Lukijoiden kysymyksiä

◼ Onko sopivaa puhua ”uuden maailman” tulemisesta?

Tämä kysymys on aiheellinen, koska kreikankielinen sana, joka usein käännetään ”maailmaksi”, koʹsmos, merkitsee pohjimmiltaan ihmiskuntaa, eikä Jumala aio tehdä uutta ihmissukua. Lisäksi Raamatusta ei löydy ilmausta kai·nosʹ koʹsmos (kirjaimellisesti ”uusi maailma”).

Sanan koʹsmos raamatullinen käyttö antaa kuitenkin kristitylle mahdollisuuden puhua ”uudesta maailmasta” hänen tarkoittaessaan tulevaa maan päälle ennallistettavaa paratiisia. Eräs Uuden testamentin sanakirja (The New International Dictionary of New Testament Theology) selittää: ’Substantiivi koʹsmos merkitsi alun perin rakennusta, mutta aivan erityisesti se merkitsee järjestystä.’ Sanakirja lisää, että sanalla on myös erityismerkityksiä esimerkiksi ”koristus ja koriste”, ”elämän sääntely ihmisyhteiskunnassa” ja ”maan asukkaat, ihmiskunta”.

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanaa koʹsmos käytetään usein merkitsemään koko ihmisperhettä. Siellähän sanotaan, että ”kaikki ovat tehneet syntiä [toisin sanoen kaikki Aadamin epätäydelliset jälkeläiset] ja ovat Jumalan kunniaa vailla”. (Roomalaisille 3:19, 23) Toisaalta ’Jumala rakasti maailmaa [koʹsmos] niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jotta kaikilla häneen uskovilla olisi ikuinen elämä’. (Johannes 3:16) Kristuksen uhri on todellakin kaikkia niitä ihmisperheeseen kuuluvia varten, jotka osoittavat uskoa.

Jos Raamatussa käytettäisiin sanaa koʹsmos ainoastaan tässä merkityksessä, ei olisi sopivaa puhua lähestyvästä ”uudesta maailmasta”. Miksi ei? Koska jotkut ihmiskuntaan kuuluvista säilyvät elossa tulevasta suuresta ahdistuksesta. Heillä on silloin mahdollisuus elää ennallistetussa paratiisissa. Jumala ei siis luo uutta ihmissukua, uutta ihmiskuntaa, uutta ihmismaailmaa. Raamattu ei kuitenkaan käytä sanaa koʹsmos vain merkitsemään koko ihmiskuntaa.

Esimerkiksi toisinaan tuo kreikkalainen sana tarkoittaa kaikkia Jumalasta vieraantuneita ihmisiä. Heprealaiskirjeen 11:7:ssä sanotaan, että ”uskon vaikutuksesta – – Nooa – – langetti maailmalle [koʹ-smos] tuomion”. Hän ei ilmeisestikään tuominnut joka ikistä ihmistä, koko ihmiskuntaa; Nooa ja hänen seitsemän perheenjäsentään säilyivät elossa vedenpaisumuksesta. Samalla tavoin Jeesus rukoili: ”En pyydä maailman [koʹsmos] puolesta, vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle, – – maailma on vihannut heitä, koska he eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” – Johannes 17:9, 14; vrt. 2. Pietari 2:5; 3:6.

Tarkastelkaamme kuitenkin vielä yhtä merkitystä, jota Raamattu käyttää sanasta koʹsmos. Sanaa käytetään tarkoittamaan ihmiselämän ulkoisia puitteita, järjestystä tai elinympäristöä.a Havaitsemme, että Jeesus käytti sitä tässä merkityksessä sanoessaan: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa koko maailman [koʹsmos], mutta menettää sielunsa?” (Matteus 16:26) Kristus ei selvästikään viitannut siihen, että joku ’voittaisi koko ihmismaailman’ tai ’koko Jumalasta vieraantuneiden ihmisten muodostaman maailman’. Materialistinen ihminen ei voittaisi ihmiskuntaa, vaan sen, mitä ihmisillä on tai mitä he tekevät tai järjestävät. Tämä pitää paikkansa myös siitä apostoli Paavalin havainnosta, että naimisissa oleva ihminen ”on huolissaan maailman asioista”. Samoin kristityn ei pitäisi ’käyttää maailmaa täysin hyväkseen’. – 1. Korinttolaisille 7:31–33.

Tässä mielessä sanalla koʹsmos on samanlainen merkitys kuin kreikan sanalla ai·ōnʹ, joka voidaan kääntää ”asiainjärjestelmäksi” tai ”aikakaudeksi”. (Ks. Aid to Bible Understanding, s. 1671–1674.) Havaitsemme, että joissakin tapauksissa nuo kaksi sanaa voivat melkeinpä vaihtaa paikkaa keskenään. Pari esimerkkiä sanojen koʹsmos ja ai·ōnʹ samankaltaisuudesta: 1) Paavali kirjoitti, että Deemas, joka ”rakasti nykyistä asiainjärjestelmää [ai·ōnʹ]”, oli jättänyt hänet. Apostoli Johannes taas varoitti ’rakastamasta maailmaa [koʹsmos]’, josta ”lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen” ovat peräisin. (2. Timoteukselle 4:10; 1. Johannes 2:15–17) 2) Johanneksen 12:31:ssä puhutaan ”tämän maailman [koʹ-smos] hallitsijasta”, joka 2. Korinttolaiskirjeen 4:4:ssä tunnistetaan ”tämän asiainjärjestelmän [ai·ōnʹ] jumalaksi”.

Sanaa koʹsmos eli ”maailma” voidaan siis käyttää sekä koko ihmiskunnasta että ihmisten elinympäristön ulkoisista puitteista. Tästä syystä voimme sopivasti ja yhtä oikein puhua joko ”uuden asiainjärjestelmän” tai ”uuden maailman” tulemisesta. Se tarkoittaa ihmiselämän uusia ulkoisia puitteita, uutta maailmanjärjestystä tai elinympäristöä. Useimmat ennallistetun maallisen paratiisin asukkaista ovat eläneet vanhassa asiainjärjestelmässä. He ovat kuitenkin säilyneet siitä elossa tai heidät on herätetty kuolleista. He ovat siksi sama ihmiskunta. Koska Jumalasta vieraantunutta ihmismaailmaa ei kuitenkaan enää ole ja koska vallitsee Jumalan paljastettuun tahtoon perustuva uusi järjestely eli järjestys, tuo ennallistettu paratiisi tulee olemaan uusi maailma.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 31]

Vanhurskas ihmiskunta ennallistaa paratiisin uudessa maailmassa