Lukijoiden kysymyksiä

■ Puhuiko Jeesus Johanneksen 6:53:ssa vain voidelluista kristityistä, kun hän sanoi: ”Totta totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne”?

Me olemme monia vuosia selittäneet, että nämä sanat koskevat vain voideltuja kristittyjä, jotka otetaan taivaaseen hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tämän asian lähempi tutkiminen osoittaa kuitenkin, että Johanneksen 6:53 soveltuu laajemmin.

Kuluneina vuosina me olemme tarkastelleet tätä raamatunkohtaa muiden sellaisten jakeiden valossa, joihin sisältyy samanlaisia ilmauksia. Esimerkiksi ilmaus ”elämää itsessänne” on samanlainen kuin se, jota Jeesus käytti Johanneksen 5:26:ssa. Siinä puhutaan vain Jehovasta ja Jeesuksesta. Kuten tämän lehden sivuilla 11 ja 12 on selitetty, Johanneksen 5:26:ssa olevat sanat ”on elämä itsessään” voidaan ymmärtää tuon jakeen asiayhteyden perusteella. Mutta Johanneksen 6:53 esitettiin vuotta myöhemmin, ja sen tekstiyhteys on erilainen.

Aikaisempaan Johanneksen 6:53:a koskevaan näkemykseemme vaikutti myös se, mitä Jeesus sanoi ’hänen lihansa syömisestä ja verensä juomisesta’. Tämä muistutti sitä, mitä Kristus sanoi asettaessaan Herran illallisen vieton. Hän puhui silloin lihastaan ja verestään ja määräsi, että niiden vertauskuvia (happamatonta leipää ja viiniä) saisivat nauttia ne hänen seuraajansa, jotka otettaisiin uuteen liittoon ja valtakuntaa koskevaan liittoon. (Luukas 22:14–22, 28–30) Jälleen on kuitenkin kysymys Johanneksen 6:53:n asiayhteydestä, joka täytyy ymmärtää.

Kun Jeesus sanoi sen, mikä on merkitty muistiin Johanneksen 6:53:een, Herran illallisen vieton asettaminen oli vielä vuoden päässä tulevaisuudessa. Kenelläkään Jeesuksen kuulijoista ei ollut mitään käsitystä vuotuisen juhlan vietosta, jossa käytettäisiin Kristuksen lihaa ja verta edustavia kirjaimellisia vertauskuvia. Sen sijaan Jeesuksen teema tai todistelu Johanneksen 6. luvussa koski sitä, että hänen lihansa olisi verrattavissa mannaan. Niiden välillä olisi kuitenkin eräs ero. Hänen lihansa (ja, kuten hän lisäsi, hänen verensä) oli kirjaimellista mannaa merkittävämpää sikäli, että hänen lihansa annettiin maailman elämän puolesta, mikä teki ikuisen elämän mahdolliseksi. – Johannes 6:48–51.

Lisätutkimus on siis äskettäin tuonut esiin, että Johanneksen 6. luvussa olevat Jeesuksen lausunnot esitettiin vuotta myöhemmin kuin hänen Johanneksen 5:26:een muistiin merkityt sanansa; lisäksi kului edelleen vuosi ennen kuin Jeesus asetti Herran illallisen vieton. Suurempaa painoa on pantu myös Johanneksen 6:53:n välittömälle tekstiyhteydelle. Niinpä sivuilla 15–20 oleva kirjoitus soveltaa Johanneksen 6:53:a laajemmin siten, että se koskee sekä niitä, jotka otetaan uuteen liittoon taivaassa saatava elämä silmämääränä, että niitä, joiden odotteena on elää loputtomasti paratiisimaassa.

■ Evankeliumikertomuksissa ja hakuteoksissa näyttää olevan eroja sen suhteen, milloin Jeesus aterioi lepratautisen Simonin talossa Betaniassa ja voideltiin hyvänhajuisella öljyllä. Milloin se tapahtui?

Näyttää siltä, että nämä tapahtumat sattuivat niisankuun 9. päivänä vuonna 33 (juutalaisen ajanlaskun mukaan). Mutta kuten seuraavista tämän johtopäätöksen perusteista käy ilmi, voit nähdä, että tutkimalla jatkuvasti Jumalan sanaa voit lisätä tietoasi ja ymmärrystäsi.

