Hän totteli Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä

”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.”

LÄHES 2 000 vuotta sitten nämä rohkeat sanat kaikuivat sanhedrinin salissa Jerusalemissa. Juutalainen ylimmäinen pappi kuulusteli ensimmäisen vuosisadan kristittyjen ryhmää. Heidät oli pidätetty temppelissä heidän ollessaan opettamassa ihmisjoukkoa. Jehovan enkeli oli kehottanut heitä menemään sinne ja saarnaamaan Jumalan sanaa. Papit olivat kieltäneet heitä niin tekemästä. Ketä sinä tottelisit tällaisessa tilanteessa? Nuo kristityt eivät epäröineet. He tottelivat Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä. – Apostolien teot 5:17–32.

Tuon jälkeen toiset ovat seuranneet heidän rohkeaa esimerkkiään monien vuosisatojen ajan, kun noiden ensimmäisen vuosisadan juutalaisten pappien kaltaiset uskonnolliset johtajat ovat kieltäytyneet itse kuuntelemasta totuutta ja ovat yrittäneet estää toisia kuulemasta sitä. (Matteus 23:13) 1400-luvun alussa Jan Husa (1371–1415) vetosi noihin samoihin sanoihin, kun häntä kiellettiin saarnaamasta kotiseudullaan Böömissä (joka kuuluu nykyään Tšekkoslovakiaan). Hän tunnusti Jumalan ja hänen Sanansa ylimmän vallan aikana, jolloin lähes kaikki muut pitivät paavia ja kirkkoa ylimmän vallan haltijoina. Miten hän omaksui tämän kannan?

Husin raamatullisten opetusten alkuperä

Jan Husin kasvatti hänen leskeksi jäänyt talonpoikaisäitinsä, joten koulutuksen saaminen oli kovan ponnistelun takana. Janin täytyi usein laulaa kirkoissa ansaitakseen elantonsa. Vaikkei hän ollut kovin etevä, hänen onnistui opiskella Prahan yliopistossa, ja lopulta hänestä tuli tuon yliopiston rehtori.

Tuohon aikaan yliopistossa vallitsi voimakas vihamielisyys saksalaisten ja tšekkiläisten välillä. Husista tuli tšekkien puolustaja ja esitaistelija, ja hänen vaikutusvaltansa kasvoi, kun hänestä tuli yhä vaikuttavampi saarnaaja. Roomalaiskatolisen kirkon väärinkäytökset olivat jo jonkin aikaa herättäneet levottomuutta ja väittelyä, mikä vain lisääntyi englantilaisen uskonpuhdistajan John Wycliffen kirjoitusten levitessä. Böömiläinen liike ei ollut seurausta Englannissa sattuneista tapahtumista, vaan se vain ajoi samaa asiaa samanaikaisesti. Jan Hus mieltyi Wycliffen kirjoituksiin, ja varsinkin teokseen De veritate sacrae scripturae (Pyhän Raamatun totuudesta), jonka hän sai vuonna 1407.

Prahan arkkipiispa Zbynek kuitenkin vastusti Husia paheksuen tämän saarnaamista, ja vuonna 1410 hän poltti julkisesti monia Wycliffen kirjoituksia. Tämän jälkeen Zbynek kielsi saarnaamisen kaikkialla muualla paitsi yleisesti hyväksytyissä kirkoissa, lukuun ottamatta Betlehem-kappelia, jossa Hus saarnasi. Hus kieltäytyi tottelemasta arkkipiispan määräystä sanoen, että hänen täytyi ”totella Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä pelastuksen kannalta tärkeissä asioissa”. Hän vetosi paaviin, minkä johdosta arkkipiispa julisti hänet kirkonkiroukseen. Hus ei kuitenkaan horjunut, sillä hän havaitsi kasvaneen Raamatun ymmärryksensä terävöittäneen omaatuntoaan ja herkistäneen sitä Raamatun opetuksille. Hän toisti apostoli Paavalin roomalaisille kirjoittamia sanoja ja sanoi selvästi: ”Ihminen voi valehdella, mutta Jumala ei valehtele.” (Roomalaisille 3:4) Kuningas Venceslaus puolusti Husin uskonpuhdistusliikettä, ja niinpä Zbynek loppujen lopuksi pakeni maasta ja kuoli pian sen jälkeen.

Husia alettiin jälleen vastustaa, kun hän tuomitsi Napolin kuningasta vastaan tehdyn ristiretken ja paljasti tuota matkaa varten järjestetyn aneiden myynnin pilaten näin pappien tulojen saannin. Aneilla sai maksua vastaan vapautuksen väliaikaisesta rangaistuksesta. Hus pakeni joksikin aikaa Prahasta maaseudulle välttääkseen aiheuttamasta kaupungille ongelmia. Vuonna 1413 hän kirjoitti siellä kirjan De simonia, jossa hän paljasti pappien rahanrakkauden ja maallisten viranomaisten heille antaman tuen. Jälleen kerran Hus piti Jumalan sanaa ylimpänä auktoriteettinaan ja sanoi: ”Jokaisen uskollisen kristityn tulisi olla mieleltään sellainen, ettei hän tee mitään vastoin Pyhää Raamattua.”

Lisäksi Hus kirjoitti tutkielman nimeltä De ecclesia (Kirkosta). Siinä hän esitti joitakin ehdotuksia, joista yksi kuului: ”Pietari ei koskaan ollut eikä ole Kirkon pää.” Hän huomasi, että Matteuksen 16:15–18:n avainjakeet esittävät selvästi Jeesuksen Kristuksen olevan kirkon perusta ja pää, ja kirkon taas muodostuvan kaikista kutsutuista uskovista. Niin ollen Jumalan sanasta löytyvä Kristuksen laki eikä paavin sana jäi ylimmäksi. Paavius oli pikemminkin lähtöisin Rooman valtakunnan vallasta.

