kuin juutalaiset ja tuottaa pimeyden tekoja, vaikka ovatkin nimellisesti Jumalan todistajia.
14, 15. Mitä pimeyden töitä ilmeni ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa, ja mitä me opimme tästä?
14 Näin tosiaan tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla. Me luemme, että Korintossa syntyi vakavia jakaumia. (1. Korinttolaisille 1:10–17) Apostoli Johanneksen piti varoittaa voideltuja kristittyjä vihaamasta toisiaan, ja Jaakobin oli neuvottava joitakuita, etteivät he suosisi rikkaita enemmän kuin köyhiä. (Jaakob 2:2–4; 1. Johannes 2:9, 10; 3. Johannes 11, 12) Lisäksi kun Jeesus tarkasti Vähän-Aasian seitsemän seurakuntaa, kuten kerrotaan Ilmestyskirjassa, hän kertoi pimeyden tekojen, muun muassa luopumuksen, epäjumalanpalveluksen, moraalittomuuden ja materialismin, tunkeutuneen niihin. (Ilmestys 2:4, 14, 15, 20–23; 3:1, 15–17) Noina kristillisen seurakunnan varhaisina päivinä monet olivat siis luopuneet valosta: jotkut oli erotettu ja toiset olivat vain ajautuneet pois ”ulkopuolelle pimeyteen”. – Matteus 25:30; Filippiläisille 3:18; Heprealaisille 2:1; 2. Johannes 8–11.
15 Kaikki nämä kertomukset ensimmäiseltä vuosisadalta osoittavat eri tapoja, joilla Saatanan maailman pimeys voi tunkeutua kristittyjen yksilöiden tai jopa koko seurakuntien ajatteluun. Meidän tulisi varoa, ettei sellaista koskaan tapahdu meille. Miten voimme tehdä sen?
Uusi persoonallisuus
16. Mitä järkeviä neuvoja Paavali antoi efesolaisille?
16 Paavali kehotti efesolaisia, etteivät he olisi enää ”mieleltään pimeydessä ja vieraantuneita Jumalalle kuuluvasta elämästä”. Välttyäkseen luisumasta takaisin pimeyteen heidän piti kehittää valoon kuuluvia sydämen asenteita. Paavali sanoi: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne ja joka turmeltuu petollisten halujensa mukaan, mutta – – teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” – Efesolaisille 4:18, 22–24.
17. Miten me voimme nykyään välttyä luisumasta takaisin pimeyteen?
17 Paavali neuvoo tässä tekemään ikään kuin radikaalin kirurgisen toimenpiteen – leikkaamaan pois sen, mikä aiemmin kuului meihin, vanhan persoonallisuutemme, ja antamaan kokonaan uuden hengen kehittyä meissä ja ’vaikuttaa mieleemme’. Hän ei puhunut vastakiinnostuneille, vaan kastetuille kristityille. Persoonallisuutemme muuttaminen ei lopu kasteeseen. Se on jatkuva tapahtumasarja. Jos lakkaamme kehittämästä uutta persoonallisuutta, niin vanha nousee todennäköisesti jälleen esiin ja sen mukana ylpeys, ylimielisyys ja itsekkyys. (1. Mooseksen kirja 8:21; Roomalaisille 7:21–25) Tämä voisi jälleen johtaa pimeyden tekoihin.
”Sinun valkeudessasi me näemme valkeuden”
18, 19. Miten Jeesus ja Paavali kuvailivat tapaa, jolla ”valon lapset” voidaan tunnistaa?
18 Muista, että ikuisen elämän saamisemme riippuu siitä, että saamme Jumalalta suotuisan tuomion, ja tuo tuomio perustuu siihen, miten paljon rakastamme valoa. Viitattuaan viimeksi mainittuun tosiseikkaan Jeesus sanoi: ”Joka harjoittaa inhottavuuksia, se vihaa valoa eikä tule valoon, jottei häntä ojennettaisi teoistaan. Mutta joka tekee sitä, mikä on totta, se tulee valoon, jotta tulisi ilmeiseksi, että hänen tekonsa on suoritettu sopusoinnussa Jumalan kanssa.” – Johannes 3:19–21.
19 Paavali tuki tätä ajatusta kirjoittaessaan efesolaisille: ”Vaeltakaa edelleen valon lapsina, sillä valon hedelmä koostuu kaikenlaisesta hyvyydestä ja vanhurskaudesta ja totuudesta.” (Efesolaisille 5:8, 9) Tekomme siis osoittavat, olemmeko valon vai pimeyden lapsia. Mutta oikeat teot voivat lähteä vain hyvästä sydämestä. Siksi meidän täytyy valvoa sydäntämme, tiedostaa tarve persoonallisuutemme jatkuvaan uudistamiseen, valvoa huolellisesti mieleemme vaikuttavaa henkeä. – Sananlaskut 4:23.
20, 21. a) Mikä erikoishaaste kohtaa kristittyihin perheisiin syntyneitä lapsia? b) Mikä haaste kohtaa kaikkia kristittyjen vanhempien lapsia?
20 Joissakin tapauksissa tämä on osoittautunut erikoishaasteeksi vihkiytyneiden Jehovan todistajien lapsille. Miksi? Toisaalta nämä lapset saavat nauttia suurenmoisesta siunauksesta. Totuuden tunteminen varhaislapsuudesta saakka merkitsee todellisuudessa sitä, ettei henkilön tarvitse koskaan itse kokea Saatanan maailman pimeydessä olemista. (2. Timoteukselle 3:14, 15) Toisaalta jotkut tällaisessa tilanteessa olevat lapset pitävät totuutta itsestään selvänä eivätkä koskaan opi todella rakastamaan valoa. Näin oli useimpien ensimmäisen vuosisadan juutalaisten laita. He kasvoivat Jehovalle vihkiytyneessä kansassa, ja heillä oli jossain määrin totuuden tuntemusta. Mutta se ei ollut heidän sydämessään. – Matteus 15:8, 9.
21 Kristityillä vanhemmilla on Jumalan edessä vastuu kasvattaa lapsensa valossa. (5. Mooseksen kirja 6:4–9; Efesolaisille 6:4) Lopulta lapsemme on kuitenkin itse opittava rakastamaan valoa enemmän kuin pimeyttä. Hänen on omaksuttava totuuden valo. Kun hän varttuu, jotkin Saatanan maailman piirteet voivat näyttää houkuttelevilta. Hänen ikätoveriensa huoleton tai vastuuton elämäntapa voi näyttää jännittävältä. Koulussa opetettava epäilevä asenne voi johtaa harhaan. Mutta hänen ei tulisi koskaan unohtaa, että valon ulkopuolella ”pimeys peittää maan”. (Jesaja 60:2) Pitkällä aikavälillä tällä pimentyneellä maailmalla ei ole mitään hyvää tarjottavana. – 1. Johannes 2:15–17.
22. Miten Jehova nykyään siunaa niitä, jotka tulevat valoon, ja miten hän siunaa heitä tulevaisuudessa?
22 Kuningas Daavid kirjoitti: ”Sinun [Jehovan] tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden. Säilytä armosi [”rakkaudellinen huomaavaisuutesi”, UM] niille, jotka sinut tuntevat.” (Psalmi 36:10, 11) Ne jotka rakastavat valoa, tulevat tuntemaan Jehovan, ja tämä voi merkitä heille elämää. (Johannes 17:3) Rakkaudellisessa huomaavaisuudessaan Jehova tukee heitä nyt, ja kun suuri ahdistus iskee, hän vie heidät sen läpi uuteen maailmaan. Me voimme kokea tämän, jos kartamme nyt Saatanan maailman pimeyttä. Uudessa maailmassa ihmiskunta ennallistetaan täydelliseen elämään paratiisissa. (Ilmestys 21:3–5) Niillä jotka silloin saavat suotuisan tuomion, on odotteena saada olla Jehovan valossa kaikkina tulevina aikoina. Miten suurenmoinen odote se onkaan! Ja miten voimakkaasti se kannustaakaan meitä nyt ’panemaan pois pimeyteen kuuluvat teot ja panemaan yllemme valon aseet’. – Roomalaisille 13:12.
Muistatko?
◻ Miksi useimmat Jeesuksen ajan juutalaiset hylkäsivät valon?
◻ Missä määrin valo on loistanut nykyään?
◻ Mitä varoituksia itsekkyydestä ja ylpeydestä ensimmäisen vuosisadan esimerkit antavat?
◻ Mikä on ehdottoman välttämätöntä voidaksemme pysyä valossa?
◻ Mitkä siunaukset odottavat valoa rakastavia?
[Kuva s. 14]
Enemmistö Jeesuksen ajan juutalaisista ei ilmaissut vastakaikua valolle
[Kuvat s. 17]
Vuosikymmenien kuluessa on käytetty eri menetelmiä jotta valo loistaisi opetuslapsia tehtäessä
[Kuva s. 18]
”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus – – ja pukea yllenne uusi persoonallisuus”