Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • kr 20. luku s. 209-219
  • Avustustyö tuo ylistystä Jehovalle

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Avustustyö tuo ylistystä Jehovalle
  • Jumalan valtakunta hallitsee!
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Miksi avustustyö on ”pyhää palvelusta”?
  • Avustustyöllä selvät tavoitteet
  • Avustustyöstä pysyvää hyötyä
  • Voitko sinä osallistua?
  • Miten auttaa katastrofien uhreja?
    Kristityn elämä ja palvelus – Työkirja (2023)
  • Antavatko Jehovan todistajat katastrofiapua?
    Usein kysyttyä Jehovan todistajista
  • Kasvaminen yhdessä rakkaudessa
    Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia
  • Avustustyötä palvelusvuonna 2023 – ”Olemme saaneet kokea Jehovan rakkauden”
    Mihin lahjoituksia käytetään?
Katso lisää
Jumalan valtakunta hallitsee!
kr 20. luku s. 209-219

LUKU 20

Avustustyö tuo ylistystä Jehovalle

LUVUN YDIN

Kristillinen rakkaus näkyy tekoina katastrofitilanteissa

1, 2. a) Missä vaikeassa tilanteessa Juudean kristityt olivat? b) Miten Juudean kristittyjä kohtaan ilmaistiin rakkautta?

ELETÄÄN vuoden 46 tienoilla, ja Juudea on nälänhädän kourissa. Siellä asuvilla Kristuksen juutalaisilla opetuslapsilla ei ole varaa maksaa pilviä hipovia hintoja siitä vähästä viljasta, jota on saatavilla. He ovat nälkäkuoleman partaalla. Mutta pian he saavat tuntea Jehovan huolenpidon tavalla, joka on Kristuksen opetuslapsille aivan uutta. Mitä tapahtuu?

2 Jerusalemin ja Juudean juutalaiskristittyjen kärsimys herättää Syyrian Antiokiassa asuvissa juutalais- ja pakanakristityissä myötätuntoa. He keräävät varoja uskontovereilleen ja valitsevat keskuudestaan kaksi vastuuntuntoista veljeä, Barnabaan ja Saulin, viemään avustuksen Jerusalemin seurakunnan vanhimmille. (Lue Apostolien tekojen 11:27–30; 12:25.) Antiokian veljien rakkaudenteko varmasti koskettaa Juudean puutteenalaisia kristittyjä.

3. a) Miten Jumalan nykyinen kansa noudattaa edelleen Antiokian varhaiskristittyjen mallia? Kerro esimerkki. (Ks. myös tekstiruutu ”Ensimmäinen laajamittainen avustushankkeemme nykyaikana”.) b) Mitä kysymyksiä käsittelemme tässä luvussa?

3 Tämä on ensimmäinen muistiin merkitty tapaus, jossa yhdellä alueella asuvat kristityt ovat lähettäneet avustusta toisen alueen kristityille. Nykyään noudatamme tuota mallia, jonka Antiokian veljet antoivat ensimmäisellä vuosisadalla. Kun saamme tietää, että veljemme ovat jossain päin maailmaa kohdanneet katastrofin tai jonkin muun koettelemuksen, ojennamme heille auttavan kätemme.a Jotta ymmärtäisimme, miten avustushankkeemme liittyvät muuhun palvelukseemme, käsittelemme nyt kolmea kysymystä: Miksi avustustyö on osa palvelustamme? Mitkä ovat sen tavoitteet? Miten se hyödyttää meitä?

Miksi avustustyö on ”pyhää palvelusta”?

4. Mitä Paavali sanoi korinttilaisille kristillisestä palveluksesta?

4 Toisessa kirjeessään korinttilaisille Paavali selitti, että kristittyjen palvelukseen liittyy kaksi puolta. Vaikka hän osoitti kirjeensä voidelluille kristityille, hänen sanansa soveltuvat nykyään myös Kristuksen ”muihin lampaisiin” (Joh. 10:16). Palvelukseemme sisältyy ensinnäkin ”sovituksen palvelustoimi” eli saarnaaminen ja opettaminen (2. Kor. 5:18–20; 1. Tim. 2:3–6). Toiseksi siihen sisältyy se, mitä teemme uskonveljiemme hyväksi. Paavali mainitsi erityisesti ”pyhille tarkoitetun palveluksen” eli ”pyhien avustamisen”, kuten vuoden 1992 Kirkkoraamattu sanoo (2. Kor. 8:4). Ilmauksissa ”sovituksen palvelustoimi” ja ”pyhille tarkoitettu palvelus” sana ”palvelus” on käännetty kreikan sanasta di·a·ko·niʹa. Miksi tämä on huomionarvoista?

