Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • bt 3. luku s. 20-27
  • ”He kaikki täyttyivät pyhällä hengellä”

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • ”He kaikki täyttyivät pyhällä hengellä”
  • Todista perusteellisesti Jumalan valtakunnasta
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • ”He olivat kaikki koolla samassa paikassa” (Apt. 2:1–4)
  • ”Jokainen heistä kuuli – – omaa kieltään” (Apt. 2:5–13)
  • ”Pietari astui esiin” (Apt. 2:14–37)
  • ”Antakaa kastaa itsenne” (Apt. 2:38–47)
  • Pietari saarnaa helluntaina
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1996
  • Kristillisyys leviää juutalaisten keskuudessa ensimmäisellä vuosisadalla
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 2005
  • Pontos
    Raamatun ymmärtämisen opas, 2. osa
  • Lukijoiden kysymyksiä
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 2003
Katso lisää
Todista perusteellisesti Jumalan valtakunnasta
bt 3. luku s. 20-27

3. LUKU

”He kaikki täyttyivät pyhällä hengellä”

Pyhän hengen vuodattamisen vaikutukset helluntaina

Apostolien teot 2:1–47

1. Kuvaile helluntaijuhlan tunnelmaa.

JERUSALEMIN kaduilla käy melkoinen vilske.a Temppelin alttarilta nousee savu leeviläisten laulaessa hallelia (psalmit 113–118) luultavasti vuorolauluna. Kadut kuhisevat ihmisiä, jotka ovat tulleet niinkin kaukaa kuin Elamista, Mesopotamiasta, Kappadokiasta, Pontoksesta, Egyptistä ja Roomasta.b Mikä tapahtuma on kyseessä? Helluntai, jota sanotaan myös ”kypsän ensisadon päiväksi” (4. Moos. 28:26). Tähän vuotuiseen juhlaan päättyy ohrankorjuu, ja siitä alkaa vehnänkorjuu. Se on iloinen päivä.

Kartta, jossa näkyy, mistä kaikkialta ihmisiä oli tullut vuoden 33 helluntaijuhlaan. 1. Alueet: Libya, Egypti, Etiopia, Bithynia, Pontos, Kappadokia, Juudea, Mesopotamia, Babylonia, Elam, Meedia ja Parthia. 2. Kaupungit: Rooma, Aleksandria, Memfis, Antiokia (Syyrian), Jerusalem ja Babylon. 3. Vesialueet: Välimeri, Mustameri, Punainenmeri, Kaspianmeri ja Persianlahti.

JERUSALEM – JUUTALAISUUDEN KESKUS

Apostolien tekojen ensimmäisten lukujen tapahtumapaikkana on usein Jerusalem. Se sijaitsee kukkuloiden keskellä Juudean keskisessä vuorijonossa noin 55 kilometriä Välimerestä itään. Vuonna 1070 eaa. kuningas Daavid valloitti linnoituksen, joka sijaitsi tuohon vuorijonoon kuuluvan Siioninvuoren laella. Linnoituksen ympärille kasvaneesta kaupungista tuli aikanaan muinaisen Israelin pääkaupunki.

Siioninvuoren vieressä on Morianvuori, jolla ikivanhan juutalaisen perimätiedon mukaan Abraham yritti uhrata Iisakin noin 1 900 vuotta ennen Apostolien tekojen tapahtumia. Morianvuoresta tuli osa Jerusalemin kaupunkia, kun Salomo rakensi sen laelle Jehovan ensimmäisen temppelin. Tästä vaikuttavasta rakennuksesta tuli juutalaisten yhteiskuntaelämän ja palvonnan keskus.

Kaikki hartaat juutalaiset tulivat säännöllisesti Jehovan temppeliin eri puolilta asuttua maata uhraamaan, palvomaan ja viettämään vuotuisia juhlia. Näin he tottelivat Jumalan käskyä: ”Kaikkien keskuudessasi olevien miesten on tultava Jumalasi Jehovan eteen hänen valitsemaansa paikkaan kolme kertaa vuodessa.” (5. Moos. 16:16.) Jerusalemissa kokoontui myös suuri sanhedrin, joka oli juutalaisten ylin tuomioistuin ja kansallinen hallintoneuvosto.

