”Vaikka ette ole koskaan nähneet häntä, niin te rakastatte häntä”
”Vaikka ette ole koskaan nähneet häntä, niin te rakastatte häntä. Vaikka ette katsele häntä nykyään, silti te uskotte häneen ja iloitsette suuresti.” (1. PIETARIN KIRJE 1:8)
1. Miten jotkut uskonnolliset ihmiset pyrkivät osoittamaan antaumusta Jeesusta kohtaan, vaikka nykyään ei kukaan maan päällä ole nähnyt häntä?
KUKAAN maan päällä nykyään elävä ihminen ei ole koskaan nähnyt Jeesusta Kristusta. Silti miljoonat sanovat rakastavansa häntä. Joka vuosi 9. tammikuuta Manilassa Filippiineillä kuljetetaan pitkin katuja luonnollisen kokoista patsasta, joka esittää Jeesusta Kristusta kantamassa ristiä; tapahtumaa on kuvailtu maan valtauskonnon kaikkein massiivisimmaksi ja näyttävimmäksi ilmenemismuodoksi. Kiihtyneet ihmiset työntävät ja tuuppivat toisiaan; he jopa kiipeävät toistensa päälle yrittäessään kuumeisesti koskettaa kuvaa. Monia katselijoita on vetänyt paikalle ennen kaikkea tuo juhlakulkue, mutta jotkut heistä tuntevat epäilemättä vilpitöntä vetoa Jeesuksen puoleen. Osoitukseksi siitä he saattavat kantaa ristiinnaulitun kuvaa tai käydä säännöllisesti kirkossa. Voidaanko tällaista epäjumalanpalvelusta kuitenkaan pitää tosi palvontana?
2, 3. a) Ketkä Jeesuksen seuraajista todella näkivät hänet ja kuulivat hänen puhuvan? b) Ketkä muut ensimmäisellä vuosisadalla rakastivat Jeesusta ja uskoivat häneen, vaikka eivät henkilökohtaisesti koskaan nähneet häntä?
2 Ensimmäisellä vuosisadalla oli roomalaisissa Juudean, Samarian, Perean ja Galilean provinsseissa monia tuhansia ihmisiä, jotka henkilökohtaisesti näkivät Jeesuksen Kristuksen ja kuulivat hänen puhuvan. He kuuntelivat, kun hän selitti sydäntä lämmittäviä totuuksia Jumalan valtakunnasta. He olivat hänen ihmetekojensa silminnäkijöitä. Joistakuista näistä tuli hänen innokkaita opetuslapsiaan, koska he olivat vakuuttuneita siitä, että hän oli ”Kristus, elävän Jumalan Poika” (Matteus 16:16). Ne, joille apostoli Pietari osoitti ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä, eivät kuitenkaan kuuluneet näiden joukkoon.
3 Pietarin kirjeen vastaanottajat asuivat roomalaisissa Pontoksen, Galatian, Kappadokian, Aasian ja Bithynian provinsseissa – nykyisen Turkin alueella. Heille Pietari kirjoitti: ”Vaikka ette ole koskaan nähneet häntä, niin te rakastatte häntä. Vaikka ette katsele häntä nykyään, silti te uskotte häneen ja iloitsette suuresti sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla.” (1. Pietarin kirje 1:1, 8.) Miten he olivat oppineet tuntemaan Jeesuksen Kristuksen siinä määrin, että rakastivat häntä ja uskoivat häneen?
4, 5. Miten nuo ihmiset, jotka eivät olleet koskaan nähneet Jeesusta, saivat tietää hänestä niin paljon, että he saattoivat rakastaa häntä ja uskoa häneen?