5. Miksi on huomionarvoista, että Paavali sanoi avustustyötä palvelukseksi?

5 Käyttämällä samaa kreikan sanaa näistä kahdesta toiminnasta Paavali yhdisti avustustyön muuhun palvelukseen, jota kristillisessä seurakunnassa suoritettiin. Aiemmin hän oli sanonut: ”On moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja – –. Mutta kaikki nämä toiminnat saa aikaan yksi ja sama henki.” (1. Kor. 12:4–6, 11.) Paavalin mukaan seurakunnan ”moninaiset palvelukset” ovat siis kaikki ”pyhää palvelusta” (Room. 12:1, 6–8).b Ei ihme, että hän oli valmis käyttämään aikaansa ”palvellakseen pyhiä” (Room. 15:25, 26).

6. a) Miksi avustustyö on Paavalin mukaan osa palvontaamme? b) Miten avustustyömme on järjestetty nykyään kautta maailman? (Ks. tekstiruutu ”Kun katastrofi iskee”.)

6 Paavali auttoi korinttilaisia ymmärtämään, miksi avustustyö oli osa Jehovan palvelusta ja palvontaa. Hän perusteli sitä seuraavasti: Kristityt osallistuvat avustamiseen, koska he ovat ”alistuvaisia Kristusta koskevalle hyvälle uutiselle” (2. Kor. 9:13). He siis auttavat veljiään siksi, että he haluavat soveltaa Kristuksen opetuksia käytäntöön. Paavalin mukaan heidän huomaavaiset tekonsa heijastavat todellisuudessa ”Jumalan verratonta ansaitsematonta hyvyyttä” (2. Kor. 9:14; 1. Piet. 4:10). Kun Vartiotornissa 15.3.1976 käsiteltiin tarpeessa olevien veljiemme palvelemista ja tähän sisältyvää avustustyötä, siinä sanottiinkin: ”Meidän ei pitäisi koskaan epäillä sitä, että Jehova Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus pitävät todella tärkeänä tämänlaatuista palvelusta.” Avustustyö on tosiaan arvokas osa pyhää palvelusta. (Room. 12:1, 7; 2. Kor. 8:7; Hepr. 13:16.)

Avustustyöllä selvät tavoitteet

7, 8. Mikä on avustustyömme ensimmäinen tavoite? Selitä.

7 Mitkä ovat avustustyömme tavoitteet? Paavali vastasi tähän kysymykseen toisessa kirjeessään korinttilaisille. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 9:11–15.) Hän toi esiin kolme päätavoitetta, jotka saavutamme osallistumalla ”tähän julkiseen palvelukseen” eli avustustyöhön. Tutkitaanpa niitä tarkemmin.

8 Ensiksikin avustustyö tuo ylistystä Jehovalle. Paavali kohdisti 2. Korinttilaiskirjeen 9. luvussa veljiensä huomion toistuvasti Jehova Jumalaan. Hän mainitsi ”kiitoksen ilmauksen Jumalalle” ja ”monet Jumalalle esitettävät kiitoksen ilmaukset” (jakeet 11, 12). Hän sanoi, että avustustyö saa kristityt ”kirkastamaan Jumalaa” ja ylistämään ”Jumalan verratonta ansaitsematonta hyvyyttä” (jakeet 13, 14). Lopuksi Paavali huudahti: ”Kiitos olkoon Jumalalle.” (Jae 15; 1. Piet. 4:11.)

