EFESOS

Muinoin rikas ja tärkeä uskonnon ja kaupankäynnin keskus Vähän-Aasian länsirannikolla, melkeinpä vastapäätä Samoksen saarta. Efesos rakennettiin useiden kukkuloiden rinteille ja juurelle; huomattavimpia niistä olivat Pion ja Koressos. Tämä satamakaupunki sijaitsi tärkeimmän Roomasta itään johtavan kauppareitin varrella. Kaupungin sijainti Kaystrosjoen suulla, Gedizin (muinainen Hermos) ja Menderesin (muinainen Maiandros) joenuomien lähistöllä teki siitä maitse kulkevien Vähän-Aasian kauppareittien risteyskohdan. Maantiet yhdistivät Efesoksen Aasian piirikunnan tärkeimpiin kaupunkeihin.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen roomalaisen kirjailijan Plinius vanhemman ja muinaisen kreikkalaisen maantieteilijän Strabonin kirjoitusten perusteella on ajateltu, että yhteen aikaan Egeanmerestä ulottui lahti aina Efesokseen asti mutta että rantaviiva työntyi merelle päin, sillä nykyään kaupungin rauniot ovat usean kilometrin päässä sisämaassa. Efesoksen kaivauksissa tekemiensä löytöjen perusteella J. T. Wood kuitenkin päätteli, että kaupunki sijaitsi muinoin 6,5 km:n päässä Egeanmerestä. Jos tämä näkemys on oikea, niin Paavalin ajan laivojen on täytynyt nousta Kaystrosjoen suuta sisämaassa sijainneeseen satamaan, joka pidettiin purjehduskelpoisena jatkuvan ruoppauksen avulla. Vuosisatojen kuluessa satama ja joen suu kuitenkin täyttyivät Kaystroksen tuomasta lietteestä.

Artemiin temppeli. Kaupungin huomattavin rakennus oli Artemiin temppeli, jota entisaikojen ihmiset pitivät yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä. Se temppeli, jonka Paavali näki käydessään Efesoksessa ensimmäisellä vuosisadalla, oli rakennettu uudelleen aikaisemman joonialaisen temppelin mallin mukaan, jonka Herostratoksen sanotaan sytyttäneen tuleen 356 eaa.

Paikalla 1800-luvun jälkipuoliskolla tehdyt kaivaukset osoittavat, että temppeli oli pystytetty korokkeelle, joka oli 73 m leveä ja 127 m pitkä. Itse temppeli oli suurin piirtein 50 m leveä ja 105 m pitkä. Siinä oli 100 marmoripylvästä, joista kukin oli lähes 17 m korkea. Pylväiden läpimitta niiden juurella oli 1,8 m, ja ainakin osassa niistä oli veistoksia 6 m:n korkeudelle saakka. Temppelin sisempi pyhäkkö oli 21 m leveä ja 32 m pitkä. Siellä sijainneen alttarin koko oli suunnilleen 6 m × 6 m, ja Artemiin kuvapatsas oli ehkä aivan tämän alttarin takana.

Paikalta löydetyt sirpaleet viittaavat siihen, että temppeli oli koristettu kirkkain värein ja veistoksin. Suuret valkoiset marmorilaatat peittivät katon, ja niiden saumaukseen kerrotaan käytetyn laastin sijasta kultaa.

Stadion ja teatteri. Noin 1,5 km Artemiin temppelistä lounaaseen sijaitsi stadion, joka oli rakennettu uudelleen Neron aikana (v. 54–68). Se oli luultavasti urheilukisojen ja mahdollisesti myös gladiaattoritaistelujen tapahtumapaikka. Jos 1. Korinttilaiskirjeen 15:32:ssa olevat apostoli Paavalin sanat petojen kanssa taistelemisesta Efesoksessa on ymmärrettävä kirjaimellisesti, hänen täytyi puolustaa itseään petoja vastaan kenties tällä stadionilla.

Teatteri, jossa efesolaiset mellakoivat Demetrioksen kiihottamina, sijaitsi vajaan 800 m:n päässä stadionista etelään, Pionvuoren kupeessa (Ap 19:23–41). Sen julkisivua koristivat pylväät, syvennykset ja hienot kuvapatsaat. Katsojille tarkoitetut 66 marmorista penkkiriviä olivat puoliympyrän muodossa; niillä oli tilaa arviolta 25000 hengelle. Teatterin akustiset ominaisuudet olivat loistavat. Vielä nykyäänkin näyttämön kohdalta hiljaisella äänellä lausutut sanat kuuluvat ylimmille riveille. (Kuva, 2. osa, s. 748.)

Teatterin edestä lähti leveä marmoripäällysteinen tie, joka johti suoraan satamaan. Tämä katu oli lähes 500 m pitkä ja n. 11 m leveä. Katua reunustivat 4,5 m:n levyiset pylväskäytävät, joiden takana oli kauppoja ja muita rakennuksia. Kadun kummassakin päässä oli mahtava portti.

Paavalin palvelus Efesoksessa. Apostoli Paavali tuli Efesokseen, muinaisen maailman risteyspaikkaan, yhdessä Aquilan ja Priscillan kanssa luultavasti vuonna 52. Paavali meni heti juutalaiseen synagogaan saarnaamaan. Vaikka apostolia pyydettiin jäämään kauemmaksi aikaa, hän lähti Efesoksesta ja sanoi, että hän palaisi, jos se olisi Jehovan tahto. (Ap 18:18–21.) Aquila ja Priscilla, jotka jäivät Efesokseen, tapasivat Apolloksen, Aleksandriasta Egyptistä kotoisin olevan juutalaisen, joka tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen, ja he ”selittivät hänelle Jumalan tien tarkemmin” (Ap 18:24–26).

Palatessaan Efesokseen, todennäköisesti talvella vuonna 52 tai 53, Paavali tapasi useita miehiä, jotka oli kastettu Johanneksen kasteella. Hänen selvitettyään heille kasteasiaa heidät kastettiin uudelleen. (Ap 19:1–7.) Tällä kertaa Paavali opetti juutalaisessa synagogassa kolmen kuukauden ajan. Mutta kun ilmeni vastustusta, hän siirtyi uskoviksi tulleiden kanssa Tyrannoksen koulun luentosaliin, jossa hän piti päivittäin esitelmiä kahden vuoden ajan. (Ap 19:8–10.) Lisäksi Paavali saarnasi huomattavassa määrin talosta taloon (Ap 20:20, 21).

Paavalin saarnaamistyön sekä ihmeparannusten ja demonien ulos ajamisen ansiosta monista efesolaisista tuli uskovia. Myös erään Skeuas-nimisen juutalaisen ylipapin seitsemän pojan epäonnistuminen yrityksessään ajaa ulos pahoja henkiä herätti suuresti kiinnostusta. Useat aikaisemmin taikuutta harjoittaneista polttivat julkisesti kirjansa, joiden yhteenlaskettu arvo oli 50000 hopearahaa (jos denaareja, 37200 dollaria). (Ap 19:11–20.) Efesos oli niin kuuluisa taikuudestaan, että kreikkalaiset ja roomalaiset kirjailijat kutsuivat taikakaavoja ja loitsuja sisältäviä kirjoja tai kääröjä ”efesolaisiksi kirjoituksiksi”.

Koska monet efesolaiset olivat hylänneet Artemiin palvonnan, hopeaseppä Demetrios sanoi käsityöläistovereilleen, että Paavalin saarnaaminen oli uhka heidän elinkeinolleen ja myös vaaraksi Artemiin palvonnalle. Raivostuneet hopeasepät huusivat: ”Suuri on efesolaisten Artemis!” Kaupunki joutui kuohuksiin, ja kaikki huipentui kaksi tuntia kestäneeseen mellakointiin 25000-paikkaisessa teatterissa. (Ap 19:23–41.)

Tämän jälkeen Paavali lähti Efesoksesta. Myöhemmin hän lähetti Miletoksesta hakemaan Efesoksen seurakunnan vanhimmat, kertasi Aasian piirikunnassa suorittamaansa palvelusta ja antoi heille ohjeita siitä, miten heidän tuli huolehtia velvollisuuksistaan. (Ap 20:1, 17–38.) Hänen tuossa tilaisuudessa esittämäänsä viittausta ”kolmeen vuoteen”, jotka hän vietti Efesoksessa, on ilmeisesti pidettävä pyöreänä lukuna (Ap 20:31; vrt. Ap 19:8, 10).

Vuosien kuluessa Efesoksen kristityt kestivät monenlaisia koettelemuksia. Jotkut kuitenkin menettivät sen rakkauden, joka heillä ensin oli. (Il 2:1–6.) (Ks. ARTEMIS; DEMETRIOS nro 1; EFESOLAISKIRJE.)