4 Ilmeisesti jotkut heistä olivat Jerusalemissa, kun apostoli Pietari todisti ihmisjoukolle, joka oli vuoden 33 helluntaijuhlassa. Tuon juhlan jälkeen monet opetuslapset jäivät joksikin aikaa Jerusalemiin saadakseen apostoleilta lisää opetusta. (Apostolien teot 2:9, 41, 42; vrt. 1. Pietarin kirje 1:1.) Toistuvilla lähetysmatkoillaan apostoli Paavali julisti innokkaasti sanomaa myös sillä alueella asuvien ihmisten keskuudessa, jolle Pietari myöhemmin lähetti ensimmäisen hänen nimeään kantavan raamatullisen kirjeen (Apostolien teot 18:23; 19:10; Galatalaisille 1:1, 2).
5 Miksi nuo ihmiset, jotka eivät olleet koskaan nähneet Jeesusta, tunsivat niin voimakasta vetoa hänen puoleensa? Miksi nykyään miljoonat muut ihmiset eri puolilla maailmaa rakastavat häntä syvästi?
Mitä he kuulivat?
6. a) Mitä olisit voinut oppia, jos olisit kuullut Pietarin todistavan Jeesuksesta vuoden 33 helluntaina? b) Miten tämä vaikutti noin 3 000 läsnäolijaan?
6 Jos olisit ollut Jerusalemissa vuonna 33, kun Pietari puhui tuolle juhlaväelle, niin mitä olisit oppinut Jeesuksesta? Sen, että hänen ihmetekonsa osoittivat täysin epäilyksittä Jumalan lähettäneen hänet. Että vaikka syntiset miehet olivat surmanneet Jeesuksen, hän ei ollut enää haudassa, vaan hänet oli herätetty ja korotettu sitten taivaaseen Jumalan oikealle puolelle. Että Jeesus oli tosiaan Kristus, Messias, josta profeetat olivat kirjoittaneet. Että pyhää henkeä oli vuodatettu Jeesuksen Kristuksen kautta hänen seuraajiensa päälle, niin että he pystyivät heti todistamaan monien kansakuntien ihmisille niistä suurenmoisuuksista, joita Jumala parhaillaan teki Poikansa välityksellä. Tämä kosketti syvästi monien Pietarin kuulijoiden sydäntä tuossa tilaisuudessa, ja noin 3 000 kastettiin kristityiksi opetuslapsiksi. (Apostolien teot 2:14–42.) Jos sinä olisit ollut siellä, olisitko toiminut yhtä päättäväisesti?
7. a) Mitä olisit saattanut oppia, jos olisit ollut Antiokiassa, kun apostoli Paavali saarnasi siellä? b) Miksi jotkut ihmisjoukosta tulivat uskoviksi ja kertoivat hyvää uutista toisille?
7 Jos olisit ollut läsnäolijoiden joukossa, kun apostoli Paavali opetti Antiokiassa, roomalaisessa Galatian provinssissa, niin mitä muuta olisit voinut oppia Jeesuksesta? Olisit kuullut Paavalin selittävän, että kun Jerusalemin hallitusmiehet tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan, he täyttivät sen, mitä profeetat olivat ennustaneet. Olisit myös kuullut, että silminnäkijät todistivat Jeesuksen heränneen kuolleista. Sinuun olisi varmasti tehnyt syvän vaikutuksen Paavalin selitys, jonka mukaan herättämällä Jeesuksen kuolleista Jehova vahvisti sen, että Jeesus tosiaan oli Jumalan Poika. Ja eikö sydäntäsi olisi lämmittänyt tieto siitä, että syntien anteeksianto, jonka usko Jeesukseen mahdollistaa, voisi johtaa ikuiseen elämään? (Apostolien teot 13:16–41, 46, 47; Roomalaisille 1:4.) Tajutessaan kuulemansa merkityksen jotkut Antiokiassa tulivat opetuslapsiksi ja kertoivat aktiivisesti hyvää uutista toisille, vaikka sen tekeminen tiesi sitä, että he kohtaisivat kiihkeää vainoa (Apostolien teot 13:42, 43, 48–52; 14:1–7, 21–23).