9. Miten avustustyö voi muuttaa ihmisten ajattelutapaa? Kerro esimerkki.

9 Paavalin tavoin Jumalan nykyiset palvelijat pitävät avustustyötä tilaisuutena tuottaa kunniaa Jehovalle ja kaunistaa hänen opetuksensa (1. Kor. 10:31; Tit. 2:10). Tuo toiminta on usein muuttanut ihmisten kielteisen käsityksen Jehovasta ja hänen todistajistaan. Esimerkiksi erään naisen ovessa oli teksti ”Ei Jehovan todistajia”. Asuinalueellaan riehuneen hirmumyrskyn jälkeen hän pani merkille, että kadun toisella puolella olevaa taloa korjattiin. Hän tarkkaili ystävällisiä rakentajia useita päiviä ja meni lopulta ottamaan selvää, keitä he olivat. Kuultuaan, että he olivat Jehovan todistajien vapaaehtoisia avustustyöntekijöitä, hän sanoi hämmästyneenä: ”Olen selvästikin erehtynyt teidän suhteenne.” Sen jälkeen hän poisti tekstin ovestaan.

10, 11. a) Mitkä esimerkit osoittavat, että avustustyömme toinen tavoite on toteutunut? b) Mikä julkaisu on hyödyllinen avustustyöntekijöille? (Ks. tekstiruutu ”Lisätyöväline avustustyöntekijöille”.)

10 Toiseksi täytämme uskontovereiden tarpeet. Haluamme innokkaasti täyttää veljiemme ja sisartemme välittömät tarpeet ja lievittää heidän kärsimystään. (2. Kor. 9:12a.) Kristillisen seurakunnan jäsenet muodostavat ”yhden ruumiin”, ja ”jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki toiset jäsenet kärsivät sen kanssa” (1. Kor. 12:20, 26). Veljellinen kiintymys ja sääli saavat lukemattomat veljet ja sisaret keskeyttämään arjen askareensa lyhyellä varoitusajalla, keräämään työvälineensä ja suuntaamaan tuhoalueelle uskontovereidensa avuksi (Jaak. 2:15, 16). Esimerkiksi kun Japaniin iski tsunami vuonna 2011, Yhdysvaltojen haaratoimisto lähetti alaisuudessaan toimiville alueellisille rakennuskomiteoille kirjeen, jossa kysyttiin, olisiko ”muutamien ammattitaitoisten veljien” mahdollista lähteä Japaniin rakentamaan ja korjaamaan valtakunnansaleja. Muutamassa viikossa lähes 600 vapaaehtoista tarjoutui auttamaan ja oli valmis lentämään Japaniin omalla kustannuksellaan! ”Vastakaiku ylitti odotuksemme”, Yhdysvaltojen haaratoimiston veljet kertoivat. Kun eräs japanilaisveli kysyi ulkomaiselta avustustyöntekijältä, miksi hän oli tullut auttamaan, hän vastasi: ”Japanilaiset veljemme ovat osa ’ruumistamme’. Kun he tuntevat tuskaa, mekin tunnemme.” Uhrautuva rakkaus on toisinaan saanut avustustyöntekijät jopa vaarantamaan henkensä toisten uskovien puolesta (1. Joh. 3:16).c

Sisar lajittelee toisille kristityille tarkoitettuja avustustarvikkeita Sveitsissä vuonna 1946

Sveitsi, 1946

ENSIMMÄINEN LAAJAMITTAINEN AVUSTUSHANKKEEMME NYKYAIKANA

SYYSKUUSSA 1945, vain muutama kuukausi sen jälkeen kun toinen maailmansota oli päättynyt Euroopassa, veli Knorr ilmoitti, että järjestö alkaisi lähettää runsaasti aineellista apua Keski-Euroopan hädänalaisille veljille ja sisarille.

Muutamassa viikossa ilmoituksen jälkeen todistajat alkoivat Yhdysvalloissa, Kanadassa ja joissakin muissa maissa lajitella ja pakata vaatteita ja koota elintarvikkeita. Tammikuusta 1946 lähtien tarvikkeita toimitettiin todistajille Alankomaihin, Belgiaan, Bulgariaan, Englantiin, Filippiineille, Italiaan, Itävaltaan, Kiinaan, Kreikkaan, Norjaan, Puolaan, Ranskaan, Romaniaan, Saksaan, Suomeen, Tanskaan, Tšekkoslovakiaan ja Unkariin.