2. Mitä hämmästyttävää tapahtuu vuoden 33 helluntaina?

2 Kello yhdeksän aikoihin tänä leutona kevätaamuna vuonna 33 tapahtuu jotain, mitä tultaisiin ihmettelemään vielä vuosisatojen päästäkin. Yhtäkkiä taivaalta kuuluu ”kuin navakan tuulenpuuskan kohahdus” (Apt. 2:2). Voimakas ääni täyttää talon, jossa on koolla noin 120 Jeesuksen opetuslasta. Sitten tapahtuu jotain hämmästyttävää. Näkyviin tulee ikään kuin tulisia kieliä, ja yksi kieli asettuu kunkin opetuslapsen päälle.c Sen jälkeen opetuslapset ”täyttyvät pyhällä hengellä” ja alkavat puhua vieraita kieliä! Kun opetuslapset lähtevät talosta ja tapaavat vierailijoita Jerusalemin kaduilla, nämä ovat ihmeissään, koska opetuslapset pystyvät puhumaan heidän kieltään. Kukin tosiaan kuulee heidän ”puhuvan hänen omaa kieltään”. (Apt. 2:1–6.)

3. a) Miksi vuoden 33 helluntaita voidaan pitää merkkipaaluna tosi palvonnan historiassa? b) Miten Pietarin puhe liittyy ”valtakunnan avainten” käyttöön?

3 Tämä tapaus oli merkkipaalu tosi palvonnan historiassa: se merkitsi hengellisen Israelin kansan, voideltujen kristittyjen seurakunnan, perustamista (Gal. 6:16). Mutta siihen liittyi muutakin. Puhuessaan tuona päivänä väkijoukolle Pietari käytti ensimmäistä kolmesta ”valtakunnan avaimesta”, joista kukin avaisi eri ihmisryhmän eteen tilaisuuden saada erikoissiunauksia (Matt. 16:18, 19). Ensimmäinen avain teki juutalaisille ja juutalaisuuteen kääntyneille mahdolliseksi ottaa hyvä uutinen vastaan ja tulla voidelluiksi Jumalan pyhällä hengellä.d Näin heistä tulisi osa hengellistä Israelia ja he saisivat toivon hallita kuninkaina ja pappeina messiaanisessa valtakunnassa (Ilm. 5:9, 10). Aikanaan tämä mahdollisuus ulotettaisiin samarialaisille ja sitten ei-juutalaisille. Mitä kristityt voivat nykyään oppia vuoden 33 helluntain käänteentekevistä tapahtumista?

”He olivat kaikki koolla samassa paikassa” (Apt. 2:1–4)

4. Mikä yhteys nykyisellä kristillisellä seurakunnalla on vuonna 33 muodostettuun seurakuntaan?

4 Kristillinen seurakunta sai alkunsa noin 120 opetuslapsesta, jotka olivat ”kaikki koolla samassa paikassa”, eräässä yläkerran huoneessa, ja jotka voideltiin pyhällä hengellä (Apt. 2:1). Tuon päivän päättyessä seurakuntaan kuului jo tuhansia kastettuja. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa: tästä lähti kasvamaan järjestö, joka laajenee edelleen. Nykyäänkin kristillinen seurakunta on se välikappale, jonka avulla ”valtakunnan hyvää uutista” saarnataan ”koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille” ennen tämän aikakauden loppua (Matt. 24:14).

5. Mitä siunauksia kristillisen seurakunnan yhteydessä olevat saisivat sekä ensimmäisellä vuosisadalla että nykyään?

5 Kristillinen seurakunta olisi siihen kuuluville, sekä voidelluille että myöhemmin ”muille lampaille”, myös hengellisen voiman lähde (Joh. 10:16). Kirjoittaessaan Rooman kristityille Paavali ilmaisi arvostavansa tukea, jota seurakuntalaiset antavat toisilleen: ”Kaipaan nähdä teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan niin että lujittuisitte, tai pikemminkin, jotta me saisimme keskinäistä rohkaisua toistemme uskosta, minä teidän uskostanne ja te minun.” (Room. 1:11, 12.)

