Nuoret kysyvät:
Miksen saa enemmän omaa rauhaa?
Rakas Vartiotorni-seura
Olen 12-vuotias. Miksen saa omaa rauhaa? Vanhempani eivät luota minuun tarpeeksi, niin että he antaisivat minun pitää omaa televisiota huoneessani. Tiedän, että he ovat huolissaan, mutta tämä menee jo mahdottomuuksiin!
[Allekirjoitus] Keith
OMA RAUHA – useiden teini-ikäisten mielestä heillä ei ole sitä tarpeeksi. Kun 15-vuotias Heather saa henkilökohtaista postia tai puheluita ystäviltään, hänen äidillään on ärsyttävä tapa kysellä niiden sisällöstä. Ja jopa silloinkin, kun Heather vain haluaa olla jonkin aikaa yksin huoneessaan, hänen äitinsä saattaa olla utelias tietämään, miksi hän haluaa tehdä niin.
12-vuotiaalla Alisonilla on erilainen pulma. ”Vanhempani kyllä antavat minulle tarpeeksi omaa rauhaa, mutta sisareni ei anna. Me asumme samassa huoneessa. Joskus tulen kotiin aikaisin ja ryhdyn tekemään läksyjäni, ja heti kun sisareni tulee kotiin, hän alkaa kertoa minulle, mitä koulussa tapahtui – –. Ja illalla kun olen yhä tekemässä läksyjäni, sisareni ja veljeni – – vain törmäävät huoneeseen. He alkavat sotkea sitä, ja minun täytyy jälleen siivota se.” – Dorriet Kavanaugh, Listen to Us!
Yksityisyys merkitsee eri asioita eri ihmisille, ja kullakin on erilaiset tarpeet. Jotkut kaipaavat vain hiukan aikaa rentoutua yksin. Toiset haluavat yksinkertaisesti valvoa ajan käyttöään ja omia tavaroitaan. Mutta toiset haluavat suojautua uteliailta sisaruksilta ja koulutovereilta sekä heidän mielestään liian uteliailta vanhemmilta.
Entä sinä? Tunnetko sinä toisinaan tarvitsevasi ”etäisyyttä” tai yksityisyyttä elämääsi? Jos tunnet, niin et ole mikään poikkeus. Kirjan The Healthy Adolescent: A Parents’ Manual tekijät sanovat: ”Teini-ikäiset haluavat ja tarvitsevat yksityisyyttä.” Miksi yksityisyys sitten on niin tärkeää nuorille? Ja miksi sitä on niin usein vaikeaa saada?
Yksityisyyden tarve
Yksityisyyden tarve on erityisen voimakas varsinkin teini-iässä. Olet kasvamassa aikuiseksi, ja siksi on vain luonnollista, että haluat olla jossain määrin riippumaton vanhemmistasi. Tutkijoiden Jane Normanin ja Myron W. Harrisin, mukaan yksityisyyden vaatiminen on yksi keino, jolla teini-ikäiset ’saavat tunneperäistä välimatkaa toisista perheenjäsenistä’.
Yksityisyys täyttää myös joitakin ihmisen perustarpeita. Yhteiskuntatieteilijä Albert Mehrabianin mukaan itselle varattu aika voi osaltaan auttaa suojautumaan jokapäiväisen elämän paineilta. Mehrabian väittää, että ”liian vähäinen yksityiselämä aiheuttaa pohjimmiltaan painetta. Tällöin sairastuu useammin, on altis vahingoille, ärsyyntyy helpommin – ei tule toimeen ihmisten kanssa – ja jos tilanne jatkuu samanlaisena, masentuu.”
Sanoihan itse Jumalan Poikakin kerran opetuslapsilleen: ”’Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän.’ Sillä oli monia tulijoita ja menijöitä, eikä heillä ollut vapaata aikaa edes aterian syömiseen.” (Markus 6:31) Tuossa tilanteessa he tarvitsivat juuri omaa rauhaa. He olivat tietenkin aikuisia. Monilla nuorilla voi kuitenkin olla samanlainen tarve. Ajattele nuorta Erikaa. Kun hän on poissa tolaltaan, hän silloin mieluiten karttaa ihmisiä. ”He tekevät minut turhautuneeksi”, hän selittää. ”On luonnollista haluta olla yksin jonkin aikaa. Ihmisen täytyy saada olla jossain määrin omassa rauhassaan, tai hänestä tulee kireä tai masentunut.”
Tutkimukset osoittavat, että kohtuullinen määrä yksinäisyyttä on hyödyllistä. Kirja Being Adolescent sanoo: ”Ihmisten täytyy saada olla yksin voidakseen kehittää yksilöllisyyttään.” Se lisää, että ”kun yksinolo pysyy kohtuudessa, niin toisten poissaolo antaa mahdollisuuden järjestää ajatuksiamme ja keskittyä paremmin”. Kirjan tekijöitten 75 teini-ikäisestä tekemä tutkimus paljasti, että nuorten oltua vähän aikaa yksin, heidän ’psykologinen tilansa’ parani. ”Teini-ikäiset kertoivat, että juuri yksinolon jälkeen he tunsivat olevansa paitsi valppaampia, myös selvästi iloisempia ja määrätietoisempia.”
Raamattu sanoo kiinnostavasti, että patriarkka Iisak ”oli illan suussa kävelemässä ulkona kedolla mietiskelläkseen”. (1. Mooseksen kirja 24:63, UM) Hänen oli pian määrä ottaa vastaan raskaita vastuita. Tuollaiset yksinolon hetket epäilemättä auttoivat Iisakia selkeyttämään ajatuksiaan ja rentoutumaan.