8. Mitä olisit voinut oppia, jos olisit ollut Efesoksen seurakunnan kokouksessa, kun Paavalin kirje tuli sinne?
8 Entä jos olisit ollut roomalaisessa Aasian provinssissa sijaitsevan Efesoksen kristillisen seurakunnan yhteydessä, kun sikäläiset opetuslapset saivat Paavalilta henkeytetyn kirjeen? Mitä se olisi voinut opettaa sinulle Jeesuksen osasta Jumalan tarkoituksessa? Paavali selitti tuossa kirjeessä, että kaikki se, mitä on taivaassa ja maan päällä, saatettaisiin Kristuksen kautta takaisin sopusointuun Jumalan kanssa, että Jumalan Kristuksen kautta antama lahja suotiin kaikkien kansakuntien ihmisille, että yksilöt, jotka olivat hairahdustensa vuoksi olleet Jumalan silmissä kuolleita, tehtiin eläviksi Kristukseen kohdistuvan uskon välityksellä ja että ihmisten oli tuon järjestelyn ansiosta jälleen mahdollista tulla Jumalan rakkaiksi pojiksi. (Efesolaisille 1:1, 5–10; 2:4, 5, 11–13.)
9. a) Mikä voi auttaa sinua saamaan selville, ymmärrätkö henkilökohtaisesti sen merkityksen, mitä Paavali kirjoitti efesolaisille? b) Miten Pietarin mainitsemissa Rooman provinsseissa asuviin veljiin vaikutti se, mitä he oppivat Jeesuksesta?
9 Olisiko kaiken tämän arvostaminen syventänyt rakkauttasi Jumalan Poikaa kohtaan? Olisiko tuo rakkaus vaikuttanut jokapäiväiseen elämääsi, mihin apostoli Paavali kannusti Efesolaiskirjeen luvuissa 4–6? Olisiko tällainen arvostus saanut sinut tutkimaan huolellisesti oman elämäsi arvojärjestystä? Olisitko rakkaudesta Jumalaan ja kiitollisuudesta hänen Poikaansa kohtaan tehnyt tarvittavia korjauksia, niin että Jumalan tahdon tekeminen olisi todella ollut elämäsi keskipiste? (Efesolaisille 5:15–17.) Apostoli Pietari kirjoitti Aasian, Galatian ja muiden Rooman provinssien kristityille siitä, miten heidän oppimansa asiat vaikuttivat heihin: ”Vaikka ette ole koskaan nähneet häntä [Jeesusta Kristusta], niin te rakastatte häntä. – – te uskotte häneen ja iloitsette suuresti sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla.” (1. Pietarin kirje 1:8.)
10. a) Mitkä epäilemättä lisäsivät varhaiskristittyjen rakkautta Jeesusta kohtaan? b) Miten mekin voimme hyötyä niistä?
10 Jokin muukin epäilemättä lisäsi rakkautta Jumalan Poikaa kohtaan noissa varhaiskristityissä, joille Pietari kirjoitti. Mikä? Siihen aikaan mennessä, jolloin Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, ainakin kaksi evankeliumia – Matteuksen ja Luukkaan – olivat jo saatavilla. Ne ensimmäisen vuosisadan kristityt, jotka eivät olleet koskaan nähneet Jeesusta, saattoivat lukea näitä evankeliumikertomuksia. Niin voimme mekin. Evankeliumit eivät ole mitään mielikuvituksellisia kertomuksia; niissä on kaikki mitä luotettavimman historiankirjoituksen tunnuspiirteet. Noista henkeytetyistä kertomuksista löydämme paljon sellaista, mikä syventää rakkauttamme Jumalan Poikaa kohtaan.
Hänen osoittamansa henki
11, 12. Mikä Jeesuksen toisia ihmisiä kohtaan osoittamassa hengessä saa sinut rakastamaan häntä?
11 Siitä mitä Jeesuksen elämästä on kirjoitettu, saamme tietää, miten hän kohteli muita ihmisiä. Hänen osoittamansa henki koskettaa ihmisten sydäntä vielä nykyäänkin, yli 1 960 vuotta sen jälkeen kun hän kuoli. Synnin vaikutukset vaivaavat jokaista elävää ihmistä. Monet miljoonat joutuvat kokemaan epäoikeudenmukaisuutta, kamppailevat sairauden kanssa tai tuntevat joistain muista syistä musertavaa pettymystä. Kaikille tällaisille ihmisille Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä.” (Matteus 11:28–30.)
