Kuri tuottaa rauhaisaa hedelmää
”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – HEPREALAISILLE 12:11.
1. a) Mitä Jehovan sana sanoo ihmisen kyvystä ohjata elämänkulkuaan, mutta mitä ihminen sanoo? b) Kenen sanat ovat osoittautuneet tosiksi, kenen vääriksi?
JEHOVAN sana sanoo, että ei ole ”miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”. (Jeremia 10:23) Ihminen sanoo, että se on hänen vallassaan, ja Eedenissä puhjenneesta kapinasta lähtien hän on menetellyt ikään kuin se olisi. Siitä lähtien aina tähän saakka moniin ihmisiin on soveltunut se, mitä sanottiin Israelin tuomarien ajoista: ”Jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.” (Tuomarien kirja 21:25) Mutta Sananlaskujen 14:12:ssa olevat Jehovan sanat ovat osoittautuneet tosiksi: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” Menneiden 6 000 vuoden aikana ihmiset ovat noudattaneet tietä, joka on näyttänyt heistä oikealta, ja kaiken aikaa se on johtanut sotaan, nälänhätään, sairauteen, rikollisuuteen ja kuolemaan. Historia on osoittanut Jehovan sanat tosiksi ja ihmisen tiet vääriksi.
2. Miten lapsipsykologit suhtautuvat ruumiilliseen kuritukseen, mutta millaista hedelmää heidän sallivaisuutensa on tuottanut?
2 Epätäydelliset ihmiset tarvitsevat kuria. He tarvitsevat sitä lapsuudesta lähtien. Jumalan sana sanoo: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” (Sananlaskut 13:24) Monet lapsipsykologit kiistävät tämän jumalallisen viisauden. Vuosia sitten yksi heistä kysyi: ”Ymmärrättekö, äidit, että joka kerta, kun lyötte lastanne, osoitatte vihaavanne lastanne?” Heidän sallivaisuutensa aiheutti kuitenkin niin suuren nuorisorikollisten tulvan, että erään Brooklynissa toimivan tuomioistuimen tuomari huomautti purevasti: ”Mielestäni jotkut nuoret tarvitsevat kurituksen vitsaa. Mutta nykyään sitä ei pidetä muodikkaana. Nykyään meille sanotaan, ettei lasta saa lyödä; se voisi ehkäistä neron kehitystä.” Heidän sallivaisuutensa ei kuitenkaan ole tuottanut neroja, vaan teini-ikäisten rikollisten tekemien laittomuuksien aallon.
3. Mikä suuntaus on useiden asiantuntijoiden lausuntojen mukaan vahvistumassa?
3 Nyt ilmassa on muutoksen tuulia. Lasten kehityksen asiantuntija Burton L. White sanoo, ettei ankaruutesi saa lastasi ’rakastamaan sinua vähemmän kuin se, että olisit lempeä. – – Vaikka he saavat sinulta säännöllisesti ruumiillista kuritusta, he kyllä palaavat aina takaisin luoksesi.’ Hän korostaa sitä, että lapsi tarvitsee ennen kaikkea ylitsevuotavaa, ”järjen kaavoista piittaamatonta rakkautta”. Tri Joyce Brothers kertoi tutkimuksesta, johon osallistui satoja ankaran kasvatuksen saaneita viides- ja kuudesluokkalaisia, joiden mielestä tiukat säännöt ”olivat olleet osoitus vanhempien rakkaudesta”. Eräs lehti (Journal of Lifetime Living) sanoi: ”Lapsipsykologit, jotka kiistelevät siitä, onko lasta parempi ruokkia aikataulun vai tarpeen mukaan tai tarvitseeko lapsi ruumiillista kuritusta vai ei, ovat tulleet siihen tulokseen, että se on melko samantekevää, kunhan lasta rakastetaan.” Erään vauvan- ja lapsenhoitoa käsittelevän kirjan (Baby and Child Care) tekijä tri Benjamin Spock sanoi jopa olevansa osaltaan syyllinen vanhempien lujuuden puutteeseen ja siitä johtuvaan rikollisuuteen. Hän syytti asiantuntijoita, ”minun kaltaisiani lapsipsykiatreja, psykologeja, opettajia, sosiaalityöntekijöitä ja kasvattajia”.
