Nämä esteet voidaan voittaa!
SUURESSA suihkukoneessa saattaa olla satoja matkustajia ja tonneittain tavaralastia. Miten tällainen raskas lentokone oikein pääsee nousemaan ilmaan? Yksinkertaisesti nostovoiman avulla.
Kun kone kiitää pitkin kiitorataa, ilma virtaa kaarevien siipien ylä- ja alapuolelle. Se synnyttää niin sanotun nostovoiman. Kun nostovoima on riittävän suuri, kone voi nousta maasta lentoon. Ylikuormitettu kone ei voi tietenkään kehittää riittävää nostovoimaa päästäkseen ilmaan.
Meidänkin kuormastamme voi tulla liian raskas. Satoja vuosia sitten kuningas Daavid sanoi, että hänen ’pahat tekonsa olivat hänelle niinkuin liian raskas kuorma’ (Psalmit 38:5). Lisäksi Jeesus Kristus varoitti, ettei tulisi rasittua elämän huolista (Luukas 21:34). Kielteiset ajatukset ja tunteet voivat rasittaa meitä siinä määrin, että ”ilmaanpääsy” saattaa tuntua vaikealta. Oletko sinä rasittunut tällä tavoin? Tai estääkö jokin sinua edistymästä enää hengellisesti? Jos näin on, niin mistä voit saada apua?
Oletko ikävystynyt?
Ikävystymisestä, jota monet nykyään valittavat, voi muodostua este jopa joillekin Jehovan kansaan kuuluville. Varsinkin nuoret jättävät helposti jotkin asiat sikseen, koska ne ovat heidän mielestään ikävystyttäviä. Ajatteletko toisinaan näin kristillisistä kokouksista? Jos ajattelet, niin mitä voit tehdä, jotta kokouksissa käymisestä tulisi virkistävää?
Osallistuminen on ratkaisevan tärkeää. Paavali kirjoitti nuorellemiehelle Timoteukselle: ”Valmenna itseäsi jumalinen antaumus tavoitteenasi. Sillä ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” (1. Timoteukselle 4:7, 8.) Ruumiillista kuntoa käsittelevä kirja olisi pitkästyttävä eikä siitä olisi paljonkaan hyötyä, jos emme tekisi siinä suositeltuja harjoituksia. Kristilliset kokoukset on suunniteltu harjoittamaan mieltämme, ja niin ne harjoittavatkin, jos valmistaudumme ja osallistumme niihin. Kokouksiin osallistuminen tekee niistä palkitsevampia ja kiintoisampia.
Muuan nuori, Mara-niminen kristitty nainen sanoi tästä: ”En nauti kokouksista, jollen valmistaudu niihin. Mutta kun olen valmistautunut, mieleni ja sydämeni ovat vastaanottavaisempia. Kokouksista tulee antoisampia, ja odotan sitä, että pääsen vastaamaan.”
Apua saa myös siitä, että oppii kuuntelemaan. Hyvän musiikin kuunteleminen on helppoa, ja siitä nauttii heti. Iloa ei kuitenkaan aina saa silmänräpäyksessä. Kokousohjelmasta voi nauttia vain silloin, kun kuuntelee tarkkaavaisesti, mitä sanotaan. Rachel-niminen kristitty huomautti: ”Minun on keskityttävä hyvin tiiviisti silloin, kun puhuja ei ole eloisa. Ohjenuorani on: ’Mitä vähemmän puhe tempaa mukaansa, sitä enemmän on keskityttävä.’ – – Kiinnitän huomiota erityisesti raamatunkohtiin ja yritän saada niistä irti mahdollisimman paljon.” Meidän on Rachelin tavoin kuritettava itseämme voidaksemme kuunnella. Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni.” (Sananlaskut 5:1.)
Jotkin kokouksissa esitettävät asiat saattavat olla jossain määrin vanhan toistamista. Se on välttämätöntä! Kaikkia Jumalan palvelijoita täytyy muistuttaa! Epätäydellistä lihaa, jota itsepintaiset taipumukset ja puutteellinen muisti vaivaavat, täytyy auttaa kaikin mahdollisin keinoin. Apostoli Pietari ’oli halukas muistuttamaan toisia uskovia joistakin asioista, vaikka nämä ne tiesivätkin ja olivat lujittuneet totuudessa’ (2. Pietarin kirje 1:12). Myös Jeesus selitti, että ”jokainen julkinen opettaja – – on miehen, talonisännän, kaltainen, joka tuo aarrevarastostaan esiin uutta ja vanhaa” (Matteus 13:52). Vaikka kokouksissamme siis tuodaankin esiin tuttuja raamatullisia ajatuksia, ’vanhoja aarteita’, meitä ilahdutetaan aina myös ’uusilla aarteilla’.
Voimme saada todellista hengellistä rohkaisua, kun päätämme hyötyä täysin kokouksista. ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan [hengen kerjäläiset]”, sanoi Jeesus (Matteus 5:3, engl. viitelaitoksen alaviite). Tällainen asenne kokouksissa saatavaa täysipainoista hengellistä ruokaa kohtaan karkottaa ikävystymisen (Matteus 24:45–47).