ROOMA – IMPERIUMIN PÄÄKAUPUNKI

Apostolien tekojen tapahtumien aikaan Rooma oli silloin tunnetun maailman suurin ja poliittisesti merkittävin kaupunki. Se oli Rooman imperiumin pääkaupunki. Imperiumin alue ulottui suurimmillaan Britanniasta Pohjois-Afrikkaan ja Atlantin valtamereltä Persianlahdelle.

Rooma oli kulttuurien, etnisten ryhmien, kielten ja taikauskoisten käsitysten sulatusuuni. Hyvin hoidettu tieverkko toi sinne matkailijoita ja kauppiaita valtakunnan joka kolkalta. Vilkasliikenteisillä kauppareiteillä kulkevat laivat toivat Roomaan tarkoitettuja elintarvikkeita ja ylellisyystavaroita läheiseen Ostian satamaan.

Roomassa oli ensimmäisellä vuosisadalla pitkälti yli miljoona asukasta. Puolet väestöstä on saattanut olla orjia: tuomittuja rikollisia, vanhempien myymiä tai heitteille jättämiä lapsia tai Rooman legioonien ottamia sotavankeja. Näiden orjien joukossa oli juutalaisia, jotka oli tuotu Jerusalemista roomalaisen kenraalin Pompeiuksen valloitettua sen vuonna 63 eaa.

Useimmat vapaista kansalaisista olivat valtionavun varassa eläviä köyhiä, jotka asuivat täpötäysissä kerrostaloissa. Toisaalta keisarit rakennuttivat pääkaupunkiin upeimpia julkisia rakennuksia, mitä koskaan on nähty, muun muassa teattereita ja suuria stadioneja. Ne tarjosivat näyttämöesityksiä, gladiaattoritaisteluja ja kilpa-ajoja – ilmaista huvia kansalle.

6, 7. Miten kristillinen seurakunta toteuttaa nykyään Jeesuksen käskyä saarnata kaikille kansoille?

6 Kristillisellä seurakunnalla on nykyään samat päämäärät kuin ensimmäisellä vuosisadalla. Jeesus antoi opetuslapsilleen vaativan mutta sykähdyttävän tehtävän. Hän sanoi: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä. Kastakaa heidät Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19, 20.)

7 Meidän aikanamme tätä työtä tekee Jehovan todistajien kristillinen seurakunta. Erikielisille ihmisille saarnaaminen ei tietenkään ole helppoa. Siksi Jehovan todistajat ovat valmistaneet raamatullista aineistoa yli 1 000 kielellä. Jos olet aktiivisesti tämän seurakunnan yhteydessä ja osallistut valtakunnasta saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen, sinulla on syytä iloita. Kuulut niihin suhteellisen harvoihin maan päällä, joilla on kunnia antaa perusteellista todistusta Jehovan nimestä.

8. Miten seurakunta auttaa meitä?

8 Jotta voisit pysyä kestävänä ja säilyttää ilosi näinä kriittisinä aikoina, Jehova Jumala on antanut tueksesi maailmanlaajuisen veljien ja sisarten joukon. Paavali kirjoitti heprealaiskristityille: ”Meidän on oltava kiinnostuneita toisistamme, niin että voimme kannustaa toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Emme saa laiminlyödä kokouksiamme, niin kuin joillakin on tapana, vaan meidän on rohkaistava toisiamme, sitä enemmän, mitä lähemmäs näemme sen päivän tulevan.” (Hepr. 10:24, 25.) Jehova on antanut kristillisen seurakunnan niin että voit rohkaista toisia ja saada itse rohkaisua. Pysy hengellisten veljiesi ja sisartesi lähellä. Älä koskaan lyö laimin kristillisiä kokouksia!