Kurituksen vitsa
4. Minkä vertauskuva kurituksen vitsa on, ja mitä sen oikea käyttö osoittaa sallivaisuuden vastakohtana?
4 Edellä mainittu ”vitsa” ei välttämättä merkitse ruumiillista kuritusta; se edustaa jotakin oikaisukeinoa, mikä se sitten lieneekin. Eräs raamatunkäännös sanoo tästä jakeesta: ”vitsa. Todennäköisesti kaikenlaista kasvattamista ja kurinpitoa tarkoittava kielikuva.” (The New International Version) Vitsa on vallan – tässä tapauksessa vanhempien vallan – vertauskuva. Sallivaisuus tai hemmottelu ei tuota vanhemmille kiitosta myöhemmin: ”Jos palvelijaansa [tai lastaan] nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.” (Sananlaskut 29:21) Vanhemmat, jotka hellittävät heille kuuluvasta vallasta olemalla sallivaisia, saavat osakseen häpeää. He eivät osoita rakkautta, vaan välinpitämättömyyttä; kurituksen vitsan käyttäminen ystävällisellä mutta lujalla tavalla osoittaa rakkaudellista kiinnostusta. ”Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.” – Sananlaskut 29:15.
5. a) Mitä eräs selitysteos sanoo Sananlaskujen 13:24:stä, ja minkä toisen raamatunkohdan kanssa se on sopusoinnussa? b) Keitä Jeesus ja Jehova kurittavat?
5 Keil-Delitzschin raamatunselitysteos (Commentary on the Old Testament) sanoo Sananlaskujen 13:24:stä: ”Isä, joka todella haluaa poikansa parasta, pitää hänet varhaisesta alkaen tiukassa kurissa antaakseen hänelle silloin, kun häneen vielä voi vaikuttaa, oikean suunnan ja estääkseen erheiden juurtumisen häneen; mutta se, joka hemmottelee lastaan silloin, kun hänen pitäisi olla tiukka, toimii ikään kuin todellisuudessa toivoisi hänen perikatoaan.” Moffattin käännös (New Translation of the Bible) on Sananlaskujen 19:18:ssa samaa mieltä: ”Kurita poikaasi, kun hänestä on vielä toivoa, äläkä anna hänen juosta perikatoon.” Varhaislapsuudesta lähtien annettu ystävällinen mutta luja kuri on osoitus vanhempien rakkaudesta. Jeesus sanoi: ”Kaikkia niitä, joihin olen kiintynyt, minä ojennan ja kuritan.” Mitä Jehovaan tulee, niin ”jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa”. – Ilmestys 3:19; Heprealaisille 12:6.
6. Missä muodossa kuritusta usein annetaan, ja mitkä esimerkit tukevat vastaustasi?
6 Toisinaan kuri voi sisältää ruumiillisen kurituksen, mutta usein ei. Sananlaskujen 8:33 ei kehota ”tuntemaan” kurituksen kipua, vaan sanoo: ”Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte.” Kuritus tulee monta kertaa sanojen, ei läimäytysten, muodossa: ”Kurittava nuhde on elämän tie.” ”Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.” (Sananlaskut 4:13; 6:23) Kun Jehovan palvelija Job tarvitsi kuritusta, hän sai sitä ensin Elihun ja sitten itse Jehovan nuhdesanoista. (Jobin luvut 32–41) Job otti ojennuksen vastaan ja sanoi Jehovalle: ”Minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” – Job 42:6.
7. Mikä on ”kuriksi” käännetyn kreikkalaisen sanan merkitys, miten sitä tulee antaa ja mitä se saa aikaan?
7 ”Kuriksi” käännetty kreikkalainen sana on pai·deiʹa. Se merkitsee eri muodoissaan valmentamista, kasvattamista, ’lempeää opettamista’. (2. Timoteukselle 2:25) Se viittaa pikemminkin käytöksessä tapahtuvaan valmennukseen kuin tiedon hankkimiseen. Tämän kurituksen täytyy tapahtua ”kaikella pitkämielisyydellä ja opetustaidolla”. (2. Timoteukselle 4:2) Siitä on hyvä esimerkki isille annetussa kehotuksessa: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4) Tämän kurin tarkoitus on ystävällisesti mutta lujasti ohjata nuorta Jehovan ajattelutapaan.
Kurituksen lähde
8. Mistä lähteestä ja millä tavoin voimme saada kuritusta?
8 Lasten kurittamista koskevat periaatteet soveltuvat myös aikuisiin. Raamattu on tietolähde, joka kertoo, mitä meidän pitäisi tehdä ja mitä ei. Lukiessamme sitä voimme tutkia itseämme ja soveltaa oikaisua siihen, missä sitä tarvitaan. (2. Korinttolaisille 13:5) Jehovan käskyjen pohtiminen voi herättää meissä syyllisyydentunteita, jotka auttavat näkemään, missä meidän on tehtävä muutoksia. Näin kävi psalmistalle: ”Minä siunaan Jehovaa, joka on antanut minulle neuvon. Niin, munuaiseni [”syvimmät tunteeni”] ovat oikaisseet minua öisin.” (Psalmi 16:7, UM) Me voimme kurittaa itseämme Paavalin tavoin: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” – 1. Korinttolaisille 9:27.