Avustaminen ei jäänyt yhteen lähetykseen, vaan sitä jatkettiin kaksi ja puoli vuotta! Sinä aikana noin 85 000 todistajaa lähetti veljilleen ja sisarilleen sodan runtelemiin maihin noin 300 tonnia elintarvikkeita, yli 450 tonnia vaatteita ja yli 124 000 kenkäparia. Valtava urakka päättyi elokuussa 1948. ”Tämä on ollut epäämätön osoitus tosi lähimmäisenrakkaudesta”, Vartiotornissa todettiin vuonna 1949. ”Me tiedämme kaikkien ystävien suorittaneen tämän Herran kunniaksi, muistaen, että aineellinen apu auttaa monia jatkamaan tosi palvonnan harjoittamista; siksi he pitivät suurena etuna saada palvella uskonveljiään tällä tavoin.” Avustushanke toi ylistystä Jehovalle, täytti veljien tarpeet ja vahvisti heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan kautta maailman.

11 Avustustyötämme arvostavat muutkin kuin todistajat. Esimerkiksi kun Arkansasin osavaltiossa Yhdysvalloissa sattui luonnonkatastrofi vuonna 2013, eräässä sanomalehdessä kuvailtiin todistajien ripeitä toimia ja sanottiin: ”Jehovan todistajien organisaatio on kehittänyt vapaaehtoisen katastrofiavun taiteeksi.” Me tosiaan täytämme apua tarvitsevien veljiemme tarpeet, kuten apostoli Paavali sanoi.

12–14. a) Miksi avustustyömme kolmas tavoite on hyvin tärkeä? b) Miten jotkut ovat kuvailleet hengellisen toiminnan tärkeyttä?

12 Kolmanneksi autamme uhreja palaamaan hengellisiin rutiineihin. Miksi tämä on tärkeää? Paavali sanoi, että avustukset herättävät vastaanottajissa halun esittää Jumalalle monia ”kiitoksen ilmauksia” (2. Kor. 9:12b). Mikä olisikaan parempi tapa kiittää Jehovaa kuin palata hengellisiin rutiineihin mahdollisimman pian! (Fil. 1:10.) Vartiotornissa sanottiin vuonna 1945 (engl.): ”Paavali hyväksyi lahjoitusten keräämisen – –, koska sillä tavoin – – puutteessa olevat kristityt veljet saivat aineellista apua ja saattoivat siksi osallistua vapaammin ja tarmokkaammin Jehovan todistustyöhön.” Meillä on nykyään sama tavoite. Kun veljemme jatkavat saarnaamista, he vahvistavat sekä ahdingossa olevia lähimmäisiään että itseään. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 1:3, 4.)

13 Saatuaan kipeästi tarvitsemaansa hätäapua monet ovat lähteneet jälleen palvelukseen ja saaneet siitä voimaa. Eräs veli kertoi: ”Kenttäpalvelus teki meidän perheelle hyvää. Kun yritimme lohduttaa toisia, saimme pienen hengähdystauon huolten keskellä.” Muuan sisar sanoi: ”Hengellinen toiminta vei ajatukseni pois ympäröivästä tuhosta ja antoi minulle turvallisuudentunteen.” Eräs toinen sisar selitti: ”Vaikka oli paljon sellaista, mille emme mahtaneet mitään, palvelus auttoi perhettämme katsomaan eteenpäin. Uuden maailman toivosta puhuminen lujitti luottamustamme siihen, että kaikki tehdään uudeksi.”

14 Myös kokouksissa käyminen kuuluu niihin hengellisiin rutiineihin, joihin veljiemme täytyy katastrofin jälkeen palata mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi kun lähes 60-vuotias sisar Kiyoko menetti tsunamissa kaiken paitsi päällään olleet vaatteet ja jalassaan olleet sandaalit, hän ei tiennyt lainkaan, miten hän selviytyisi. Sitten muuan vanhin ilmoitti, että viikoittainen kokous pidettäisiin vanhimman autossa. Kiyoko kertoi: ”Vanhin ja hänen vaimonsa sekä eräs toinen sisar ja minä istuimme autossa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kokous onnistui kuin ihmeen kautta haihduttamaan tsunamin mielestäni. Tunsin syvää rauhaa. Tuo kokous osoitti minulle kristillisen seuran voiman.” Eräs sisar totesi katastrofin jälkeen pidetyistä kokouksista: ”Ne olivat henkireikäni!” (Room. 1:11, 12; 12:12.)