Hus todistaa Konstanzin kirkolliskokouksessa

Katolinen kirkko ei voinut enää sietää Husin paljastuksia, ja niinpä se kutsui hänet vastaamaan näkemyksistään Konstanzin kirkolliskokoukseen, joka pidettiin lähellä Bodenjärveä vuosina 1414–1418.b Kuninkaan veli, keisari Sigismund, houkutteli hänet paikalle vakuuttaen hänen olevan turvassa, mikä pian osoittautui valheeksi. Pian saapumisensa jälkeen hänet pidätettiin, mutta hän jatkoi edelleen sekä paavin että kirkolliskokouksen vallan vastustamista.

Kun kirkolliskokous vaati Husia muuttamaan näkemyksiään ja opetuksiaan, hän vastasi tekevänsä niin mielellään, jos hänen ajatuksensa todistettaisiin vääriksi Raamatulla 2. Timoteuksen 3:14–16:n mukaisesti. Hus ajatteli, että hänen omatuntonsa soimaisi häntä jatkuvasti, jos hän peruisi puheensa selvästi. Hän julisti: ”Olen aina toivonut, että minulle todistettaisiin Raamatusta parempi oppi, sillä silloin peruuttaisin sanani julkisesti mielihyvin.” Hän pyysi edes yhtä konsiilin jäsentä osoittamaan hänen virheensä itse Jumalan sanasta, mutta siitä huolimatta hänet tuomittiin uppiniskaiseksi kerettiläiseksi ja lähetettiin takaisin vankilaan, ilman että keskusteltiin lainkaan Raamatusta.

Hus tuomittiin virallisesti Konstanzin katedraalissa 6. heinäkuuta 1415. Hänen ei annettu vastata hänelle luettuihin syytöksiin. Sitten hänen pappeutensa riistettiin häneltä julkisesti samalla kun hänen kirjoituksiaan poltettiin kirkon pihassa. Hänet johdatettiin laitakaupungilla olevalle pellolle ja poltettiin siellä roviolla. Hänen tuhkansa kerättiin ja heitettiin Reiniin, jottei kukaan voinut säilyttää tämän marttyyrin pyhäinjäännöksiä. Läheisen yhteyden vuoksi konsiili tuomitsi myös uskonpuhdistaja John Wycliffen, joka oli jo kuollut, ja määräsi hänen ruumiinsa kaivettavaksi haudasta esiin ja poltettavaksi ja hänen tuhkansa heitettäväksi Englannissa sijaitsevaan Swiftjokeen. Myöhemmin Husin huomattavin seuraaja, Hieronymus Prahalainen, poltettiin myös roviolla.

Mitä Hus sai aikaan

Tuohon aikaan Hus oli ensimmäisiä niistä, jotka uskalsivat vastustaa sekä paavin että kirkolliskokouksen valtaa ja hyväksyä sen sijaan Raamatun ylimmän vallan. Näin hän pani alulle yksilön oikeuksia, omantunnon- ja puhevapautta puolustavan liikkeen.

Yli sata vuotta myöhemmin saksalaista Martti Lutheria syytettiin Wycliffen ja Husin virheiden toistamisesta. Lutherilla oli epäilemättä sama perusnäkemys kuin Husilla, kun hän sanoi: ”En hyväksy paavien ja kirkolliskokousten valtaa – ellei minua saada siitä vakuuttuneeksi Raamatun ja selvän järjen avulla – sillä ne ovat ristiriidassa keskenään – minun omatuntoni on uskollinen Jumalan sanalle.” Ehkä hän siksi sanoi: ”Me kaikki olemme hussilaisia vaikkemme sitä tiedäkään.”

Hus, Wycliffe ja Luther todella elvyttivät monia varhaiskristillisiä opetuksia. He eivät tietenkään voineet kulkea totuuden tietä loppuun asti, sillä tuohon aikaan oli hyvin vaikeaa hälventää vuosisatojen pimeyttä. He olivat kuitenkin yhtä mieltä yhdestä tärkeästä asiasta: Jumalan sanan oli saatava etusija huolimatta ihmisten mielipiteistä. Ensimmäisillä kristityillä oli tämä sama valistunut näkemys, koska Mestari, Jeesus Kristus, itse oli opettanut heitä. – Johannes 17:17; 18:37.

Nykyajan kristittyjen tulee omaksua sama kanta. Me olemme monessa suhteessa edullisemmassa asemassa kuin aikaisempina vuosisatoina eläneet ihmiset. Ensinnäkin Raamattu on vapaasti saatavana useimmilla kielillä. Toiseksi näinä viimeisinä päivinä pyhä henki on ohjannut vastuussa olevia ymmärtämään paremmin Raamattua. Oletko hyväksynyt tämän ymmärryksen? Jos olet, niin et epäröi omaksua Jan Husin innokkaasti toistamaa periaatetta. Nykyään useimmat ihmiset kuin koskaan aikaisemmin historiassa toteuttavat elämässään noita apostolien esittämiä sanoja: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apostolien teot 5:29.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 21]

Jan Hus

[Kuva s. 23]

Keräilijät pitävät nykyään suuressa arvossa sellaisia tšekkiläisiä Raamattuja kuin tämä yllä oleva vuoden 1579 painos. Jan Hus poltettiin roviolla, koska hän arvosti Raamatun sanaa enemmän kuin ihmisten sanaa