Haluatko kuunnella Jumalaa?
LUKIESSAMME Raamattua havaitsemme nopeasti, että ihmisten keskuudessa ensimmäisellä vuosisadalla vallinnut tilanne oli monella tavalla samanlainen kuin meidän aikamme tilanne. Moraalittomuus ja epärehellisyys rehottivat, etenkin Israelin hillittömien naapurikansojen keskuudessa, joiden uskontoon moraalittomuus usein kuului osana. Köyhien elämä oli epävakaata ja oli poliittisia ongelmia. Vuoteen 66 tultaessa israelilaiset ja roomalaiset sotivat täyttä päätä. Ihmiset tarvitsivat tuolloin apua, samoin kuin he nykyäänkin tarvitsevat.
Noiden päivien ja meidän aikamme uskonnossa on monia yhtymäkohtia. Juutalaiset uskonnolliset johtajat olivat ulkokultaisia. (Matteus 23:15; Luukas 20:46, 47) Ei-juutalaisessa maailmassa uskonnolliset käsitykset vaihtelivat laidasta laitaan – kyynisyydestä taikauskoon ja fanaattiseen uskonnolliseen kiihkoon. (Vrt. Apostolien teot 14:8–13; 19:27, 28.) Kaikki ei ollut hyvin edes suhteellisen uudessa kristillisessä seurakunnassa. Ensimmäisen vuosisadan lopulla apostoli Johannes varoitti: ”Monia eksyttäjiä on lähtenyt maailmaan.” (2. Johannes 7) Siihen aikaankin tarjottiin monia vääriä neuvoja uskonnosta. Mutta luotettavaakin apua oli saatavilla.
Olisitko kuunnellut Jeesusta?
Jeesus esitti tuolloin terveitä neuvoja. Se oli niin vakuuttavaa, että voimme lukea sen vaikutuksesta: ”Ihmisjoukot olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan.” (Matteus 7:28) Mutta vain harvat yksilöt noiden ihmisjoukkojen keskuudessa todella kuuntelivat sitä, mitä hän sanoi. Jeesus teki ihmeitä ja antoi erinomaisen esimerkin jumalisesta elämäntavasta ja käytöksestä. Kuitenkin jopa otaksuttavasti parempaa koulutusta saaneet johtajat kieltäytyivät näkemästä hänen sanomansa arvoa. Miksi?
Se johtui paljolti ennakkoluuloisuudesta. Jotkut halveksivat Jeesusta, koska hän oli kotoisin Nasaretista. Toiset torjuivat hänet, koska hän ei ollut käynyt heidän koulujaan eikä hänellä ollut suhteita hallitsevaan luokkaan. (Johannes 1:46; 7:12, 15, 47, 48) Lisäksi Jeesus ei sanonut aina sitä, mitä ihmiset halusivat kuulla. Hän puhui ainoastaan totuutta, ja esimerkiksi fariseukset loukkaantuivat usein hänen sanoihinsa. (Matteus 15:12–14) Todellakin, kun hän oli saarnannut kolme ja puoli vuotta, juutalaiset uskonnolliset johtajat tapattivat hänet. (Luukas 23:20–35) Millaisen tilaisuuden he jättivätkään käyttämättä, sillä Jeesuksella oli ”ikuisen elämän sanat”! – Johannes 6:68.
Jos olisit asunut Jerusalemissa tuohon aikaan, olisitko seurannut uskonnollisia johtajia ja muuta ihmisjoukkoa? Vai olisitko ollut kyllin avoin käsittääksesi Jeesuksen sanojen merkityksen? Siinä tapauksessa olisit ollut sen harvinaislaatuisen naisen kaltainen, jonka Jeesus tapasi matkallaan.
Eräs joka kuunteli
Jeesus tapasi tämän naisen matkustaessaan Samarian halki. Hän oli istuutunut kaivon luo lepäämään, ja hänen siinä ollessaan nainen tuli ammentamaan vettä. Emme tiedä naisen nimeä, mutta Raamattu kertoo, että Jeesus uupumuksestaan huolimatta tarttui tilaisuuteen puhua hänelle uskonnosta. – Johannes 4:5–15.
