Raamatun näkökanta
Tulisiko lasten itse päättää uskonnostaan?
SIITÄ hetkestä lähtien kun lapsi syntyy, läpi koko hänen nuoruusikänsä vanhemmat tekevät päätöksiä hänen puolestaan. Samanaikaisesti viisas äiti tai isä tietää, milloin on aika joustaa ja ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon, mitä lapsi haluaa.
Vanhempien voi kuitenkin olla vaikea päättää, miten paljon valinnanvapautta lapsille pitäisi antaa. On totta, että lapset voivat tehdä oikeita valintoja ja hyötyä siitä, että heillä on jonkin verran itsenäisyyttä, mutta myös se pitää paikkansa, että he voivat tehdä vääriä valintoja, mikä voi johtaa murhenäytelmään (2. Kuninkaiden kirja 2:23–25; Efesolaisille 6:1–3).
Esimerkiksi lapset söisivät usein mieluummin roskaruokaa kuin ravitsevaa ruokaa. Miksi? Koska pienenä lapsi ei kykene itse päättelemään järkevästi. Olisiko vanhempien viisasta antaa lastensa vain toimia tässä asiassa vapaasti ja toivoa, että he lopulta haluavat syödä ravitsevaa ruokaa? Ei olisi. Sen sijaan vanhempien täytyy tehdä valintoja lastensa puolesta, koska he haluavat, että heidän lapsensa voivat hyvin tulevaisuudessakin.
Siksi vanhemmat tekevät oikein päättäessään lastensa puolesta, kun on kysymys ruoasta, vaatetuksesta, ulkonäöstä ja moraalista. Mutta miten on uskonnon laita? Tulisiko vanhempien päättää siitäkin?
Valinta
Jotkut väittävät, ettei vanhempien pitäisi tyrkyttää lapsilleen uskonnollisia käsityksiään. Itse asiassa yli 160 vuotta sitten jotkut kristillisyyttä tunnustavat ihmiset edistivät sellaista käsitystä, että ”lapsille ei pitäisi opettaa uskontoa, koska on olemassa se vaara, että heidän mielensä taivutetaan yksipuolisesti johonkin tiettyyn uskoon, vaan heidät tulisi jättää rauhaan, kunnes he kykenevät valitsemaan ja haluavat valita”.
Tämä käsitys ei kuitenkaan ole sopusoinnussa Raamatun näkökannan kanssa. Raamattu korostaa, miten tärkeää on opettaa lapsille uskonkäsityksiä heidän syntymästään lähtien. Sananlaskujen 22:6:ssa sanotaan: ”Valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.”
”Pojaksi” käännetyn hepreankielisen sanan merkitys ulottuu varhaislapsuudesta nuoruusikään. Yhdysvaltalainen tohtori Joseph M. Hunt Illinoisin yliopistosta sanoi varhaisen oppimisen tärkeydestä: ”Ensimmäisten neljän tai viiden elinvuoden aikana on lapsen kehitys nopeinta ja altteinta muovautumaan. – – Ehkä 20 prosenttia noista peruskyvyistä kehittyy ennen hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, kenties puolet ennen kuin hän tulee nelivuotiaaksi.” Tämä vain korostaa sitä Raamatun henkeytettyä neuvoa, jonka mukaan on hyvin tärkeää, että vanhemmat ohjaavat lastaan viisaasti varhain hänen elämänsä aikana ja valmentavat häntä Jumalan teillä (5. Mooseksen kirja 11:18–21).
Ennen kaikkea Raamattu ohjaa Jumalaa pelkääviä vanhempia juurruttamaan lapsiinsa rakkauden Jehovaa kohtaan. 5. Mooseksen kirjan 6:5–7:ssä sanotaan: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi. Ja näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” Hepreankielinen verbi, joka on käännetty sanalla ”teroittaa”, sisältää ajatuksen jonkin välineen teroittamisesta esimerkiksi hiomakivellä. Tämä ei onnistu vain muutamalla vedolla, vaan välinettä täytyy hioa ahkerasti yhä uudelleen. Eräs raamatunkäännös käyttää tästä hepreankielisestä verbistä ilmausta ”toistaa” (The New English Bible). Sana ”teroittaa” sisältää selvästikin ajatuksen pysyvän jäljen jättämisestä. (Vrt. Sananlaskut 27:17.)
Näin ollen vanhempien, jotka ovat tosi kristittyjä, pitäisi suhtautua vakavasti velvollisuuteensa juurruttaa uskonnollinen vakaumuksensa lapsiinsa. Heillä ei ole oikeutta luopua tästä vastuusta sallimalla lastensa tehdä omia valintojaan. Tähän sisältyy se, että he ottavat ”pienokaisensa” mukaan kokouksiin. Siellä vanhemmat voivat istua heidän vieressään ja auttaa heitä arvostamaan sitä hengellistä hyötyä, jota yksimielinen perhe voi saada kiinnittämällä huomiota raamatullisen aineiston käsittelyyn ja osallistumalla siihen. (5. Mooseksen kirja 31:12, 13; Jesaja 48:17–19; 2. Timoteukselle 1:5; 3:15.)
Vanhempien vastuu
Pelkästään sen kertominen lapselle, että hänen pitää syödä jotakin, koska se on ravitsevaa, ei merkitse sitä, että lapsi tulee pitämään kyseisestä ruoasta. Viisas äiti tietää kuitenkin, miten valmistaa näistä välttämättömistä ruoista mahdollisimman herkullisia, jotta ne maistuisivat lapselle. Lisäksi hän tietenkin tekee ruoasta sellaista, että se sopii lapsen ruoansulatukselle.
Samoin lapsi saattaa aluksi kaihtaa uskonnollista opetusta, ja isä tai äiti voi havaita, että asian perusteleminen ei tehoa. Raamatun ohjeet ovat kuitenkin selkeät – vanhempien täytyy tehdä parhaansa valmentaakseen lapsiaan pienokaisesta asti. Viisaat vanhemmat tekevät sen tähden uskonnonopetuksesta miellyttävää opettamalla vetoavasti ja ottamalla huomioon lapsen kyvyn omaksua opetusta.
Rakkaudelliset vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita velvollisuudestaan huolehtia lastensa elämän välttämättömyyksistä, ja useimmissa tapauksissa juuri he tuntevat lastensa tarpeet parhaiten. Sopusoinnussa tämän kanssa Raamattu velvoittaa ensisijaisesti vanhempia – erityisesti isää – huolehtimaan lapsistaan sekä fyysisesti että hengellisesti (Efesolaisille 6:4). Vanhempien ei tule kuitenkaan pakoilla vastuutaan siten, että he yrittäisivät siirtää sen jollekulle toiselle. Vaikka he käyttäisivät hyväkseen tarjottua apua, tämä täydentäisi, ei korvaisi, vanhempien antamaa uskonnollista opetusta. (1. Timoteukselle 5:8.)
Jossakin elämänsä vaiheessa itse kukin päättää, millaisia uskonkäsityksiä hän tunnustaa – tai tunnustaako niitä lainkaan. Jos kristityt vanhemmat kantavat oman vastuunsa antaa lapsilleen uskonnonopetusta pienestä pitäen ja jos he käyttävät tämän ajan opettaen heitä ajattelemaan järkevien periaatteiden pohjalta, niin valinta, jonka lapset tulevat tekemään myöhemmin elämässään, on hyvin todennäköisesti oikea (2. Aikakirja 34:1, 2; Sananlaskut 2:1–9).
[Kuvan lähdemerkintä s. 26]
The Doré Bible Illustrations/Dover Publications, Inc.