12 Jeesus osoitti ymmärtävää kiinnostusta köyhiä, nälkäisiä ja surevia kohtaan. Tarpeen vaatiessa hän jopa ruokki suuria ihmisjoukkoja ihmeen avulla (Luukas 9:12–17). Hän vapautti heidät orjuuttavista perinteistä. Lisäksi hän vahvisti heidän uskoaan Jumalan järjestelyyn, joka lopettaa poliittisen ja taloudellisen sorron. Jeesus ei musertanut niitä, jotka olivat jo maahan poljettuja. Hellyyttä ja rakkautta osoittaen hän kannusti taitavasti nöyriä. Hän virvoitti ne, jotka olivat kuin runneltuja, katkenneita ruokoja, ja ne, jotka olivat kuin kyteviä pellavaisia lampunsydämiä, jotka olivat sammumaisillaan. Aina nykyaikaan saakka hänen nimensä on herättänyt toivoa niidenkin sydämessä, jotka eivät ole koskaan nähneet häntä. (Matteus 12:15–21; 15:3–10.)
13. Miksi ihmisiin vetoaa se tapa, jolla Jeesus kohteli syntisiä?
13 Vaikka Jeesus ei hyväksynyt väärintekemistä, hän osoitti ymmärtämystä niitä kohtaan, jotka olivat elämässään hairahtuneet mutta jotka ilmaisivat katumusta ja etsivät häneltä apua (Luukas 7:36–50). Hän saattoi asettua aterioimaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat halveksittuja yhdyskunnassa, jos hän katsoi näin saavansa tilaisuuden auttaa heitä hengellisesti (Matteus 9:9–13). Hänen ilmaisemansa hengen ansiosta miljoonat vastaavissa olosuhteissa olevat ihmiset, jotka eivät ole koskaan nähneet Jeesusta, ovat halunneet oppia tuntemaan hänet ja ovat uskoneet häneen.
14. Mikä vetoaa sinuun siinä, miten Jeesus auttoi sairaita, vammaisia tai surevia?
14 Jeesuksen tapa kohdella sairaita ja vammaisia todisti, että hän on lämminhenkinen ja sääliväinen ja että hän pystyy helpottamaan heidän tilannettaan. Niinpä kun muuan sairas mies, joka oli täynnä spitaalia, lähestyi Jeesusta ja pyysi apua, tämä ei kavahtanut näkemäänsä. Jeesus ei myöskään sanonut miehelle, että vaikka hän sääli tätä, sairaus oli edennyt niin pitkälle, ettei asian hyväksi voitu tehdä mitään. Mies anoi: ”Herra, jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut.” Jeesus ojensi epäröimättä kätensä, kosketti spitaalista miestä ja sanoi: ”Minä haluan. Puhdistu.” (Matteus 8:2, 3.) Erään toisen kerran muuan nainen kosketti huomaamattomasti hänen vaatteensa reunusta tullakseen terveeksi. Jeesus kohteli häntä ystävällisesti ja lohduttavasti. (Luukas 8:43–48.) Ja kohdatessaan hautajaiskulkueen hänen tuli sääli surevaa leskeä, jonka ainoa poika oli kuollut. Vaikka Jeesus oli kieltäytynyt käyttämästä Jumalalta saamaansa voimaa hankkiakseen itselleen ruokaa ihmeen avulla, hän käytti sitä auliisti herättääkseen tuon kuolleen miehen ja palauttaakseen hänet hänen äidilleen. (Luukas 4:2–4; 7:11–16.)