Avustustyöstä pysyvää hyötyä

15, 16. a) Mitä hyötyä avustustyön tukemisesta oli Korintissa ja muualla asuville kristityille? b) Miten avustustyö hyödyttää meitäkin nykyään?

15 Käsitellessään avustamista Paavali selitti korinttilaisille myös, mitä hyötyä tällaiseen palvelukseen osallistumisesta olisi heille ja muille kristityille. Hän sanoi: ”He [apua saaneet Jerusalemin juutalaiskristityt] rukoilevat teidän puolestanne ja kaipaavat teitä teillä olevan Jumalan verrattoman ansaitsemattoman hyvyyden vuoksi.” (2. Kor. 9:14.) Korintin juutalais- ja pakanakristittyjen anteliaisuus sai Jerusalemin kristityt rukoilemaan heidän puolestaan ja tuntemaan entistä syvempää kiintymystä heitä kohtaan.

16 Vartiotornissa 1.12.1945 (engl.) sovellettiin näitä Paavalin sanoja meidän aikaamme ja sanottiin: ”Kun yksi osa Jumalan vihkiytynyttä kansaa lahjoittaa jotain toisen osan tarpeisiin, se lisää suuresti heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan!” Juuri tällainen vaikutus on katastrofiavulla nykyään. Eräs tulvan uhreja auttanut vanhin kertoi: ”Kun osallistuin avustustyöhön, veljet tuntuivat läheisemmiltä kuin koskaan ennen.” Muuan hätäapua saanut sisar puolestaan sanoi kiitollisena: ”Veljesseura on melkein kuin maanpäällinen paratiisi.” (Lue Sananlaskujen 17:17.)

17. a) Miten Jesajan 41:13:n sanat soveltuvat avustustyöhön? b) Miten avustustyö tuo kunniaa Jehovalle ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnettamme? Kerro esimerkkejä. (Ks. myös tekstiruutu ”Vapaaehtoista avustustyötä kautta maailman”.)

17 Kun avustustyöntekijät saapuvat tuhoalueelle, sikäläiset veljet näkevät seuraavan Jumalan lupauksen täyttyvän aivan erityisellä tavalla: ”Minä, Jehova, sinun Jumalasi, tartun oikeaan käteesi, minä, joka sanon sinulle: ’Älä pelkää. Minä olen auttava sinua.’ ” (Jes. 41:13.) Eräs katastrofissa eloon jäänyt sisar sanoi: ”Olin epätoivoinen kaiken tuhon keskellä, mutta Jehova ojensi kätensä. Veljien apu tuntui sanoin kuvaamattoman hyvältä.” Erään luonnononnettomuuden jälkeen kaksi vanhinta kirjoitti seurakuntiensa kokemuksista: ”Maanjäristys aiheutti paljon kärsimystä, mutta Jehova auttoi meitä veljien välityksellä. Olimme lukeneet avustustyöstä, mutta nyt näimme omin silmin, mitä se on.”

Peter Johnson on mukana teokraattisessa rakennushankkeessa

SUUNTA ELÄMÄLLE

MITEN avustustyöhön osallistuminen voi vaikuttaa nuoriin? Peter Johnson oli mukana tällaisessa työssä ensi kerran 18-vuotiaana. Hän muistelee: ”Veljien kiitollisuus kosketti minua syvästi, ja tunsin valtavaa antamisen iloa. Halusin entistä enemmän käyttää elämäni Jehovan palveluksessa.” Peter aloitti tienraivauksen ja palveli myös Betelissä. Myöhemmin hän alkoi työskennellä alueellisessa rakennuskomiteassa. Hän toteaa: ”Tuo ensimmäinen kerta avustustyössä vuonna 1974 antoi elämälleni suunnan.” Oletko sinä nuori? Voisitko toimia samalla tavoin kuin Peter? Kuka tietää, millaisen suunnan avustustyö voi antaa sinulle Jehovan palveluksessa!