”Jokainen heistä kuuli – – omaa kieltään” (Apt. 2:5–13)

Jeesuksen opetuslapset saarnaavat juutalaisille ja käännynnäisille vilkkaalla kadulla.

”Me kaikki kuulemme heidän puhuvan omilla kielillämme Jumalan suurenmoisista teoista.” (Apostolien teot 2:11.)

9, 10. Mitä jotkut ovat tehneet voidakseen saarnata vieraskielisille?

9 Helluntaina vuonna 33 paikalla olleiden juutalaisten ja käännynnäisten keskuudessa on varmasti ollut sähköinen tunnelma. Useimmat heistä osasivat luultavasti jotain yleiskieltä, ehkä kreikkaa tai hepreaa, mutta nyt ”jokainen heistä kuuli opetuslasten puhuvan hänen omaa kieltään” (Apt. 2:6). Hyvän uutisen kuuleminen omalla äidinkielellä on varmasti koskettanut kuulijoita. Nykyään kristityille ei ole annettu kykyä puhua vieraita kieliä ihmeen välityksellä. Silti monet ovat asettuneet käytettäviksi, jotta valtakunnan sanomaa voitaisiin levittää kaikkien kansojen ihmisille. Jotkut ovat opetelleet uuden kielen niin että he voivat palvella lähistöllä toimivassa vieraskielisessä seurakunnassa tai jopa muuttaa toiseen maahan. He ovat usein havainneet, että heidän ponnistelunsa tekevät suuren vaikutuksen niihin, joille he saarnaavat.

10 Ajatellaanpa Christineä, joka kävi seitsemän muun todistajan kanssa gudžaratin kielen kurssin. Yksi hänen työkavereistaan oli gudžaratinkielinen nuori nainen. Kun Christine tervehti häntä hänen äidinkielellään, se teki häneen vaikutuksen. Nainen halusi tietää, miksi Christine opetteli niin vaikeaa kieltä kuin gudžaratia. Christine saattoi antaa erinomaista todistusta. Nainen sanoi hänelle: ”Teillä täytyy olla jotain hyvin tärkeää sanottavaa.”

11. Miten voimme olla valmiita kertomaan hyvää uutista vieraskielisille ihmisille?

11 Kaikki meistä eivät tietenkään voi opetella uutta kieltä. Voimme silti valmistautua levittämään valtakunnan sanomaa vieraskielisille. Voimme esimerkiksi opetella JW Language® -sovelluksen avulla jonkin helpon tervehdyksen ja muutaman lauseen jollain kielellä, jota alueellamme puhutaan. Näin voimme saada sitä puhuvan ihmisen kiinnostuksen heräämään. Voimme ohjata hänet jw.org-sivustolle ja ehkä näyttää, mitä videoita ja julkaisuja on saatavilla hänen kielellään. Kun käytämme tällaisia työkaluja palveluksessamme, voimme kokea samaa iloa kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt, joiden tapaamat ihmiset olivat ihmeissään kuullessaan ”jokainen – – omaa kieltään”.

MESOPOTAMIAN JA EGYPTIN JUUTALAISET

Teoksessa The History of the Jewish People in the Age of Jesus Christ (175 B.C.–A.D. 135) sanotaan: ”[Israelin] kymmenen heimon valtakunnan ja Juudan valtakunnan asukkaiden jälkeläisiä asui Mesopotamiassa, Meediassa ja Babyloniassa sen jälkeen, kun assyrialaiset ja babylonialaiset olivat karkottaneet heidät kotimaastaan.” Esran 2:64:ssä kerrotaan, että Babylonin pakkosiirtolaisuudesta palasi Jerusalemiin vain 42 360 israelilaista. Tämä tapahtui vuonna 537 eaa. Flavius Josefus toteaa, että ensimmäisellä vuosisadalla ”eri puolilla Babyloniaa” asui kymmeniätuhansia juutalaisia. Nämä yhteisöt laativat 200–400-luvuilla teoksen nimeltä Babylonian Talmud.