Neljästä evankeliumista kolme kertoo yksityiskohtia näistä pidoista. (Matteus 26:6–13; Markus 14:3–9; Johannes 12:2–8) Matteus ja Markus mainitsevat nämä pidot kerrottuaan Jeesuksen ratsastuksesta riemusaatossa Jerusalemiin sekä siitä, miten hän kirosi kuihtuneen viikunapuun ja vastasi apostoliensa kysymykseen, joka koski asiainjärjestelmän päättymistä. Sekä Matteus että Markus mainitsevat pitoja koskevan kertomuksen jälkeen, että Juudas hieroi juutalaisten johtajien kanssa kauppaa Jeesuksen pettämisestä. Ateriaa koskevan kertomuksen sijainti näissä kahdessa evankeliumissa antaisi ymmärtää, että sen ajankohta oli 12. niisankuuta, vain kaksi päivää ennen Jeesuksen pettämistä ja teloittamista niisankuun 14. päivänä. Niinpä nämä pidot on ajoitettu niisankuun 12. päiväksi monissa taulukoissa, jotka esittävät Jeesuksen elämän tapahtumat ja joita on myös aikaisemmissa julkaisuissamme.

Simonin kodissa nautittu ateria esitetään Johanneksen 12. luvussa erilaisessa asiayhteydessä. Johanneksen 12:1 kertoo Jeesuksen saapuneen Jerusalemin lähellä sijainneeseen Betaniaan ”kuusi päivää ennen pääsiäistä”, joka oli niisankuun 8. päivä. Jakeet 2–8 kuvailevat sitten, miten illallinen nautittiin Betaniassa, ja jakeet 9–11 kertovat, että juutalaiset, jotka kuulivat Jeesuksen olevan lähistöllä, tulivat katsomaan häntä. Jakeet 12–15 sanovat, että ”seuraavana päivänä” Kristus saapui riemusaatossa Jerusalemiin. (Vrt. Apostolien teot 20:7–11.) Johanneksen 12:1–15 osoittaa siis, että ateria nautittiin Simonin kodissa niisankuun 9. päivän iltana, jona tuo uusi päivä juutalaisen ajanlaskun mukaan oli alkanut, ja sitä seurasi tuon saman päivän valoisa osa, päiväsaika, jolloin Jeesus saapui Jerusalemiin.

Näistä kahdesta mahdollisuudesta näyttää jälkimmäinen todennäköisemmältä. Jos vertaamme näitä kertomuksia ja niiden asiayhteyttä, havaitsemme, etteivät Matteus ja Markus mainitse, milloin pidot Simonin talossa pidettiin. He osoittavat kuitenkin, että jotkut pitoväkeen kuuluvista alkoivat valittaa sen johdosta, että Maria käytti kallista öljyä, ja Johannes osoittaa, että nimenomaan Juudas otti asian esille. (Matteus 26:8, 9; Markus 14:4, 5; Johannes 12:4–6) Kuten edellä toimme esiin, sekä Matteus että Markus mainitsevat pitoja koskevan kertomuksen jälkeen, että Juudas meni pappien luo saadakseen selville, kuinka paljon hänelle maksettaisiin Kristuksen pettämisestä. Voi siis hyvinkin olla, että Matteus ja Markus valitsemansa teeman takia mainitsevat pitoja koskevan kertomuksen vasta siinä vaiheessa ja liittävät siten yhden todisteen Juudaksen ahneudesta tapahtumaan, jossa hän ilmaisi äärimmäistä ahneutta.

Johannes kuitenkin esittää pitojen nimenomaisen päivän, mikä osoittaa hänen esittäneen kertomuksensa aikajärjestyksessä. Tämä tukee sitä johtopäätöstä, että illallinen nautittiin Simonin kodissa sen jälkeen, kun Jeesus oli saapunut Betaniaan niisankuun 8. päivänä vuonna 33. Voimme edelleen panna merkille, että Johannes kertoo juutalaisista, jotka ’saatuaan tietää, että Jeesus oli nyt Betaniassa’, tulivat Jerusalemista nähdäkseen hänet ja Lasaruksen, joka myös asui Betaniassa ja jonka sisaret olivat pidoissa. Tämä niiden juutalaisten käynti, jotka olivat ’saaneet tietää’, että Jeesus oli Betaniassa, on todennäköisemmin tapahtunut ennen hänen Jerusalemiin saapumistaan ja on mahdollisesti voinut vaikuttaa siihen, että Kristus sai innostuneen vastaanoton ratsastaessaan kaupunkiin ”seuraavana päivänä”, 9. niisankuuta, päivällä.

Tämä huolellisen lisätutkimuksen perusteella tehty johtopäätös ilmenee taulukon ”Jeesuksen maallisen vaelluksen päätapahtumat” uusissa painoksissa, esimerkiksi julkaisun The Kingdom Interlinear Translation of Greek Scriptures vuoden 1985 laitoksessa. Vaikka tämä saattaa näyttää pieneltä, vähämerkityksiseltä yksityiskohdalta, se valaisee sitä, miten me kaikki voimme jatkuvasti kasvaa tiedossa ja ymmärtää yhä paremmin Jumalan sanan kiinnostavia yksityiskohtia.