Voitko sinä osallistua?

18. Mitä voit tehdä, jos haluat osallistua avustustyöhön? (Ks. myös tekstiruutu ”Suunta elämälle”.)

18 Haluaisitko maistaa sitä iloa, joka tulee avustustyöstä? Työntekijät valitaan usein niiden joukosta, jotka ovat mukana valtakunnansalien rakennushankkeissa, joten kerro seurakuntasi vanhimmille, että haluaisit täyttää hakemuksen. Eräs vanhin, jolla on paljon kokemusta avustustyöstä, muistuttaa: ”Älä matkusta tuhoalueelle ennen kuin olet saanut hätäapukomitealta virallisen kutsun.” Näin työstä voidaan huolehtia järjestelmällisesti.

19. Miten avustustyöntekijät osoittavat selvästi, että olemme Kristuksen aitoja opetuslapsia?

19 Tekemällä avustustyötä osoitamme selvästi, että noudatamme Kristuksen käskyä ”rakastaa toisiamme”. Tällainen rakkaus todistaa, että olemme hänen aitoja opetuslapsiaan. (Joh. 13:34, 35.) Olemme nykyään hyvin kiitollisia siitä, että monet veljet ja sisaret haluavat osallistua avustustyöhön. He tuovat ylistystä Jehovalle auttaessaan hänen valtakuntansa uskollisia kannattajia.

a Tässä luvussa tarkastellaan katastrofien uhreiksi joutuneiden uskontovereidemme auttamista, mutta avustustyömme hyödyttää usein muitakin kuin todistajia (Gal. 6:10).

b Paavali käytti monikkomuotoa sanasta di·aʹko·nos (’palvelija’) puhuessaan ”avustavista palvelijoista” (1. Tim. 3:12).

c Ks. kirjoitus ”Bosniassa asuvia uskonveljiämme autetaan”, Vartiotorni 1.11.1994 s. 23–27.

Kuinka todellinen Valtakunta on sinulle?

  • Mistä tiedämme, että avustustyö on pyhää palvelusta Jehovalle?

  • Mitkä ovat avustustyömme kolme päätavoitetta?

  • Mitä pysyvää hyötyä avustustyöstä on?

  • Miten avustustyö liittyy Johanneksen 13:34:ssä olevaan Jeesuksen käskyyn?

VAPAAEHTOISTA AVUSTUSTYÖTÄ KAUTTA MAAILMAN

KESKI- JA LÄNSI-AFRIKKA

Vuonna 1994 ainakin 800 000 ihmistä teurastettiin Ruandan kansanmurhassa. Sen jälkeen levottomuudet levisivät muihin Keski-Afrikan maihin ja pakolaisleirit täyttyivät äärimmilleen. Jehovan todistajat lähettivät Belgiasta, Ranskasta ja Sveitsistä lentoteitse noin 300 tonnia vaatteita, lääkkeitä, telttoja, ruokaa ja muita tarvikkeita hädänalaisille veljilleen. Apu tuli perille muutamassa viikossa.

Afrikassa on työskennellyt myös todistajien tiimi, johon kuuluu kymmenen ranskalaista lääkäriä ja sairaanhoitajaa. He ovat lievittäneet kärsimyksiä, joita sisällissota, nälkä ja sairaudet ovat aiheuttaneet veljillemme. Pelkästään kahden viime vuoden aikana tiimi on hoitanut yli 10 000 tapausta. Heidän työnsä tuo ylistystä Jehovalle ja hänen järjestölleen. Yksi hoitajista kertoo: ”Kun saavumme jollekin alueelle auttamaan veljiä ja sisaria, ihmiset sanovat kunnioittavasti: ’Nuo ovat Jehovan todistajia. He ovat tulleet auttamaan veljiään.’ ” Saatuaan apua eräältä hoitajalta muuan todistaja huudahti: ”Kiitos, sisareni. Kiitos, Jehova!”

