Vapaaksi orjuuttavista aineista

RIIPPUVUUDESTA eroon pääseminen on samaa kuin jos muuttaisi pois talosta, jossa on viettänyt lapsuutensa. Vaikka talo on jo vanha ja rapistunut, sitä on vaikea jättää. Se on ollut koti.

On todennäköistä, että alkoholistille, narkomaanille tai syömishäiriöiselle riippuvuus on ollut henkisenä kotina. Vaikka tämä koti epäilemättä olikin mullin mallin, se on silti tuttu paikka. ”Juopumus on minulle normaalia. Selvänä oleminen on epänormaalia”, sanoo Charles, toipuva alkoholisti. Riippuvuudesta vapautuminen tulee olemaan vaikeaa, mutta se kyllä kannattaa.

Orjuuttavien aineitten käytön lopettaminen on ensimmäinen askel.a Ei pidä viivytellä tai luvata, että lopettaa vähitellen, annoksia pienentämällä. Kaikki ne päihteet, jotka ovat käyttämättöminä kotona, ja niiden käytön vaatimat välineet tulee hävittää kerralla. Tämän jälkeen seuraa lyhyen aikaa vieroitusoireita, joista selviytyminen onnistuu joskus ehkä parhaiten lääkärin valvonnassa. Tämä on alkua loppuelämän jatkuvalle pidättyvyydelle. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että tällainen pidättyvyys on mahdotonta. Ensimmäisen tavoitteen on oltava sellainen, että sen voi myös saavuttaa: kuukauden, viikon tai vaikkapa vain päivän mittainen pidättyvyys. Joka kerta kun jokin tällainen aikatavoite on saavutettu, ilman että olisi sorruttu uudelleen päihteisiin, tulee päättää lujasti ottaa itselleen uusi aikatavoite.

Tämä on vasta alkua muuttumiselle, jossa tavoitteena on päästä eroon riippuvuutta aiheuttavasta käyttäytymisestä. Raamattu kannustaa meitä: ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta.” (2. Korinttolaisille 7:1.) Päihderiippuvuudessa on kyse muustakin kuin vain lihan saastutuksesta. Henki eli ajattelutapa on myös vahingoittunut. Mikä voi auttaa ihmistä tointumaan sekä lihaltaan että hengeltään?

Jatkuva ponnistelu välttämätöntä

”Päihderiippuvuus on tila, jossa ihmisen koko minä on häiriintynyt”, selittää Robert L. DuPont. Jos siis riippuvuus halutaan voittaa, täytyy kiinnittää huomiota koko ihmiseen. Ihmisen koko arvomaailma täytyy saada muuttumaan, ja se vaatii aikaa. Toipumiseen ei ole oikotietä. Kaikki lupaukset nopeasta tointumisesta vain johtavat siihen, että hän palaa nopeasti entiseen riippuvuuteensa.

Taistelu sen tekemiseksi, mikä on oikein, on jatkuvaa. Kristitty apostoli Paavali kirjoittaa: ”Näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan [on jatkuvasti ristiriidassa Lain kanssa, jonka mieleni hyväksyy, Phillips].” (Roomalaisille 7:23.) Hän kirjoittaa myös, että kristittyjen tulee täydellistää pyhyys (2. Korinttolaisille 7:1). Kirjassa Word Pictures in the New Testament sanotaan sanasta ”täydellistää”, että sen merkitys on tässä ”ei täydellisen pyhyyden äkillinen saavuttaminen, vaan jatkuva prosessi”. Riippuvuuden voittaminen on siis asteittaista.

Syyn etsiminen

Monet yrittävät riippuvuuden avulla unohtaa menneitä ikäviä asioitaan. ”Bulimia [syömähimo] käänsi ajatukset pois muistoistani”, selittää Janis. ”Siitä tuli minulle selviytymiskeino.” Se, että Janis ei halunnut ajatella menneitä, ylläpiti hänen riippuvuuttaan syömisestä. Kun hän sitten selvitti itselleen sen, mistä hänen käyttäytymisensä johtui, hänen oli helpompi muuttaa riippuvuutta aiheuttavaa käyttäytymistään.

Jotkut muuttavat entisiä tapojaan ja kykenevät pääsemään irti riippuvuudestaan, ilman että heidän tarvitsee pohtia ja eritellä menneitä. Toiset havaitsevat, että ne tuntemukset, jotka ovat peräisin heidän aiemmista elinoloistaan, edelleen voimistavat riippuvuuteen johtavia haluja. He saattavat ajatella samalla tavoin kuin psalmista Daavid, kun hän kirjoitti: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Psalmit 139:23, 24.)

Tuntemustensa eritteleminen

Oletko joskus astunut pimeästä rakennuksesta keskelle auringonpaistetta? Äkillinen kirkkaaseen valoon joutuminen sai sinut räpyttelemään silmiäsi. Tilanne on samantapainen silloin, kun joku alkaa taistella päästäkseen irti riippuvuudestaan. Hän voi yhtäkkiä havaita, että tuntemukset alkavat pommittaa häntä ilkeästi koko asteikollaan. Rakkaus, viha, ylpeys, mustasukkaisuus, pelko, kauna ja muut tunteet, jotka ovat pitkään olleet piilossa, tulevat nyt esiin koko voimallaan.