15. Miten Jeesusta koskevien kertomusten lukeminen ja miettiminen vaikuttaa sinuun?
15 Kun luemme näitä kertomuksia ja mietiskelemme Jeesuksen ilmaisemaa henkeä rakkautemme häntä kohtaan syvenee, häntä joka antoi ihmiselämänsä, jotta me voisimme elää ikuisesti. Vaikka emme ole koskaan nähneet häntä, tunnemme vetoa hänen puoleensa ja haluamme seurata häntä hänen askeleissaan (1. Pietarin kirje 2:21).
Hänen nöyrä luottamuksensa Jumalaan
16. Keneen Jeesus kohdisti päähuomion, ja mitä hän kannusti meitä tekemään?
16 Ennen kaikkea Jeesus kohdisti oman huomionsa ja meidän huomiomme taivaalliseen Isäänsä, Jehova Jumalaan. Hän ilmaisi, mikä oli Lain suurin käsky, kun hän sanoi: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.” (Matteus 22:36, 37.) Hän kehotti opetuslapsiaan: ”Olkoon teillä usko Jumalaan.” (Markus 11:22.) Kun heidän edessään oli ankara uskon koetus, hän pyysi heitä hartaasti: ”Rukoilkaa jatkuvasti.” (Matteus 26:41.)
17, 18. a) Miten Jeesus osoitti nöyrän luottamuksensa Isäänsä? b) Miksi se, mitä hän teki, on hyvin tärkeää meille?
17 Jeesus näytti itse esimerkkiä. Rukous kuului tärkeänä osana hänen elämäänsä (Matteus 14:23; Luukas 9:28; 18:1). Kun hänen oli aika valita apostolinsa, hän ei vain luottanut omaan arvostelukykyynsä, vaikka kaikki taivaan enkelit olivat aiemmin olleet hänen valvonnassaan. Hän vietti nöyrästi kokonaisen yön rukoillen Isäänsä (Luukas 6:12, 13). Kun Jeesusta odotti pidätys ja tuskallinen kuolema, hän kääntyi jälleen Isänsä puoleen ja rukoili hartaasti. Hän ei ajatellut tuntevansa Saatanan hyvin ja suoriutuvansa helposti kaikesta, mitä tuo jumalaton saattaisi keksiä. Jeesus tajusi, miten tärkeää oli, ettei hän epäonnistu. Lankeaminen tuottaisi paljon häpeää hänen Isälleen. Se olisi myös suuri menetys ihmiskunnalle, jonka elämänodotteet riippuivat uhrista, joka Jeesuksen oli määrä tarjota.
18 Jeesus rukoili toistuvasti – ollessaan apostoliensa kanssa Jerusalemissa ylähuoneessa ja vielä kiihkeämmin Getsemanen puutarhassa (Matteus 26:36–44; Johannes 17:1–26; Heprealaisille 5:7). Kidutuspaalussa kärsiessään hän ei herjannut niitä, jotka pilkkasivat häntä. Sen sijaan hän rukoili niiden puolesta, jotka toimivat tietämättöminä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luukas 23:34.) Hän piti mielensä kohdistettuna Isäänsä, ”jätti – – itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti”. Viimeiset sanat, jotka hän lausui kidutuspaalussa, olivat rukous hänen Isälleen. (1. Pietarin kirje 2:23; Luukas 23:46.) Olemme hyvin kiitollisia siitä, että luottaen täysin Jehovaan Jeesus saattoi uskollisesti päätökseen sen tehtävän, jonka hänen Isänsä oli uskonut hänelle! Vaikka emme ole koskaan nähneet Jeesusta Kristusta, rakastamme häntä syvästi sen vuoksi, mitä hän teki!
