Jumalan Israelille antaman lain käskyt olivat ’pyhiä [koska ne olivat Jumalalta] ja vanhurskaita [koska ne olivat täysin oikeudenmukaisia] ja hyviä [koska ne olivat joka suhteessa hyödyllisiä niille, jotka noudattivat niitä]’ (Ro 7:12; vrt. Ef 5:9).

Laki oli vanhurskas. Tämä ei tarkoita sitä, ettei Mooseksen välityksellä annettu laki olisi sisältänyt Jumalan vanhurskauden mittapuuta. Kyllä se sisälsi. Apostoli sanoo: ”Niin ollen Laki on itsessään pyhä, ja käsky on pyhä ja vanhurskas ja hyvä.” (Ro 7:12; 5Mo 4:8.) Se palveli Jumalan tarkoitusta siten, että se teki rikkomukset ilmeisiksi ja toimi kasvattajana, joka johti vilpitönsydämiset juutalaiset Kristukseen, ja siten, että siinä oli tulevan hyvän varjo (Ga 3:19, 24; Hpr 10:1). Mutta se ei voinut tuoda todellista, täydellistä vanhurskautta niille, jotka olivat sen alaisuudessa. He kaikki olivat syntisiä, he eivät pystyneet noudattamaan Lakia täydellisesti, eikä heidän ylimmäinen pappinsa kyennyt uhriensa ja palvontamenojensa avulla poistamaan heidän syntejään.