Keiden tulisi opettaa lapsia tuntemaan Jumala?

”Oppilas ei ole opettajansa yläpuolella, mutta jokainen, joka on täydellisesti opetettu, on opettajansa kaltainen.” (LUUKAS 6:40)

JOISTAKIN vanhemmista tuntuu, etteivät he osaa kertoa lapsilleen Jumalasta. He voivat ajatella, etteivät he ole käyneet tarpeeksi kouluja tai he eivät tiedä uskonnosta tarpeeksi. Siksi he saattavat mielellään jättää tämän tärkeän tehtävän jonkun sukulaisen tai uskonnonopettajan huoleksi.

Mutta kenellä on parhaat mahdollisuudet opettaa lapsille uskonnollisia totuuksia ja moraaliperiaatteita? Katsotaanpa, mitä Raamattu sanoo tästä, ja verrataan sitä tutkijoiden tekemiin havaintoihin.

Isän osa

Mitä Raamattu opettaa: ”Isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.” (Efesolaisille 6:4, Kirkkoraamattu 1992.)

Mitä tutkijat ovat havainneet: Mitä hyötyä isille on henkilökohtaisesta uskonnollisesta vakaumuksesta? Eräässä vuonna 2009 julkaistussa tieteellisessä artikkelissa sanottiin: ”Uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen voi tehdä miehistä parempia isiä. Yhteisö tarjoaa sosiaalista tukea ja valvontaa samoin kuin opetuksia ja elämänohjeita.” (Fathers’ Religious Involvement and Early Childhood Behavior.)

Raamattu painottaa voimakkaasti isän osuutta lasten kasvattamisessa (Sananlaskut 4:1; Kolossalaisille 3:21; Heprealaisille 12:9). Vieläkö tämä toimii nykymaailmassa? Floridan yliopisto julkaisi vuonna 2009 artikkelin isien vaikutuksesta lapsiin. Tutkijat olivat havainneet, että jos isä osallistui kasvatukseen aktiivisesti, lapset olivat todennäköisemmin empaattisia ja heillä oli parempi itsetunto. Lisäksi pojilla oli vähemmän käytöshäiriöitä ja tytöillä oli parempi mielenterveys. Raamatun neuvot toimivat selvästikin edelleen.

Äidin osa

Mitä Raamattu opettaa: ”Älä hylkää äitisi lakia.” (Sananlaskut 1:8.)

Mitä tutkijat ovat havainneet: Eräässä vuonna 2006 julkaistussa lapsipsykologiaa käsittelevässä teoksessa sanottiin: ”Äidit ovat keskimäärin 65–80 prosenttia isiä enemmän henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa pienten lastensa kanssa. Tilanne on samanlainen monissa maissa.” (Handbook of Child Psychology.) Tämän johdosta äidin sanoilla, teoilla ja asenteilla on syvällinen vaikutus lapsen kehitykseen.

Kun isä ja äiti opettavat yhteistyössä lapsilleen totuutta Jumalasta, nämä saavat ainakin kaksi arvokasta lahjaa. Ensiksikin heillä on mahdollisuus ystävystyä taivaallisen Isänsä kanssa, mistä voi olla heille hyötyä läpi elämän. Toiseksi he näkevät mallin siitä, miten mies ja vaimo voivat toimia yhdessä saavuttaakseen tärkeitä tavoitteita (Kolossalaisille 3:18–20). Muut voivat ehkä auttaa ja tukea vanhempia, mutta juuri näillä on vastuu opettaa lapsilleen, millainen Jumala on ja miten hän haluaa perheen toimivan.

Miten vanhempien tulisi opettaa lapsiaan? Mitkä periaatteet toimivat parhaiten?