Ei, vaan sanon, että mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle, enkä tahdo teidän tulevan osallisiksi demonien kanssa.

17. Millaisessa tilanteessa kristitty saattoi ensimmäisellä vuosisadalla syödä epäjumalille uhrattua lihaa ja miksi?

¹⁷ Osa eläimestä uhrattiin epäjumalalle, yksi osa meni papeille, ja palvoja sai jonkin verran juhlaansa varten. Osa lihasta saatettiin kuitenkin myydä. Kristityn ei ollut suotavaa mennä epäjumalan temppeliin syömään lihaa, vaikka hän ei syönytkään sitä osana jotakin palvontamenoa, sillä se olisi voinut kompastuttaa toisia tai saada hänet osallistumaan väärään palvontaan. (1. Korinttolaisille 8:1–13; Ilmestys 2:12, 14, 18, 20.) Eläimen uhraaminen epäjumalalle ei muuttanut lihaa, joten kristitty saattoi ostaa sitä kaupasta. Hänen ei myöskään tarvinnut kysyä, mistä jossakin kodissa tarjottava liha oli peräisin. Mutta jos joku sanoi, että se oli ”uhriksi uhrattua”, hän ei syönyt sitä välttääkseen kompastuttamasta ketään. (1. Korinttolaisille 10:25–29.)

18. Miten ne, jotka söivät jotakin epäjumalille uhrattua, saattoivat joutua tekemisiin demonien kanssa?

¹⁸ Usein ajateltiin, että uhraamismenojen jälkeen jumala oli lihassa ja meni niiden ruumiiseen, jotka söivät sitä palvojien järjestämissä juhlissa. Samoin kuin niiden välille, jotka aterioivat yhdessä, muodostui side, nekin, jotka ottivat osaa uhrieläimiin, olivat osallisia alttariin ja läheisessä yhteydessä epäjumalan edustamaan demonijumalaan. Sellaisen epäjumalanpalveluksen välityksellä demonit estivät ihmisiä palvomasta ainoaa tosi Jumalaa. (Jeremia 10:1–15.) Ei ole mikään ihme, että Jehovan kansaan kuuluvien oli jatkuvasti kartettava epäjumalille uhrattua! Nykyäänkin epäjumalanpalvelusta auttavat varomaan uskollisuus Jumalalle, hänen pyhän henkensä ja järjestönsä ohjauksen hyväksyminen sekä vakaa päätös olla sekaantumatta demonismiin.