Oli moniakin syitä, miksi tämä nainen olisi saattanut suhtautua välinpitämättömästi Jeesuksen lähestymisyritykseen. Hän kuului eri uskontoon – samarialaisten palvontatapa erosi juutalaisten palvontatavasta. Lisäksi juutalaiset halveksivat samarialaisia ja kieltäytyivät seurustelemasta heidän kanssaan. Juutalaismiehet eivät myöskään tavallisesti puhutelleet heille tuntemattomia naisia. (Johannes 4:9, 27) Samarialaisnainen vietti sitä paitsi moraalitonta elämää, ja hän olisi saattanut kimpaantua siitä, että häntä mahdollisesti arvosteltaisiin tai hänen syntinsä paljastettaisiin. – Johannes 4:18.
Hän ei kuitenkaan reagoinut tällä tavalla. Sen sijaan hän esitti järkeviä kysymyksiä Jeesuksen tahdikkaan, kiinnostusta herättäneen avauksen jälkeen. Keskustelun kuluessa hän uskaltautui ottamaan esille hankalan aiheen viitatessaan siihen uskonnolliseen eripuraisuuteen, joka vallitsi juutalaisten ja samarialaisten välillä. Jeesus vastasi ystävällisesti mutta suoraan ja sanoi naiselle: ”Te palvotte sitä, mitä ette tunne; me palvomme sitä, minkä tunnemme.” (Johannes 4:19–22) Nainen ei kuitenkaan loukkaantunut. Hänen avoin mielensä oli valmis kuulemaan lisää.
Niinpä Jeesus esitti seuraavaksi tärkeän julistuksen: ”Kuitenkin tulee hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä. Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:23, 24) Myöhemmin tämä ennakkoluuloton nainen ilmaisi arvostusta kertomalla innokkaasti lähimmäisilleen siitä, mitä hän oli oppinut. He vuorostaan halusivat saada lisää tietoa kuuntelemalla Jeesuksen sanoja. – Johannes 4:39–42.
Mitä voimme oppia tästä? Jos asumme alueella, missä on vahvoja ennakkoluuloja rodun, kansallisuuden tai uskonnon vuoksi, miten suhtaudumme, kun joku eri rotua, kansallisuutta tai uskontoa edustava lähestyy meitä? Kieltäydymmekö jatkamasta keskustelua, kun näyttää ehkä siltä, että olemme olleet väärässä? Vai olemmeko samarialaisen naisen tavoin halukkaita ainakin vaihtamaan ajatuksia?
Olisitko kuunnellut Paavalia?
Apostoli Paavali oli toinen, joka esitti erinomaisia neuvoja ensimmäisellä vuosisadalla. Aikoinaan Paavalikin oli vastaanottamaton. Hän myönsi: ”Aikaisemmin olin jumalanpilkkaaja ja vainooja ja röyhkeä mies. Minulle osoitettiin kuitenkin armoa, koska olin tietämätön ja toimin epäuskossa.” (1. Timoteukselle 1:13) Hän otti kuitenkin vastaan Jeesusta Kristusta koskevan totuuden ja hylkäsi ennakkoluulonsa. Hänen esimerkkinsä osoittaa, että Raamatun totuus voi auttaa ”kukistamaan” sydämessä olevia ”linnoituksia”, jos ne ovat haitaksi hyvinvoinnillemme. – 2. Korinttolaisille 10:4.
Kun sitten Paavalista oli tullut kristitty, hän meni eteenpäin levittäen rohkeasti oppimaansa hyvää uutista. Ja kuten oli odotettavissakin, hän kohtasi samanlaista omapäistä vastaanhangoittelua, jota hän itse oli aikoinaan ilmaissut. Mutta näin ei ollut kaikissa tapauksissa. Bereassa Pohjois-Kreikassa hän tapasi joitakuita nöyräsydämisiä ihmisiä, jotka antoivat oivallisen esimerkin siitä, miten tulee kuunnella neuvoja. Nämä ihmiset tunnistivat totuuden soinnin Paavalin sanoissa. Sen tähden ”he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti”. Mutta he olivat ennakkoluulottomia, eivät herkkäuskoisia. He ”tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”. (Apostolien teot 17:11) He pitivät kuulemastaan, vaikka he tarkistivatkin Raamatusta sen luotettavuuden, ennen kuin he täysin hyväksyivät sen.
”Varmistautukaa kaikesta”
Nykyään Jehovan todistajat käyttävät paljon aikaa yrittäessään kertoa Valtakunnan hyvää uutista toisiin uskontoihin kuuluville lähimmäisilleen. Millaista vastakaikua Jehovan todistajat saavat? Monet ystävälliset ihmiset ottavat heidät iloiten vastaan. Mutta sitten on sellaisia, jotka torjuvat heidät, ja jotkut jopa suuttuvat Jehovan todistajien käynneistä.
Tämä on surullista, koska sitä, mistä Jehovan todistajat haluavat kertoa, kutsutaan Raamatussa ”hyväksi uutiseksi”. (Matteus 24:14) Lisäksi he kannustavat ilmaisemaan samanlaista asennetta kuin apostoli Paavali, joka sanoi: ”Varmistautukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” (1. Tessalonikalaisille 5:21) Vaikka jollakulla on vahvat mielipiteet, hänen tulisi varmasti olla berealaisten ja samarialaisen naisen tavoin kyllin ennakkoluuloton puhuakseen Jumalasta toisten kanssa.
Miksi olla ennakkoluuloton?
Onneksi sadat tuhannet ihmiset tekevät juuri näin joka vuosi. Monet oppivat antamaan arvoa Raamatun sisältämälle viisaudelle, ja se saa aikaan todellisia, pysyviä muutoksia heidän elämässään. Jotkut ovat ennen olleet Janetin kaltaisia. Tämä nuori nainen oli kauan käyttänyt huumeita ja alkoholia, ja lopulta hän ajautui itsemurhan partaalle. Nykyään Janet on onnellinen kristitty. Raamattua tutkimalla hän sai voimaa noudattaa Paavalin neuvoa: ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta.” – 2. Korinttolaisille 7:1.
Vernon oli alkoholisti, ja hänen avioliittonsa oli vaarassa kariutua. Mutta Raamatun ohjeita noudattamalla hän pystyi voittamaan tuon paheen ja tekemään sovinnon vaimonsa kanssa. (1. Korinttolaisille 6:11) Debralla oli jyrkkiä rotuennakkoluuloja. Mutta raamatuntutkistelu ja kristittyjen seura auttoivat häntä oikaisemaan ajattelunsa. (Apostolien teot 10:34, 35) Ja kuka olisi voinut uskoa, millaisia muutoksia tapahtuisikaan erään nuoren alankomaalaisen prostituoidun elämässä, kun hän eräänä päivänä suostui tutkimaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa? Pian hänestä tuli kastettu kristitty, joka viettää puhdasta elämää ja huolehtii vastuuntuntoisesti lapsistaan.
Tällaisia kokemuksia sattuu kerran toisensa jälkeen, kun ihmiset kuuntelevat, mitä Raamattu sanoo. Heidän elämänsä kohentuu tavoilla, joita monet heistä eivät pitäneet koskaan mahdollisina. On vieläkin merkityksellisempää, että kun he luovat suhteen Jumalaan, he voivat rukoilla hartaasti kutsuen häntä ”meidän Isäksemme taivaissa”. (Matteus 6:9) He saavat myös varman, murtumattoman toivon tulevaisuudesta, kun he kokevat seuraavien Jeesuksen sanojen totuudellisuuden: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Johannes 17:3.
Tällaisista asioista Jehovan todistajat haluavat keskustella, kun he suorittavat palvelustaan ja käyvät lähimmäistensä luona. Todennäköisesti he tulevat tapaamaan sinua pian uudelleen. Oletko silloin riittävän ennakkoluuloton kuunnellaksesi heitä?
[Kuva s. 7]
Samarialainen nainen ei antanut ennakkoluuloisuuden estää häntä kuuntelemasta Jeesusta. Oletko sinä yhtä ennakkoluuloton?