Tiesitkö?

Keitä olivat ne ”keisarin huonekuntaan” kuuluvat, jotka lähettivät filippiläisille terveisiä Paavalin välityksellä?

▪ Apostoli Paavali kirjoitti Filippin seurakunnalle Roomasta vuoden 60–61 tietämillä, jolloin keisarina oli Nero. Ketkä Neron huonekuntaan kuuluvat olisivat lähettäneet terveisiä Filippin kristityille? (Filippiläisille 4:22.)

Ilmauksella ”keisarin huonekunta” ei tarkoiteta vain keisarin lähisukulaisia, vaan kaikkia keisarin palveluksessa olleita orjista vapaisiin niin Roomassa kuin provinsseissakin. Siihen kuului siis tuhansia palvelijoita, jotka huolehtivat eri tehtävistä valvojina tai ruumiillisen työn tekijöinä keisarin palatseissa sekä hänen maatiloillaan ja tiluksillaan. Jotkut toimivat jopa hallinnollisissa tehtävissä.

Ilmeisesti joistakin keisarin palvelijoista tuli Roomassa kristittyjä, joskaan ei tiedetä, oliko se tulosta Paavalin saarnaamistyöstä tuossa kaupungissa. Joka tapauksessa he näyttävät tunteneen erityistä kiinnostusta Filippin seurakuntaa kohtaan. Koska Filippi oli Rooman siirtokunta, jossa asui paljon eläkkeelle jääneitä sotilaita ja hallintoviranomaisia, on mahdollista, että filippiläiskristittyjen joukossa oli niiden ystäviä, joiden terveiset Paavali välitti kirjeessään.

Millainen oli Mooseksen laissa mainittu lankousavioliitto?

▪ Jos muinaisessa Israelissa mies kuoli pojattomana, hänen veljensä odotettiin menevän lesken kanssa naimisiin tuottaakseen jälkeläisen, joka jatkaisi vainajan sukuhaaraa (1. Mooseksen kirja 38:8). Tämä tapa sisällytettiin Mooseksen lakiin, ja sitä kutsuttiin lankousavioliitoksi eli leviraatiksi (5. Mooseksen kirja 25:5, 6). Ruutin kirjassa kuvaillut Boasin toimet osoittavat, että jos kuolleella ei ollut elossa olevia veljiä, hänen muiden miespuolisten sukulaistensa piti täyttää tuo velvollisuus (Ruut 1:3, 4; 2:19, 20; 4:1–6).

Lankousavioliittoja solmittiin myös Jeesuksen päivinä, kuten käy ilmi Markuksen 12:20–22:ssa olevista saddukeusten sanoista. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoitti, että tämän tavan ansiosta suvun nimi säilyi ja lisäksi omaisuus pysyi suvussa ja leskestä huolehdittiin. Siihen aikaan vaimolla ei ollut perintöoikeutta miehensä omaisuuteen, mutta leviraatista syntynyt lapsi peri kuolleen miehen.

Laki salli sukulaisten kieltäytyä lankousavioliitosta, mutta sitä pidettiin häpeällisenä, koska silloin mies ”ei rakentanut veljensä huonekuntaa” (5. Mooseksen kirja 25:7–10; Ruut 4:7, 8).