On olemassa dokumenttiaineistoa siitä, että juutalaisia oli Egyptissä ainakin jo 500-luvulla eaa. Tuolloin Jeremia osoitti sanoman eri puolilla Egyptiä, muun muassa Memfiissä, asuville juutalaisille (Jer. 44:1, alav.). Egyptiin muutti luultavasti paljon juutalaisia hellenistisellä kaudella. Josefus sanoo, että juutalaiset olivat Aleksandrian ensimmäisiä asukkaita. Aikanaan Aleksandriasta erotettiin heille kokonainen kaupunginosa. Juutalaisen kirjoittajan Filonin mukaan eri puolilla Egyptiä, ”läheltä Libyaa Etiopian rajoille”, asui ensimmäisellä vuosisadalla miljoona hänen maanmiestään.

”Pietari astui esiin” (Apt. 2:14–37)

12. a) Miten profeetta Joel oli viitannut ihmeeseen, joka tapahtui helluntaina vuonna 33? b) Miksi Jeesuksen opetuslapset osasivat odottaa Joelin ennustuksen täyttymistä?

12 ”Pietari astui esiin” ja alkoi puhua ihmisjoukolle, joka koostui moniin kansallisuuksiin kuuluvista ihmisistä (Apt. 2:14). Hän selitti kaikille, jotka halusivat kuunnella, että Jumala oli ihmeen välityksellä antanut kyvyn puhua vieraita kieliä sen täyttymykseksi, mitä Joel oli ennustanut: ”Minä vuodatan henkeäni kaikenlaisten ihmisten päälle.” (Joel 2:28.) Ennen taivaaseen nousemistaan Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen: ”Minä pyydän Isältä, ja hän antaa teille toisen auttajan – –, totuuden hengen.” (Joh. 14:16, 17.)

13, 14. Miten Pietari pyrki tavoittamaan kuulijoidensa sydämen, ja miten voimme jäljitellä häntä?

13 Pietari päätti puheensa voimakkain sanoin: ”Koko Israelin kansa voi siksi olla varma siitä, että Jumala on tehnyt sekä Herraksi että Kristukseksi tämän Jeesuksen, jonka te teloititte paalussa.” (Apt. 2:36.) Useimmat kuulijoista eivät tietenkään olleet paikalla, kun Jeesus tapettiin paaluun naulitsemalla, mutta kansana he olivat tästä teosta yhteisvastuussa. Huomaa kuitenkin, että Pietari puhui maanmiehilleen kunnioittavasti ja vetosi heidän sydämeensä. Hänen tavoitteenaan ei ollut tuomita heitä vaan saada heidät katumaan. Loukkaantuivatko he Pietarin sanoista? Eivät, vaan ”he saivat piston sydämeensä” ja kysyivät: ”Mitä meidän pitää tehdä?” Myönteisellä lähestymistavallaan Pietari luultavasti tavoitti monien sydämen, niin että he katuivat. (Apt. 2:37.)

14 Voimme jäljitellä Pietarin vetoavaa lähestymistapaa. Todistaessamme toisille meidän ei tarvitse tarttua jokaiseen epäraamatulliseen käsitykseen, jonka puhuteltava saattaa esittää. On parempi keskustella siitä, mistä olemme samaa mieltä. Jos lähdemme yhteiseltä pohjalta, voimme perustella asioita tahdikkaasti Jumalan sanan avulla. Kun Raamatun totuuksia esitetään rakentavassa hengessä, on todennäköisempää, että ne, joilla on oikea asenne, suhtautuvat niihin myönteisesti.

PONTOKSEN KRISTITYT

Vuoden 33 helluntaina Pietarin puhetta oli kuuntelemassa juutalaisia, jotka olivat tulleet Pontoksesta, Vähän-Aasian pohjoisosassa sijaitsevalta alueelta (Apt. 2:9). Ilmeisesti jotkut heistä veivät kotiin palatessaan hyvän uutisen mukanaan, sillä Pietari osoitti ensimmäisen kirjeensä hajallaan oleville uskoville, joita asui muun muassa Pontoksessa (1. Piet. 1:1).g Kirjeestä ilmenee, että nämä kristityt olivat joutuneet uskonsa vuoksi ”kärsimään monenlaisten koettelemusten takia” (1. Piet. 1:6). He olivat todennäköisesti kohdanneet vastustusta ja vainoa.

Plinius nuoremman (Bithynian ja Pontoksen muodostaman Rooman provinssin käskynhaltijan) ja keisari Trajanuksen välisestä kirjeenvaihdosta ilmenee, että Pontoksen kristityt kohtasivat lisää koetuksia. Pontoksesta vuoden 112 paikkeilla lähettämässään kirjeessä Plinius kertoo, että kristillisyyden ”tartunta” uhkasi kaikkia sukupuolesta, iästä tai yhteiskuntaluokasta riippumatta. Plinius antoi niille, joita syytettiin kristityiksi, mahdollisuuden kiistää syytöksen, ja ne, jotka eivät sitä kiistäneet, hän teloitutti. Kaikki, jotka herjasivat Kristusta tai lausuivat rukouksen jumalille tai Trajanuksen patsaalle, päästettiin vapaaksi. Pliniuksen mukaan tämä oli sellaista, mihin ”todellista kristittyä” oli ”mahdoton pakottaa”.

g Ilmaus ”tilapäisille asukkaille, jotka asuvat hajallaan”, tarkoittaa kirjaimellisesti ’diasporan tilapäisasukkaille’. Kreikan sana ”diaspora” on juutalaisuuden värittämä, mikä viittaa siihen, että monet ensimmäisistä käännynnäisistä tulivat juutalaisyhteisöistä.

”Antakaa kastaa itsenne” (Apt. 2:38–47)

15. a) Mitä Pietari sanoi, ja miten siihen suhtauduttiin? b) Miksi tuhannet, jotka kuulivat hyvän uutisen helluntaina, olivat kelvollisia kastettavaksi samana päivänä?

15 Tuona merkittävänä helluntaipäivänä vuonna 33 Pietari sanoi myötämielisille juutalaisille ja käännynnäisille: ”Katukaa ja antakaa kastaa itsenne.” (Apt. 2:38.) Sen johdosta noin 3 000 kastettiin todennäköisesti joko Jerusalemissa tai sen lähistöllä olevissa altaissa.e Oliko kyse hetken mielijohteesta? Olisiko raamattukurssioppilaiden ja kristittyjen perheiden lasten tämän tapauksen perusteella syytä kiirehtiä kasteelle ennen kuin he ovat siihen valmiita? Ei tietenkään. On hyvä muistaa, että tuona helluntaipäivänä kastetut juutalaiset ja juutalaiskäännynnäiset olivat tutkineet huolellisesti Jumalan sanaa ja että he kuuluivat Jehovalle vihkiytyneeseen kansaan. He olivat lisäksi jo osoittaneet intoa; esimerkiksi jotkut heistä olivat tulleet tähän vuotuiseen juhlaan pitkän matkan päästä. Omaksuttuaan ne tärkeät totuudet, jotka koskivat Jeesuksen Kristuksen osaa Jumalan tarkoituksen toteutumisessa, he olivat valmiita jatkamaan Jumalan palvelemista – mutta nyt kastettuina Kristuksen seuraajina.

KEITÄ OLIVAT KÄÄNNYNNÄISET?

Pietarin pitäessä puhetta helluntaina vuonna 33 kuulijoiden joukossa oli ”niin juutalaisia kuin käännynnäisiäkin” (Apt. 2:10).

Yksi niistä pätevistä miehistä, jotka oli nimitetty huolehtimaan päivittäisestä ruoanjakelusta, ”tarpeellisesta asiasta”, oli Nikolaos, ”Antiokiasta oleva käännynnäinen” (Apt. 6:3–5). Käännynnäiset olivat ei-juutalaisia, jotka olivat kääntyneet juutalaisuuteen. Heitä pidettiin kaikissa suhteissa juutalaisina, koska he tunnustivat Israelin Jumalan ja lain, hylkäsivät kaikki muut jumalat, antoivat ympärileikkauttaa itsensä (jos olivat miespuolisia) ja liittyivät Israelin kansaan.

Kun juutalaiset vapautuivat Babylonin vankeudesta vuonna 537 eaa., monet heistä asettuivat asumaan kauaksi Israelin maasta mutta jatkoivat juutalaisuuden harjoittamista. Näin juutalaisten uskonto tuli tutuksi muinaisessa Lähi-idässä ja sen ulkopuolella asuville ihmisille. Vanhan ajan kirjailijat, esimerkiksi Horatius ja Seneca, sanoivat, että eri maissa monet ihmiset, joita juutalaiset ja heidän uskonkäsityksensä vetivät puoleensa, liittyivät juutalaisyhteisöihin ja heistä tuli käännynnäisiä.

16. Miten ensimmäisen vuosisadan kristityt osoittivat uhrautuvaa henkeä?

16 Jehova selvästi siunasi noita kastettuja. Raamattu kertoo: ”Kaikki ne, joista tuli uskovia, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. He myivät omaisuuttaan ja tavaroitaan ja jakoivat niistä saadut rahat kaikille sen mukaan, mitä kukin tarvitsi.” (Apt. 2:44, 45.)f Kaikki tosi kristityt haluavat varmasti jäljitellä tällaista rakkautta ja uhrautuvaa henkeä.

17. Mitkä askeleet täytyy ottaa, jotta olisi kelvollinen kastettavaksi?

17 Ennen kristillistä vihkiytymistä ja kastetta täytyy ottaa useita Raamatussa esitettyjä askeleita. Ihmisen on hankittava tietoa Jumalan sanasta (Joh. 17:3). Hänen on osoitettava uskoa ja kaduttava entistä elämäntapaansa ilmaisemalla aitoa murhetta sen johdosta (Apt. 3:19). Sitten hänen on käännyttävä ja ryhdyttävä tekemään oikeita tekoja, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia (Room. 12:2; Ef. 4:23, 24). Otettuaan nämä askeleet hän vihkiytyy Jumalalle rukouksessa ja menee kasteelle (Matt. 16:24; 1. Piet. 3:21).

18. Mikä mahdollisuus avautuu Kristuksen kastetuille opetuslapsille?

18 Oletko vihkiytynyt ja kastettu Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi? Jos olet, voit olla kiitollinen sinulle avautuneesta ainutlaatuisesta mahdollisuudesta. Kuten ensimmäisen vuosisadan opetuslapset, jotka täyttyivät pyhällä hengellä, myös sinä voit olla mukana antamassa perusteellista todistusta ja täyttää Jehovan tahdon.

a Ks. tekstiruutu ”Jerusalem – juutalaisuuden keskus”.

b Ks. tekstiruudut ”Rooma – imperiumin pääkaupunki”, ”Mesopotamian ja Egyptin juutalaiset” ja ”Pontoksen kristityt”.

c ”Kielet” eivät olleet kirjaimellista tulta, vaan ne olivat ”tulenliekkien näköisiä”. Ilmeisesti jokaisen opetuslapsen pään päällä oli jotain, mikä näytti hehkuvalta tulelta.

d Ks. tekstiruutu ”Keitä olivat käännynnäiset?”.

e Vertailun vuoksi mainittakoon, että 7. elokuuta 1993 kastettiin Jehovan todistajien kansainvälisessä konventissa Kiovassa Ukrainassa 7 402 henkeä kuudessa altaassa. Kastetilaisuus kesti 2 tuntia 15 minuuttia.

f Tämä tilapäisjärjestely oli tarpeen, koska Jerusalemiin jäi vierailijoita, jotka halusivat saada lisää hengellistä opetusta. Omaisuutta jaettiin vapaaehtoisesti, eikä sitä pidä sekoittaa minkäänlaiseen kommunismiin (Apt. 5:1–4).

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2025)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa