”Rakkaan Poikansa valtakunta”. Kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseennousemisen jälkeen, vuoden 33 helluntaina, hänen opetuslapsensa saivat todisteen siitä, että hänet oli ’korotettu Jumalan oikealle puolelle’, kun Jeesus vuodatti pyhää henkeä heidän päälleen (Ap 1:8, 9; 2:1–4, 29–33). Näin ”uusi liitto” alkoi vaikuttaa heidän hyväkseen ja heistä tuli uuden ”pyhän kansakunnan”, hengellisen Israelin, ydinjoukko (Hpr 12:22–24; 1Pi 2:9, 10; Ga 6:16).

Kristus istui nyt Isänsä oikealla puolella ja oli tuon seurakunnan Pää (Ef 5:23; Hpr 1:3; Fil 2:9–11). Raamatussa osoitetaan, että vuoden 33 helluntaista lähtien hänen opetuslapsiaan hallitsemaan asetettiin hengellinen valtakunta. Kirjoittaessaan ensimmäisen vuosisadan kolossalaiskristityille apostoli Paavali viittasi siihen, että Jeesuksella Kristuksella oli jo valtakunta: ”[Jumala] vapautti meidät pimeyden vallasta ja siirsi meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” (Kol 1:13; vrt. Ap 17:6, 7.)

Vuoden 33 helluntaista lähtien Kristuksen valtakunta on ollut hengellinen ja se on hallinnut hengellistä Israelia, kristittyjä jotka ovat siinneet Jumalan hengestä ja tulleet Jumalan hengellisiksi lapsiksi (Joh 3:3, 5, 6). Kun nuo hengestä siinneet kristityt saavat taivaallisen palkintonsa, he eivät ole enää Kristuksen hengellisen valtakunnan maallisia alamaisia vaan hallitsevat Kristuksen kanssa kuninkaina taivaassa (Il 5:9, 10).

Tämä valtakunta on kooltaan ja vaikutusvallaltaan suurempi kuin hänen ”rakkaan Poikansa valtakunta”, joka mainitaan Kolossalaiskirjeen 1:13:ssa. Hänen ”rakkaan Poikansa valtakunta” perustettiin vuoden 33 helluntaina, ja se on hallinnut Kristuksen voideltuja opetuslapsia; ”meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta” tulee esiin ”kansakuntien määräaikojen” päättyessä, ja se hallitsee koko maan päällä olevaa ihmiskuntaa (Lu 21:24).