Ahdistuneisuus voi käskeä palaamaan takaisin päihteitten väärinkäytön tuttuun pimeyteen. Tunteitaan ei silti ole pakko paeta. Ne voivat olla hyödyllinen tiedonlähde. Erilaiset tuntemukset ovat usein vain merkki siitä, että jokin vaatii osakseen huomiota. Joissakin tapauksissa riippuvuudesta kärsineen on ehkä pakko pohtia sitä, miksi hänen tunteensa ovat sellaisia kuin ne ovat. Mitä ne kertovat? Jos viesti on epäselvä tai jos tuntemukset tuntuvat ylivoimaisen raskailta, on hyvä uskoutua jollekin kypsälle ystävälle (Job 7:11). Tunteita ei ole pakko kohdata yksin (vrt. Sananlaskut 12:25).

Tulee muistaa, että tunteet eivät välttämättä ole ihmisen vihollisia. Jehova Jumalalla on voimakkaita tunteita, samoin ihmisellä, joka on luotu Jumalan kuvaksi (1. Mooseksen kirja 1:26; Psalmit 78:21, 40, 41; 1. Johanneksen kirje 4:8). Samoin kuin silmät häikäistyvät äkillisestä, kirkkaasta auringonvalosta, voivat tunteetkin ensi alkuun tehdä kipeää. Ajan oloon niistä kuitenkin tulee – auringonvalon tavoin – opastuksen ja lämmön lähde.

Ongelmien selvittäminen

Nuoralla käveleminen tuntuu kauhistuttavalta ihmisestä, jolla on korkean paikan kammo. Sellaisesta, joka on alkanut toipua riippuvuudestaan, voi elämä tuntua kauhistuttavalta nuorallakävelyltä. Selväpäisenä elämiseen liittyvät ylevät velvollisuudet voivat aiheuttaa ikään kuin korkean paikan kammoa. Epäonnistumisen pelko voi saada ihmisen ajattelemaan: ”Sorrun kuitenkin uudelleen. Miksi pitkittää sen tapahtumista?”

Jos jollakulla on ongelmia, hänen tulee muistaa tämä: ongelmat eivät heikennä hänen ihmisarvoaan. Ongelmat ovat vain asioita ja olosuhteita, joille täytyy tehdä jotakin. Ei siis pidä hermostua. Ongelmiinsa voi käydä käsiksi yksi kerrallaan. Siten niitä on helpompi katsella oikeasta näkökulmasta. (1. Korinttolaisille 10:13.)

Omanarvontunto

Marionin, toipuvan alkoholistin, oli kiinnitettävä huomiota heikkoon itsetuntoonsa. Hän sanoo: ”Olin aina ajatellut syvällä sisimmässäni, että jos paljastaisin todellisen minäni toisille, he eivät pitäisi minusta.”

Jotta ihminen voisi päästä irti riippuvuudestaan, hänen täytyy oppia – kenties ensimmäistä kertaa – antamaan arvoa itselleen. Se on vaikeaa, mikäli riippuvuus on suistanut hänen elämänsä raiteiltaan. Mikä avuksi?

Raamattu on kirja, joka antaa lohdutusta masentuneille. Se voi auttaa terveen itsekunnioituksen kehittämisessä. (Psalmit 94:19.) Esimerkiksi psalmista Daavid kirjoitti siitä, miten ihmiset seppelöidään ”kunnialla ja kirkkaudella”. Hän kirjoitti myös: ”Olen tehty ylen ihmeellisesti.” (Psalmit 8:6; 139:14.) Kauniita terveen itsekunnioituksen ilmauksia.

Kun ihminen pitää omaa ruumistaan suuressa arvossa, hän huolehtii siitä seuraavan raamatunjakeen hengessä: ”Ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” (Efesolaisille 5:29.) Ihminen siis pystyy ottamaan vastaan haasteen, jota riippuvuudesta toipuminen merkitsee.b

On silti olemassa muitakin asioita, joista voi tulla elämää haittaava riippuvuus. Joku voi tehdä jotakin samanlaisella antaumuksella ja samanlaisessa tarkoituksessa kuin päihderiippuvainen toimii käyttäessään lääkkeitä, huumeita tai alkoholia tai ruoasta riippuvainen toimii syödessään ruokaa. Seuraavaksi tarkastelemme muutamia tällaisen riippuvuuden muotoja.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 6]

”Toipumisessa on ennemminkin kysymys siitä, että ihmisen täytyy saada koko arvomaailmansa muuttumaan toisenlaiseksi.” (Lääkäri Robert L. DuPont)

[Kuva s. 7]

Päihdyttävien aineitten käytön lopettaminen on ensimmäinen askel

[Kuva s. 8]

Kun huolet tuntuvat ylivoimaisen raskailta, niistä tulee puhua