Rakkautemme ilmaiseminen häntä kohtaan
19. Mitä täysin sopimattomia tapoja haluamme välttää, kun ilmaisemme rakkautta Jeesusta kohtaan?
19 Miten voimme osoittaa, että rakkaus, jota sanomme tuntevamme, ei ole vain sanoja? Koska Jeesuksen Isä, jota hän rakasti, kielsi tekemästä kuvia ja pitämästä sitten näitä antaumuksen kohteina, emme varmastikaan tuottaisi kunniaa Jeesukselle kantamalla tällaista kuvaa kaulaketjussa tai kuljettamalla häntä esittävää patsasta pitkin katuja (2. Mooseksen kirja 20:4, 5; Johannes 4:24). Jeesukselle ei tuottaisi kunniaa se, että kävisimme uskonnollisissa tilaisuuksissa, jopa useita kertoja viikossa, jos emme eläisi hänen opetustensa mukaisesti viikon muina aikoina. Jeesus sanoi: ”Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, on se, joka rakastaa minua. Sitä taas, joka rakastaa minua, minun Isäni rakastaa.” (Johannes 14:21, 23; 15:10.)
20. Mainitse joitakin seikkoja, jotka osoittavat, rakastammeko todella Jeesusta.
20 Mitä käskyjä hän antoi meille? Ennen kaikkea käskyn palvoa tosi Jumalaa Jehovaa ja yksin häntä (Matteus 4:10; Johannes 17:3). Jeesus opetti lisäksi, että sen osan vuoksi, joka hänellä on Jumalan tarkoituksessa, meidän täytyy uskoa häneen Jumalan Poikana ja että meidän täytyy osoittaa se karttamalla pahoja tekoja ja vaeltamalla valossa (Johannes 3:16–21). Hän neuvoi meitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, panemaan nämä aineellisista tarpeista huolehtimisen edelle (Matteus 6:31–33). Hän käski meitä rakastamaan toisiamme, niin kuin hän rakasti meitä (Johannes 13:34; 1. Pietarin kirje 1:22). Lisäksi hän antoi tehtäväksemme todistaa Jumalan tarkoituksesta, niin kuin hän todisti (Matteus 24:14; 28:19, 20; Ilmestys 3:14). Aito rakkaus Jeesusta kohtaan saa noin viisi miljoonaa Jehovan todistajaa nykyään noudattamaan noita käskyjä, vaikka he eivät ole koskaan nähneet häntä. Se, että he eivät ole henkilökohtaisesti nähneet Jeesusta, ei mitenkään heikennä heidän päättäväisyyttään olla tottelevaisia. He muistavat, mitä heidän Herransa sanoi apostoli Tuomaalle: ”Oletko uskonut sen tähden, että olet nähnyt minut? Onnellisia ovat ne, jotka eivät näe ja silti uskovat.” (Johannes 20:29.)
21. Miten läsnäolo Kristuksen kuoleman muistonvietossa, joka pidetään tänä vuonna sunnuntaina 23. maaliskuuta, hyödyttää meitä?
21 Toivottavasti olet niiden joukossa, jotka eri puolilla maailmaa kokoontuvat Jehovan todistajien valtakunnansaleihin auringonlaskun jälkeen sunnuntaina 23. maaliskuuta 1997 muistelemaan Jumalan rakkauden suurinta ilmausta ihmiskuntaa kohtaan ja viettämään hänen uskollisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kuoleman muistoa. Sen, mitä tuossa tilaisuudessa sanotaan ja tehdään, pitäisi syventää rakkautta Jehovaa ja hänen Poikaansa kohtaan ja näin lisätä halua pitää Jumalan käskyt (1. Johanneksen kirje 5:3).
Miten vastaisit?
◻ Miten ne, joille 1. Pietarin kirje kirjoitettiin, olivat oppineet tuntemaan Jeesuksen ja rakastamaan häntä?
◻ Mitkä varhaiskristittyjen kuulemat asiat tekevät syvän vaikutuksen sinuun?
◻ Mikä Jeesuksen osoittamassa hengessä syventää rakkauttasi häntä kohtaan?
◻ Miksi Jeesuksen nöyrä luottamus Jumalaan on tärkeää meille?
◻ Miten voimme osoittaa rakkautemme Jeesusta Kristusta kohtaan?
[Kuvat s. 16, 17]
Tunnemme vetoa Jeesuksen puoleen sen hengen vuoksi, jota hän osoitti