LATINA

Indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva kieli, josta ovat lähtöisin romaaniset kielet: italia, espanja, ranska, portugali ja romania. 100-luvun loppupuolella Rooman uskonnolliset vallanpitäjät ryhtyivät Rooman hiippakunnassa korvaamaan kreikkaa latinalla. Tämä johti mm. siihen, että Hieronymus valmisti 300–400-luvulla latinalaisen Vulgatan, jota huomattavampi muinainen raamatunkäännös on vain kreikkalainen Septuaginta.

Jeesuksen Kristuksen ollessa maan päällä latina oli keisarillisen Rooman kieli ja näin ollen Palestiinan virallinen kieli, joskaan ei yleinen kansankieli. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa on käytetty joitakin latinismeja. Sana ”latina” esiintyy Raamatussa vain kerran, Johanneksen 19:20:ssä, jossa kerrotaan, että Jeesuksen yläpuolelle kidutuspaaluun kiinnitetty teksti oli kirjoitettu hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi.

Latinaa käytetään Kreikkalaisissa kirjoituksissa eri tavoin. Niissä on yli 40 latinalaisperäistä henkilön- ja paikannimeä, esim. Aquila, Luukas, Markus, Paavali (Paulus), Kesarea ja Tiberias. Tässä Raamatun osassa on käytetty kreikankielistä vastinetta noin 30 latinalaiselle sanalle, jotka ovat sotilas- tai oikeustermejä tai kuvailevat rahoja tai yksityiselämää, esim. centurio (Mr 15:39, upseeri), denarius (Mt 20:2, denaari) ja speculator (Mr 6:27, henkivartija). Lisäksi on käytetty joitakin latinalaisia ilmauksia tai idiomeja, mm. ”halusi tehdä ihmisjoukolle mieliksi” (Mr 15:15) ja ”otettuaan riittävät takuut” (Ap 17:9). Joskus syntaksi eli lauseoppi viittaa latinan vaikutukseen. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä tämän vaikutuksen määrästä.

Latinismeja käyttävät enimmäkseen Markus ja Matteus, ja Markus on käyttänyt niitä enemmän kuin kukaan muu raamatunkirjoittaja. Tämä tukee sitä käsitystä, että hän kirjoitti evankeliuminsa Roomassa ja pääasiassa ei-juutalaisille, etenkin roomalaisille. Paavali käytti hyvin vähän latinismeja, eikä niitä ole lainkaan kreikkalaisessa Septuagintassa.

Latinismien esiintyminen Raamatussa ei ole Raamattua rakastaville pelkästään teoreettinen kysymys. Se on sopusoinnussa sen Raamatusta ilmenevän tiedon kanssa, että Palestiina oli Rooman alaisuudessa silloin kun Jeesus Kristus oli maan päällä. Lisäksi se, että tuon ajan parhaat maalliset kreikkalaiset kirjailijat käyttivät näitä latinismeja, osoittaa, että Kreikkalaiset kirjoitukset todella kirjoitettiin siihen aikaan, mistä ne kertovat. Tämä on siis lisätodiste Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten oikeaperäisyydestä.