9. Mitä muita keinoja on saada hyödyllistä kuritusta?
9 Kuritus voi tulla joltakulta toiselta. Se voi olla katse, otsan rypistys, sana, ele tai suullinen ojennus. Jeesus loi Pietariin katseen, joka muistutti häntä siitä, että hänen vakava syntinsä oli ennustettu, ja hän meni ulos ja itki katkerasti. (Luukas 22:61, 62) Toisella kertaa tarvittiin kolmisanainen nuhde Pietarin taltuttamiseen: ”Väisty taakseni, Saatana!” (Matteus 16:23) Vartiotornin julkaisujen lukeminen, kokouksissa käyminen, toisten kanssa keskusteleminen, vaikeiden kokemusten kestäminen – kaikki tällainen voi avata silmämme näkemään, missä meidän on tehtävä muutoksia. Erittäin tärkeä kurituksen lähde ja opas on kuitenkin itse Jumalan sana. – Psalmi 119:105.
10. Mitä arvoa Salomon sananlaskuilla on kurin antamisessa, mutta miten jotkut itsepintaisesti menettelevät?
10 Salomon sananlaskut annettiin kaikenikäisille ”viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille”. Mutta kenties ihminen ”ei ota – – sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele”. (Sananlaskut 1:2–4; 29:19) Jotkut yksinkertaiset haluavat itsepintaisesti oppia ”elämän kovien kolhujen” kautta kuten tuhlaajapoika, ennen kuin ”hän tuli järkiinsä”. – Luukas 15:11–17.
11. a) Miten Korinton seurakuntaa ja Joonaa kuritettiin? b) Mitä kurinpidollisia rangaistuksia Daavid sai aviorikoksestaan ja peittely-yrityksistään? c) Mitkä Daavidin kirjoittamat Psalmin 51 sanat osoittavat hänen katumuksensa syvyyden?
11 Paavali sanoi edellisestä Korinton kristilliselle seurakunnalle kirjoittamastaan kirjeestä: ”Murheenne johti katumukseen, sillä te tulitte murheellisiksi jumalisella tavalla, – – [ja se sai aikaan] vääryyden oikaisua.” (2. Korinttolaisille 7:9–11) Joonaa kuritettiin valtamerellä nousseen myrskyn ja suuren kalan välityksellä. (Joona 1:2, 3, 12; 2:1, 11; 3:1–4) Daavidin aviorikos ja sen peittely-yritykset aiheuttivat hänelle kurittavia rangaistuksia, kuten osoitetaan 2. Samuelin kirjan 12:9–14:ssä. Hänen katumuksensa ilmeni liikuttavalla tavalla seuraavissa Psalmin 51 sanoissa: ’Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Minun syntini on aina minun edessäni. Pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni, luo minuun puhdas sydän, anna minulle uusi henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä. Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.’ – Jakeet 4, 5, 11–13, 19.
12. Mitä jyrkempiä otteita jotkut tarvitsevat, ja mitä seuraa niille, jotka hylkäävät toistuvat ojennukset?
12 Jotkut voivat tarvita jyrkempiä otteita, kuten Sananlaskujen 26:3 osoittaa: ”Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!” Toisinaan Jehova antoi Israelin kansan itselleen aiheuttamien kärsimysten masentaa tuota kansaansa: ”[He] olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.” (Psalmi 107:11–13) Jotkut tyhmät paaduttavat kuitenkin itsensä niin, ettei minkäänlainen parantava kuritus tehoa heihin: ”Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.” – Sananlaskut 29:1.
Ojennuksen antaminen ja saaminen
13. Mitä meidän tulisi välttää ojennuksen antamisessa, ja miten sitä tulisi antaa?
13 Annetaanpa kuritusta missä muodossa hyvänsä, sitä ei pitäisi koskaan antaa vihassa. Auttamisen sijasta todellisuudessa ”pikavihainen mies nostaa riidan”. Meitä neuvotaan edelleen: ”Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.” Lisäksi ”ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi”. (Sananlaskut 29:22; 14:29; 19:11) Kun kuritusta tarvitaan, sitä ei pitäisi koskaan antaa liiaksi. Anna sitä oikeaan aikaan ja oikea määrä – älä liian aikaisin, älä liian myöhään, älä liian vähän, älä liian paljon.
14. Mitä muita suuntaviivoja esitetään niille, jotka antavat ojennusta?
14 Seuraavassa on joitakin suuntaviivoja ojennusta antaville: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, nuorempiin miehiin kuin veljiin, vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempiin naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa.” (1. Timoteukselle 5:1, 2) Vetoa ihmisiin, älä pelottele heitä. ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi.” (Galatalaisille 6:1) Neuvommeko lempeästi pysyen aina tietoisina omista heikkouksistamme? ”Kohdelkaa aina muita niin kuin toivotte muiden kohtelevan teitä.” (Matteus 7:12, Uusi testamentti nykysuomeksi) Asetutko toisen asemaan, osoitatko empatiaa?
15. Mitä ojennuksen vastaanottaminen vaatii, ja mitä muita neuvoja annetaan niille, joita ojennetaan?
15 Ojennuksen vastaanottaminen vaatii nöyryyttä. Näyttääkö se pikkumaiselta, kohtuuttomalta, epäoikeudenmukaiselta? Älä ole hätäinen. Ajattele asiaa. Älä ole kielteinen. Suhtaudu siihen myönteisesti. Jos se ei kokonaisuudessaan tunnu aiheelliselta, niin onko jokin osa siitä perusteltua? Avaa mielesi vastaanottavaiseksi; punnitse asiaa puolueettomasti. Oletko liian herkkä, loukkaannutko liian nopeasti? Kenties vasta jonkin ajan kuluttua näet asian myönteisessä valossa, kunhat pääset tyyntymään ensi loukkaantumisestasi. Odota siis. Hillitse kielesi. Punnitse tyynesti sitä, mitä sinulle sanottiin. Onko mahdollista, että tunnet ennakkoluuloa neuvonantajaa kohtaan ja torjut neuvon sillä perusteella? Muista kaikesta huolimatta, että ojennuksella on hyvä tarkoitus ja että sitä ei sen vuoksi kannata ilman muuta torjua.
16. a) Mitä raamatunkohtia ja niihin liittyviä kysymyksiä meidän tulisi harkita saadessamme neuvoja? b) Mitä psalmistan ilmaisemaa asennetta voimme jäljitellä?
16 Kun sinua ojennetaan, sinun kannattaa ajatella seuraavia raamatunkohtia: ”Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.” (Sananlaskut 17:27) Kuunteletko ja pysytkö tyynenä? ”Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.” (Sananlaskut 12:15) Päätätkö nopeasti, että olet oikeassa, vai kuunteletko vastaanottavaisesti? ”Ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.” (Jaakob 1:19) Noudatatko seuraavia sanoja, kun sinua neuvotaan? ”Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.” (Saarnaaja 7:10) Oletko nopea loukkaantumaan? Miten hyvä onkaan, jos voimme ajatella niin kuin psalmista: ”Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö.” – Psalmi 141:5.
Kestä kuritus ja korjaa rauhaisaa hedelmää
17. Miksi kuritusta ei ole aina helppo ottaa vastaan, mutta miten Heprealaiskirjeen 12:7, 11:n mielessä pitäminen auttaa meitä kestämään sen?
17 Kuritusta ei ole aina helppo ottaa vastaan. Se voi tuntua kiusalliselta ja se voi tuoda tullessaan joitakin rajoituksia. Se voi jopa murehduttaa sinua. Mutta kestä tämä kaikki. Se menee ohi, ja sen jälkeen seuraa ilo. Muista: ”Se, mitä kestätte, on kuritukseksi. Jumala kohtelee teitä kuin poikiaan. Sillä mikä poika se on, jota isä ei kurita? Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – Heprealaisille 12:7, 11.
18, 19. Mitä voimakkaita tunteita sekä Jeremia että psalmista ilmaisivat antaen siten meille oikean esimerkin noudatettavaksi, kun saamme kuritusta?
18 Jos kuri siis tuottaa murhetta ja sitä on vaikea kestää, odota sitä rauhaisaa hedelmää, jonka saat jälkeenpäin. Odota Jehovaa, kuten Jeremia: ”Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.” (Valitusvirret 3:20, 21) Muista, mitä psalmista ahdistuksessa ollessaan sanoi itselleen: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.” – Psalmi 42:6, 12; 43:5.
19 Kun siis meitä kuritetaan, odottakaamme itse kukin Jumalaa. Kun meitä on valmennettu sen avulla, me korjaamme satona rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.
Muistatko?
◻ Mitä arvoa on kurituksen vitsan käytöllä?
◻ Mistä kuritusta etupäässä saadaan? Mainitse muita kurituksen lähteitä.
◻ Mitä jyrkempiä toimenpiteitä voidaan tarvita ojennuksen sanojen lisäksi?
◻ Mitä suuntaviivoja tulee noudattaa ojennusta annettaessa?
◻ Mitkä neuvot auttavat meitä ottamaan ojennuksen vastaan?
[Kuva s. 16]
Osoitatko viisautta ’kuuntelemalla kuritusta’?
[Kuva s. 17]
Lasten kurittamiseen liittyvät periaatteet soveltuvat aikuisiinkin