Apua voidaan joskus tarvita myös vakavien onnettomuuksien jälkeen. Nigeriassa sattui vuonna 2012 liikenneonnettomuus, jossa kuoli 13 todistajaa samasta pienestä seurakunnasta ja 54 loukkaantui vakavasti. Hätäapukomitea järjesti kullekin uhrille ympärivuorokautisen henkilökohtaisen huolenpidon. Kun eräs sairaalapotilas näki, miten tavattoman hyvin loukkaantuneista todistajista huolehdittiin, hän soitti papille ja sanoi: ”Meidän kirkosta ei ole kukaan käynyt katsomassa minua. Tulkaa tänne sairaalaan, niin näette, miten Jehovan todistajat ilmaisevat rakkautta!”

Vaikka tuon pienen seurakunnan rakkaat ystävät kokivat tuskallisen menetyksen, toisten uskovien rakkaudenosoitukset lohduttivat heitä. Nähtyään, miten hellästi ja uhrautuvasti avustustyöntekijät huolehtivat uhreista, monet seurakuntalaiset päättivät lisätä palvelustaan. Ennen onnettomuutta seurakunnassa oli ollut 35 julistajaa, mutta vuoden kuluttua julistajamäärä oli 60.

AUSTRALIA

Vuonna 2013 Queenslandin rannikkoseutuja koettelivat pahat tulvat, joissa 70 todistajaa jäi kodittomaksi. Mark, Rhonda ja heidän tyttärensä pakenivat veden valtaan joutuneesta kodistaan ja päätyivät evakuointikeskukseen. Se oli täpötäynnä. ”Sinne mahtui käytännössä vain seisomaan”, Rhonda kuvailee. Aivan lähellä helikopterit laskeutuivat ja nousivat, ja niiden korviahuumaava melu vain lisäsi keskuksen jännittynyttä ilmapiiriä. Rhonda kysyi huolestuneena mieheltään: ”Mitä me nyt teemme?” Mark rukoili Jehovalta hartaasti apua. ”Puoli tuntia myöhemmin keskuksen pihalle ajoi auto, josta nousi kolme veljeä”, Rhonda kertoo. ”Kun tapasimme heidät, he sanoivat meille: ’Tulkaa mukaan. Teidät majoitetaan erään veljen luo.’ ” Rhonda jatkaa: ”On vaikea pukea sanoiksi, miten käsittämättömän upealta Jehovan järjestön rakkaudellinen huolenpito tuntui sillä hetkellä.”

Yli 250 vapaaehtoista kiiruhti tuhoalueelle auttamaan veljiään. Eräs iäkäs veli kertoo: ”Todistajat ilmaantuivat meille kuin tyhjästä ja ahersivat kuin muurahaiset siivotessaan sotkut. Vaimoni ja minä emme koskaan unohda sitä.”

BRASILIA

Vuonna 2008 noin 80 000 henkeä Santa Catarinan osavaltiossa joutui pakenemaan kotoaan mutavyöryjen ja tulvien alta. Eräs asukas kuvaili niitä ”saven, mudan ja puiden tsunamiksi”. Jotkut veljet pääsivät suojaan konventtisalille. ”Heillä ei ollut muuta kuin päällään olevat vaatteet, ja he olivat yltä päältä mudassa”, kertoo konventtisalista huolehtiva Márcio. Eräs sisar kuvailee: ”Talomme sortui. Tuntui hirveältä katsoa, kun se katosi muutamassa sekunnissa. Mutta en ikinä unohda, miten veljet ja sisaret lohduttivat meitä. Me suorastaan kylvimme rakkaudessa! Opin, miten viisasta on kerätä hengellisiä aarteita.”

Jehovan todistajat järjestävät ja jakavat lahjoitettuja avustustarvikkeita Brasiliassa

Konventtisali Santa Catarinassa Brasiliassa muuttui vuonna 2009 avustuskeskukseksi, joka oli täynnä lahjoitettuja tarvikkeita.