Miksi yksityisyyttä on vaikea saada
Aikakauslehti American Health: Fitness of Body and Mind kertoi tri Lawrence Fisherin, Kalifornian yliopistossa toimivan psykiatrian professorin, havainnoista seuraavasti: ”Teini-ikäiset ovat tunneperäisesti ja ruumiillisesti terveempiä, jos he saavat riittävästi yksityisyyttä.” Miksi sitä sitten on usein niin vaikea saada, kun olet nuori?
Saatat olla kirjan The Healthy Adolescent: A Parents’ Manual tekijöitten kanssa auliisti samaa mieltä, sillä he sanovat: ”[Teini-ikäisten] on tärkeätä saada pitää omat – – yksityiset ajatuksensa, kirjeensä, puhelunsa ja päiväkirjansa toisten puuttumatta niihin.” Vanhempasi saattavat kuitenkin haluta olla eri mieltä, koska heistä tuntuu, että heidän täytyisi tietää kaikesta, mitä elämässäsi tapahtuu.
Koska vanhempasi ovat huolissaan ja epäluuloisia huomatessaan sinun viettävän paljon aikaa huoneessasi suljetun oven takana, he saattavat jopa puuttua siihen, paljonko käytät aikaa yksin. Tai he saattavat alussa mainitun Keithin vanhempien tavoin haluta valvoa kiinteästi sitä, mitä katsot televisiosta tai millaisia elokuvia käyt katsomassa. Toisinaan vanhempien asioihin puuttuminen näyttää joistakin nuorista kohtuuttomalta. Muuan 16-vuotias tyttö valitti erään sanomalehden kolumnistille: ”Kun joku poika on käymässä luonani, äidistäni on hirveätä, jos suljemme oven ollessamme huoneessani. Hän huutaa aina kovaa: ’Jätä ovi auki!’ Se saa minut nolostumaan – –. Emme me tee mitään sopimatonta.” Äiti on kuitenkin oikeassa siinä, että oven auki jättäminen on sopivaa ja hyvä suoja väärintekemisen houkutusta vastaan.
Myös olosuhteet voivat rajoittaa yksityisyyttäsi. Monissa maissa asuintilaa on vähän, ja perheet elävät sulloutuneina yhteen huoneeseen. Monilla perheillä ei varakkaissakaan maissa ole varaa järjestää jokaiselle lapselle omaa huonetta. Tämä voi olla syynä lukemattomille yhteenotoille asuintilasta. ”Nyt minulla ei ole enää edes omaa huonetta”, sanoo nuori tyttö, joka joutui yhtäkkiä samaan perheeseen kolmen muun lapsen kanssa hänen äitinsä mentyä uudelleen naimisiin. ”Minun täytyy jakaa kaikki.”
Oikeudet velvollisuuksia vastaan
Tiedonhaluiset vanhemmat, uteliaat sisarukset, häiritsevät sisar- ja velipuolet sekä rajoitettu asuintila voivat olla todellisia ärsyyntymisen aiheita teini-ikäiselle, joka vain haluaa hiukan omaa rauhaa. Henkilökohtaisia ”oikeuksia” tärkeämpiä ovat kuitenkin Jumalan antamat velvollisuudet ja vastuut.
Esimerkiksi vanhempia käsketään ”valmentamaan” jälkeläisiään. (Sananlaskut 22:6, UM) Toisinaan tähän sisältyy se, että he rajoittavat yksityisyyttäsi. He tietävät kokemuksesta, että liian paljo yksinolo voi olla epäterveellistä ja johtaa siihen, että nuoresta tulee apaattinen, masentunut tai itsekeskeinen. Sananlaskujen 18:1 (UM) sanookin: ”Eristäytyvä etsii vain sitä mitä hän itse haluaa.” He tietävät myös, että ”hulluus on kiertynyt kiinni poikasen [tai tyttösen] sydämeen”. ”Kuriton” ihminen, jolla ei ole ohjeita eikä rajoituksia, voi siis helposti vahingoittaa itseään ruumiillisesti, tunneperäisesti ja hengellisesti. (Sananlaskut 22:15; 29:15) Ei siis ole ihme, että vanhemmat pitävät velvollisuutenaan valvoa yksityiselämääsi.
Sinullakin on vakava velvollisuus. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” (Efesolaisille 6:2) Tämä merkitsee sitä, ettet kapinoi etkä toimi vastoin vanhempiesi toiveita vaan olet yhteistoiminnassa heidän kanssaan parhaan kykysi mukaan. Mutta entä jos he asettavat sinulle mielestäsi kohtuuttomia rajoituksia? Kun olet avoin, rehellinen ja täysin luotettava, niin todennäköisesti hyvin tiukkaa valvontaa vähennetään. Ja samoin mitä tulee sisarusten kanssa jakamisesta johtuviin ongelmiin, niin tilannetta voidaan parantaa ryhtymällä järkeviin toimenpiteisiin asian hyväksi. Myöhemmin ilmestyvässä kirjoituksessa käsitellään näitä asioita.
Koeta sillä välin selviytyä tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla. Miljoonilla nuorilla on vain rajoitetusti yksityisyyttä. Ole huumorintajuinen käsitellessäsi tilannetta, ja vältä tulemasta turhautuneeksi tai ärtyneeksi. Se vain pahentaisi asioita. Pidä lisäksi mielessäsi, että sinusta välittävien rakkaudellisten vanhempien harjoittama vapautesi valvonta on sekä suoja että siunaus. Ole kiitollinen siitä.
[Kuva s. 26]
On usein vaikea saada olla rauhassa, kun asuu samassa huoneessa veljen tai sisaren kanssa