Masentaako huono esimerkki?
Oletko järkyttynyt jonkun seurakuntaasi kuuluvan käytöksestä? Olet saattanut ihmetellä, miten veli voi käyttäytyä niin ja säilyttää silti hyvän aseman seurakunnassa. Tällaisista ajatuksista voi tulla este, jonka vuoksi emme näe sitä, miten arvokasta on Jumalan kansan keskuudessa vallitseva miellyttävä toveruus (Psalmit 133:1).
Joillakuilla Kolossan seurakuntaan kuuluvilla on saattanut olla samankaltainen ongelma. Paavali kehotti heitä: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan.” (Kolossalaisille 3:13.) Paavali tajusi, että jotkut Kolossan kristityt ovat saattaneet käyttäytyä huonosti ja ovat siten saattaneet antaa toisille todellisen syyn valittaa. Meidän ei tulisi siksi hämmästyä ylen määrin sitä, että joku veli tai sisar ei aina ilmaise jotakin kristillistä ominaisuutta. Jeesus antoi järkeviä neuvoja siitä, miten vaikeat ongelmat voidaan selvittää (Matteus 5:23, 24; 18:15–17). Useimmiten me voimme kuitenkin vain kestää uskovien tovereidemme puutteet ja antaa ne anteeksi (1. Pietarin kirje 4:8). Tällaisesta asenteesta voi itse asiassa olla hyötyä sekä meille että muille. Miksi on näin?
”Ihmisen ymmärtäväisyys hillitsee hänen suuttumuksensa, ja hänen on kaunista sivuuttaa rikkomus”, sanotaan Sananlaskujen 19:11:ssä (UM). Kuinka paljon parempi onkaan antaa anteeksi kuin sallia vihan ja kaunan myrkyttää mielen! Salvador, joka tiedetään rakkaudelliseksi vanhimmaksi, sanoi: ”Kun joku veli kohtelee minua huonosti tai sanoo jotakin epäystävällistä, kysyn itseltäni: Miten voin auttaa veljeäni? Miten voin välttää menettämästä kallisarvoisen suhteeni häneen? Muistan aina, miten helposti voi sanoa jotain väärää. Jos joku puhuu ajattelemattomasti, ihanteellisinta olisi, että hän voisi pyörtää sanansa ja aloittaa alusta. Se on kuitenkin mahdotonta, joten valitsen toiseksi parhaan menettelyn enkä noteeraa koko kommenttia. Pidän sitä vain epätäydellisestä lihasta johtuvana tunteenpurkauksena sen sijaan, että ajattelisin sen heijastavan veljeni todellista persoonallisuutta.”
Sinusta voi tuntua, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten ohjaamme ajatteluamme. ”Mikä on rakastettavaa, – – sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti”, neuvoi Paavali (Filippiläisille 4:8). ”Rakastettava” tarkoittaa kirjaimellisesti ’kiintymystä herättävää’. Jehova haluaa meidän ajattelevan sitä, mikä ihmisissä on hyvää, kohdistamaan huomiomme siihen, mikä herättää kiintymystä pikemmin kuin kaunaa. Hän itse antaa tästä parhaan esimerkin. Psalmista muistutti meitä siitä sanomalla: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?” (Psalmit 103:12; 130:3.)
Jonkun veljen käytös saattaa kyllä toisinaan tuottaa pettymyksen, mutta valtaosa palvojatovereistamme antaa erinomaisen esimerkin kristillisestä elämäntavasta. Jos pidämme tämän mielessämme, voimme olla Daavidin tavoin onnellisia ja ’kiittää suuresti Herraa, ja monien keskellä ylistää häntä’ (Psalmit 109:30).
Tuntuuko todistajana oleminen liian vaikealta?
On vielä eräs este, jonka vuoksi jotkut eivät ole ikävä kyllä ryhtyneet ylistämään Jehovaa. Monet miehet, jotka eivät ole Jehovan todistajia, huolehtivat velvollisuudentuntoisesti perheestään ja jopa tukevat vaimoaan kristillisessä palveluksessa. He ovat ystävällisiä ja saattavat olla kiinnostuneita seurakunnasta, mutta he eivät vihkiydy Jumalan palvelijoiksi. Mikä heitä pidättää?
Ongelmana saattaa olla se, että kun nämä aviomiehet huomaavat, miten paljon heidän vaimollaan on teokraattista toimintaa, heistä tuntuu, että todistajana oleminen on liian vaativaa. Tai ehkä he pelkäävät, etteivät he kykenisi koskaan osallistumaan ovelta-ovelle-saarnaamiseen. Heidän mielestään vastuutehtävät näyttävät jättävän varjoonsa siunaukset. Miksi heillä on tällainen este? Useimmat Raamatun tutkijat oppivat totuuden ja alkavat soveltaa sitä vähitellen. Ei-uskovat aviomiehet ovat kuitenkin usein hyvin selvillä kaikista kristityn velvollisuuksista ennen kuin heissä on kehittynyt halu hyväksyä ne.
Manuel, joka oli tällaisessa tilanteessa, selittää: ”Kävin vaimoni kanssa konventeissa ja kokouksissa kymmenkunta vuotta. Rehellisesti sanoen pidin enemmän todistajien kuin maailman ihmisten seurasta, ja autoin heitä mielelläni, milloin vain kykenin. Minuun teki vaikutuksen heidän keskuudessaan vallitseva rakkaus. Mutta ajatus siitä, että pitäisi lähteä kulkemaan talosta taloon, oli minulle suuri este, ja pelkäsin, että työtoverini pilkkaisivat minua.
Vaimoni suhtautui minuun erittäin kärsivällisesti eikä koskaan yrittänyt pakottaa minua tutkimaan Raamattua. Sekä hän että lapset ’saarnasivat’ pääasiassa antamalla hyvän esimerkin. José, joka on seurakunnan vanhin, osoitti erityistä kiinnostusta minua kohtaan. Luulenpa, että juuri hänen kannustuksestaan aloin lopulta tutkia vakavasti. Käytyäni kasteella tajusin, että esteet olivat olleet pikemminkin omassa mielessäni kuin missään muualla. Kun sitten olin päättänyt ryhtyä palvelemaan Jehovaa, sain kokea, että hän auttoi minua voittamaan pelkoni.”
Miten vaimot ja kristityt vanhimmat voivat auttaa Manuelin kaltaisia aviomiehiä voittamaan heitä pidättävät esteet? Raamatuntutkistelun avulla voidaan rakentaa arvostusta ja halua Jumalan tahdon tekemiseen. Laaja Raamatun tuntemus on todellisuudessa perusta sille, että voi uskoa ja luottaa edessä olevaan toivoon (Roomalaisille 15:13).
Miten tällaisia aviomiehiä voidaan kannustaa tutkimaan Raamattua? Usein ystävyys jonkun seurakuntaan kuuluvan ymmärtäväisen veljen kanssa voi vaikuttaa ratkaisevasti asiaan. Vanhin tai joku muu kokenut veli voi ehkä tutustua tuohon aviomieheen. Kun hyvä ystävyyssuhde on luotu, ei saateta tarvita muuta kuin sitä, että joku tarjoutuu tutkimaan hänen kanssaan. (1. Korinttolaisille 9:19–23.) Ymmärtäväinen kristitty vaimo voi samanaikaisesti jakaa ei-uskovalle miehelleen hengellisiä herkkupaloja, koska hän tajuaa, ettei painostus todennäköisesti tehoa hänen mieheensä (Sananlaskut 19:14 [”toimellinen”, KR-38; ”ymmärtäväinen”, UM]).
Kuten Manuel kokemuksesta oppi, vuorenkorkuisista esteistä tulee kuin myyränmättäitä, kun ihminen saa hengellistä voimaa. Jehova antaa uutta voimaa niille, jotka haluavat palvella häntä. (Jesaja 40:29–31.) Jumalan voiman turvin sekä kypsien kristittyjen tuella esteet voidaan poistaa. Talosta-taloon-työ ei siten ole enää yhtä hirvittävää eivätkä työtoverit yhtä pelottavia kuin ennen, ja kokosieluinen palvelus alkaa viehättää entistä enemmän. (Jesaja 51:12; Roomalaisille 10:10.)
Vauhdin säilyttäminen
On mahdollista voittaa esteitä – muun muassa ne kolme, joita olemme tarkastelleet. Kun lentokone nousee ilmaan, sen moottoreilta vaaditaan tavallisesti huipputehoa ja sen miehistön on oltava ehdottoman tarkkaavainen. Nousun aikana moottorit nielaisevat huomattavasti enemmän polttoainetta kuin missään muussa lennon vaiheessa. Kielteisten ajatusten ja tunteiden voittaminen vaatii samoin kaikkein eniten ponnistelua ja keskittymistä. Alku saattaa olla kaikkein vaikeinta, kun taas edistyminen on helpompaa sitten kun on päästy vauhtiin. (Vrt. 2. Pietarin kirje 1:10.)
Vauhti säilyy, kun toimitaan viivyttelemättä Raamatusta saatavan rohkaisun mukaisesti (Psalmit 119:60). Voimme olla varmoja siitä, että seurakunta haluaa auttaa (Galatalaisille 6:2). Kaikkein tärkein on kuitenkin Jehova Jumalan tuki. Daavid sanoikin, että ”siunattu olkoon Jehova, joka päivittäin kantaa kuorman puolestamme” (Psalmit 68:20, UM). Kun puramme huoliamme rukouksessa, kuormamme kevenee.
Lentokone jättää toisinaan taakseen sateisen harmaan maailman ja lentää pilviverhon läpi kirkasta auringonvaloa tulvillaan olevalle taivaalle. Mekin voimme jättää taaksemme kielteiset ajatukset. Jumalan avulla voimme ikään kuin kulkea pilviverhon halki paistattelemaan Jehovan maailmanlaajuisen palvojista koostuvan perheen iloiseen ja onnelliseen ilmapiiriin.
[Kuvat s. 23]
Jehovan avulla voimme voittaa esteet