Rio de Janeiron lähellä olevilla vuorenrinteillä mutavyöryt ovat tuhonneet kokonaisia asuinalueita. Koska tällaisia katastrofeja sattuu usein, veljet ovat perustaneet sinne pysyvän hätäapukomitean. Kun mutavyöry uhkaa, alueella asuvat veljet, joiden tehtävänä on tarkkailla tilannetta, ilmoittavat vaarasta komitealle. Pian paikalle saapuu vapaaehtoisia työntekijöitä kuorma-autoilla, joissa lukee selvästi ”Jehovan todistajat – humanitaarista apua”. Noiden hyvin varustautuneiden pelastusryhmien kaikilla jäsenillä on ennalta sovitut tehtävät. Heillä on liivit, joista heidät on helppo tunnistaa Jehovan todistajiksi. Yhdessä sairaalayhteyskomiteoiden kanssa he auttavat loukkaantuneita veljiä ja sisaria. Heillä on mukanaan ruokaa, vettä, lääkintätarvikkeita, vaatteita ja siivousvälineitä. Talojen puhdistaminen mudasta on valtava urakka. Erään mutavyöryn jälkeen tarvittiin 60 vapaaehtoista poistamaan neljä kuorma-autollista mutaa vain yhdestä talosta!

VARAUTUMINEN KATASTROFIIN

Hallintoelin on kehottanut haaratoimistoja kautta maailman antamaan seurakuntien vanhimmille ja matkavalvojille ohjeet siitä, miten varautua katastrofeihin ja miten toimia niiden jälkeen. Vanhinten täytyy esimerkiksi varmistua jo etukäteen siitä, että heillä on kaikkien seurakunnan jäsenten ajantasaiset yhteystiedot.

KUN KATASTROFI ISKEE

  1. Paikallinen vanhin ottaa selvää todistajaperheen tilanteesta

    Paikalliset vanhimmat ottavat yhteyttä kaikkiin julistajiin.

  2. Vanhimmat välittävät tiedot vanhimmiston koordinaattorille.

  3. Tiedot välitetään ensin vanhimmiston koordinaattorille ja edelleen kierrosvalvojalle ja muille vastuuveljille sekä haaratoimistoon

    Koordinaattorit välittävät tiedot matkavalvojille ja muille vastuuveljille, jotka ovat yhteydessä haaratoimistoon.

  4. Ruokatarvikkeita ja vettä

    Elintarvikkeita, vettä, majoitus, lääkärinhoitoa sekä henkistä ja hengellistä tukea järjestetään mahdollisimman nopeasti.

  5. Katastrofiavun tarvetta koskevaa tilanneraporttia tarkastellaan

    Haaratoimisto lähettää tilanneraportin hallintoelimen jäsenistä koostuvalle koordinaattorien komitealle.

  6. Avustustarvikkeita jaetaan

    Hätäapukomitea organisoi avustustyön ja tukee veljien ja sisarten toipumista pitkällä aikavälillä.

  7. Lentokone ilmassa

    Koordinaattorien komitea arvioi tarpeet ja hyväksyy tarvittaessa vapaaehtoisten avustustyöntekijöiden lähettämisen muista maista.

LISÄTYÖVÄLINE AVUSTUSTYÖNTEKIJÖILLE

Englanninkielinen ”Jehovan todistajat ja katastrofiapu” -esite

KESÄKUUSSA 2013 ilmestyi englanninkielinen esite ”Jehovan todistajat ja katastrofiapu”. Se on suunniteltu erityisesti Yhdysvaltojen viranomaisille, jotka valvovat hätäavun organisointia. Esitteessä kuvaillaan joitakin avustushankkeitamme 1940-luvun puolivälistä lähtien, ja lisäksi siinä on kartta, joka havainnollistaa avustustyömme maailmanlaajuisuutta. ”Esitteen avulla hätäapukomiteoiden veljet luovat katastrofialttiilla alueilla kontakteja avainasemassa oleviin viranomaisiin hyvissä ajoin ennen kuin katastrofeja sattuu”, selittää avustustyön organisoinnissa mukana oleva vanhin. ”Kun viranomaiset ovat jo etukäteen tutustuneet avustustoimintaamme, meidän on helpompi saada tarvittavat luvat päästäksemme tuhoalueille.”

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2025)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa