Mikä on kaste ”sitä varten että olisivat kuolleita”?
1. KORINTTOLAISKIRJEEN 15:29 on käännetty muun muassa seuraavasti: ”Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan?” (KR, UTN); ”kuolleittensa puolesta?” (Sa, AT); ”kuolleiden sijasta?” (KJ); ”sitä varten että olisivat kuolleita?” (UM).
Tätä jaetta on tulkittu monilla eri tavoilla. Yleisin tulkinta on, että Paavali viittasi sijaisvesikasteeseen, toisin sanoen tapaan kastaa eläviä kuolleiden puolesta ikään kuin kuolleiden sijaisina heidän hyödykseen. Sitä että tällaista tapaa olisi noudatettu Paavalin aikaan, ei voida todistaa. Se ei olisi myöskään sopusoinnussa niiden raamatunjakeitten kanssa, joissa selvästi sanotaan, että kasteelle menivät ”opetuslapset”, jotka itse ’omaksuivat sanan halukkaasti’ ja jotka itse ”uskoivat” (Matteus 28:19; Apostolien teot 2:41; 8:12).
Liddellin ja Scottin kreikkalais-englantilainen sanakirja määrittelee 1. Korinttolaiskirjeen 15:29:ssä genetiivin yhteydessä käytetyn kreikankielisen preposition hy·perʹ muun muassa seuraavasti: ”puolesta” ja ”takia” (Liddell-Scott: A Greek-English Lexicon, tark. H. Jones, Oxford 1968, s. 1857). Joissakin tekstiyhteyksissä ilmaus ”takia” vastaa ilmausta ”sitä varten että, -kseen”. Jo vuonna 1728 Jacob Elsner huomasi tapauksia, joissa kreikankieliset kirjailijat käyttivät prepositiota hy·perʹ genetiivin yhteydessä finaalisessa eli tarkoitusta ilmaisevassa merkityksessä, ja hän osoitti, että 1. Korinttolaiskirjeen 15:29:ssä tällä rakenteella oli sellainen merkitys. (Observationes Sacræ in Novi Foederis Libros, Utrecht, II osa, s. 127–131.) Tämän mukaisesti Uuden maailman käännös kääntää tässä jakeessa preposition hy·perʹ ilmaisulla ”sitä varten että”.
Kun jokin ilmaus voidaan kieliopillisesti kääntää eri tavoin, oikea käännös on se, joka sopii tekstiyhteyteen. Tekstiyhteys 1. Korinttolaiskirjeen 15:3, 4:ssä osoittaa, että siinä käsitellään pääasiassa uskoa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Seuraavissa jakeissa esitetään sitten todisteita siitä, että tuo usko on perusteltua (jakeet 5–11). Sen jälkeen käsitellään niitä vakavia johtopäätöksiä, joihin päädyttäisiin, jos usko ylösnousemukseen kiellettäisiin (jakeet 12–19), osoitetaan Kristuksen ylösnousemuksen olevan tae siitä, että muitakin herätetään kuolleista (jakeet 20–23), ja kerrotaan, kuinka tämä kaikki edistää koko älyllisen luomakunnan yhdistämistä Jumalan kanssa (jakeet 24–28). Jae 29 on ilmeisesti olennainen osa tätä käsittelyä. Mutta kenen ylösnousemuksesta jakeessa 29 on kyse? Onko kyse niiden ylösnousemuksesta, joiden kasteeseen siinä viitataan? Vai jonkun sellaisen ylösnousemuksesta, joka kuoli ennen tuota kastetta? Mitä voimme päätellä seuraavista jakeista? Jakeista 30–34 käy selvästi ilmi, että niissä käsitellään elävien kristittyjen tulevan elämän odotteita, ja jakeissa 35–58 todetaan, että he olivat uskollisia kristittyjä, joilla oli taivaallisen elämän toivo.
Tämä on sopusoinnussa Roomalaiskirjeen 6:3:n kanssa, jossa sanotaan: ”Ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen, kastettiin hänen kuolemaansa?” Kuten tästä raamatunjakeesta käy ilmi, kyse ei ole kasteesta, jolla kristitty kastetaan jonkun jo kuolleen puolesta, vaan jostakin, mikä vaikuttaa tuon ihmisen omaan tulevaisuuteen.
Missä mielessä nuo kristityt sitten kastettiin ”sitä varten että olisivat kuolleita” tai ”kastettiin hänen kuolemaansa”? Heidät upotettiin elämäntapaan, joka johtaisi heidän kuolemaansa nuhteettomuuden säilyttäjinä Kristuksen tavoin ja joka antaisi heille toivon samanlaisesta ylösnousemuksesta henkielämään kuolemattomina. (Roomalaisille 6:4, 5; Filippiläisille 3:10, 11.) Tämä kastaminen ei tapahtunut nopeasti niin kuin vesikaste. Yli kolme vuotta oman vesikasteensa jälkeen Jeesus puhui kasteesta, jota ei hänen tapauksessaan ollut vielä viety päätökseen ja jolla hänen opetuslapsensa kastettaisiin vasta tulevaisuudessa (Markus 10:35–40). Koska tämä kaste johtaa ylösnousemukseen taivaalliseen elämään, sen täytyy alkaa sillä tavoin, että Jumalan henki toimii ihmisessä sytyttäen tuon toivon, eikä se pääty kuolemaan, vaan siihen, että tuo odote henkielämästä kuolemattomuudessa toteutuu ylösnousemuksen kautta (2. Korinttolaisille 1:21, 22; 1. Korinttolaisille 6:14).