”Temmataan – – Herraa vastaan” – miten?
NYKYISEN pahan järjestelmän lopun lähtölaskenta etenee vääjäämättömästi. Jokaisen tunnin, minuutin ja sekunnin myötä lähestymme järisyttäviä tapahtumia, joita koskevat ennustukset esitettiin jo kauan sitten. Kuuluuko ylöstempaaminen niihin? Jos kuuluu, niin milloin ja miten se tapahtuu?
Sanaa ”ylöstempaaminen” ei ole Raamatussa. Sen sijaan siihen uskovat sanovat uskomuksensa perustuvan apostoli Paavalin 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:17:ssä oleviin sanoihin. Tutkikaamme tätä jaetta tekstiyhteydessään. Paavali kirjoitti:
”Veljet, emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka nukkuvat kuolemassa, jottette surisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa. Sillä jos uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi jälleen, niin samoin Jumala on tuova myös Jeesuksen välityksellä kuolemaan nukahtaneet hänen ohellaan. Sillä tämän sanomme teille Jehovan sanan perusteella, että me elossa olevat, jotka säilymme Herran läsnäoloon, emme millään tavoin tule edeltämään niitä, jotka ovat nukahtaneet kuolemaan, koska Herra itse laskeutuu taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan trumpetin kuuluessa, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin. Jälkeenpäin meidät elossa olevat, jotka säilymme, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan ilmaan, ja näin me tulemme aina olemaan Herran kanssa. Lohduttakaa siis jatkuvasti toisianne näillä sanoilla.” (1. Tessalonikalaisille 4:13–18.)
Tessalonikan seurakunta oli verrattain nuori, kun Paavali kirjoitti sikäläisille kristityille ensimmäisen kirjeensä vuoden 50 paikkeilla. Seurakuntaan kuuluvat olivat huolissaan sen vuoksi, että jotkut heidän joukostaan ”nukkuivat kuolemassa”. Kirjeessään Paavali kuitenkin lohdutti tessalonikalaisia ylösnousemustoivolla.
Kristuksen ”läsnäolo”
Samalla kun Paavali vakuutti, että tuolloin jo kuolleet uskolliset kristityt saisivat ylösnousemuksen, hän sanoi lisäksi: ”Me elossa olevat, jotka säilymme Herran läsnäoloon, emme millään tavoin tule edeltämään niitä, jotka ovat nukahtaneet kuolemaan.” (Jae 15.) Huomionarvoista onkin Paavalin viittaus Herran ”läsnäoloon”. Alkukielisessä tekstissä tässä käytetään kreikkalaista sanaa pa·rou·siʹan, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ’vieressä olemista’.
Kun joku valtionpäämies vierailee maassa, hänen oleskelunsa, läsnäolonsa, päivämäärät annetaan yleensä tiedoksi. Näin on myös Herran Jeesuksen Kristuksen läsnäolon laita. Vartiotornissa on toistuvasti esitetty vilpittömille Raamatun tutkijoille todisteita siitä, että Jeesuksen läsnäolo taivaallisen Valtakunnan voimassa alkoi vuonna 1914. Tuon vuoden jälkeiset tapahtumat todistavat Jeesuksen näkymättömästä läsnäolosta (Matteus 24:3–14). Niin muodoin sanoessaan, että jotkut Herran läsnäolon aikaan elävät kristityt ”temmataan – – pilvissä Herraa vastaan ilmaan”, Paavali tarkoitti, että nuo elossa säilyvät kohtaisivat Kristuksen näkymättömällä taivaallisella valta-alueella, missä Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella – eivätkä maan läheisyydessä (Heprealaisille 1:1–3). Keitä he sitten ovat?
”Jumalan Israel”
Raamatussa kerrotaan paljon lihallisista israelilaisista samoin kuin hengellisestä ”Jumalan Israelista”. Tämä Jumalan pyhällä hengellä eli vaikuttavalla voimalla voideltu ryhmä koottaisiin juutalaisista ja pakanauskovista. (Galatalaisille 6:16; Roomalaisille 11:25, 26; 1. Johanneksen kirje 2:20, 27.) Ilmestyskirjassa osoitetaan, että hengelliseen Israeliin kuuluvia on yhteensä 144 000, ja heidän kaikkien kuvataan olevan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa taivaallisella Siioninvuorella. He olisivat Kristuksen rinnalla taivaallisia kuninkaita ja pappeja. (Ilmestys 7:1–8; 14:1–4; 20:6.) Heidän joukossaan olisi sellaisia, jotka olivat olleet seurakuntien yhteydessä Tessalonikassa ja muualla, mihin rotuun tai kansaan he sitten olivatkin kuuluneet (Apostolien teot 10:34, 35).
Ennen kuin ketkään hengellisen Israelin uskollisista jäsenistä voisivat saada taivaallisen palkinnon, heidän olisi koettava jotakin. Aivan niin kuin Jeesus kuoli kidutuspaalussa ennen ylösnousemustaan taivaalliseen elämään, samoin niiden kristittyjen, joilla on taivaallinen toivo, täytyy kuolla, ennen kuin he saavat palkintonsa (1. Korinttolaisille 15:35, 36). Tämä pitäisi paikkansa sekä hengellisen Israelin ensimmäisellä vuosisadalla eläneistä jäsenistä että sen nykyisistä jäsenistä.
Mainittuaan ”Herran läsnäolon” Paavali kiinnitti huomion siihen, milloin ne uskolliset hengelliset israelilaiset, jotka olivat kuolleet, saisivat taivaallisen palkintonsa. Hän kirjoitti: ”Herra itse laskeutuu taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan trumpetin kuuluessa, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin.” (Jae 16.) Näin ollen Jeesuksen kuninkaallisen läsnäolon alettua voimme odottaa taivaallisen ylösnousemuksenkin alkavan, ja ensiksi nousisivat ne hengellisen Israelin jäsenet, jotka olivat jo kuolleet nuhteettomina (1. Korinttolaisille 15:23). Tällä hetkellä he palvelevat Jeesuksen rinnalla taivaassa. Entä sitten ne suhteellisen vähälukuiset voidellut kristityt, jotka yhä elävät maan päällä? Odottavatko he ylöstempaamista?
Kuinka heidät ”temmataan”?
Viitattuaan niihin voideltuihin kristittyihin, jotka olivat jo kuolleet, Paavali jatkoi: ”Jälkeenpäin meidät elossa olevat, jotka säilymme, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan ilmaan, ja näin me tulemme aina olemaan Herran kanssa.” (Jae 17.) ”Elossa olevat” ovat niitä, jotka elävät Kristuksen läsnäolon aikaan. Heidät ”temmataan” Herraa Jeesusta vastaan. Uskollisten varhaiskristittyjen tavoin heidänkin on kuoltava ihmisinä voidakseen tulla yhdistetyksi Kristukseen taivaassa (Roomalaisille 8:17, 35–39).
Kirjeessään Korinton kristityille Paavali sanoi: ”Tämän sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä turmeltuvuus peri turmeltumattomuutta. Katso! Sanon teille pyhän salaisuuden: Emme kaikki nukahda kuolemaan, mutta meidät kaikki muutetaan, tuokiossa, silmänräpäyksessä, viimeisen trumpetin aikaan. Sillä trumpetti soi, ja kuolleet herätetään turmeltumattomina, ja meidät muutetaan.” (1. Korinttolaisille 15:50–52.) Heti kuoltuaan uskollisena Kristuksen läsnäolon aikana saa kukin hengellisen Israelin jäännökseen kuuluva viipymättä taivaallisen palkintonsa. ”Silmänräpäyksessä” hänet herätetään kuolleista henkiluomukseksi sekä ”temmataan” Jeesusta vastaan palvelemaan hallitsijatoverina taivasten Valtakunnassa. Mutta miten on niiden kaikkien muiden laita, jotka palvovat Jehovaa? Temmataanko heidätkin taivaaseen tämän pahan järjestelmän lopun lähetessä?
Elossa säilyminen – ilman ylöstempaamista
Koska kerran Jeesuksen kuninkaallinen läsnäolo alkoi vuonna 1914, olemme nyt pitkällä tämän maailman ”lopun ajassa” (Daniel 12:4). Paavali varoitti: ”Ajoista ja ajanjaksoista, veljet, teille ei tarvitse kirjoittaa mitään. Sillä itse tiedätte varsin hyvin, että Jehovan päivä tulee juuri niin kuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Rauha ja turvallisuus!’, silloin äkillinen tuho on samassa kohtaava heidät niin kuin ahdingon tuska raskaana olevan naisen, eivätkä he missään tapauksessa pääse pakoon.” (1. Tessalonikalaisille 5:1–3.) Valppaina pysyvät kristityt kuitenkin pääsevät pakoon. Miten?
Huuto ”Rauha ja turvallisuus!” on merkkinä sen ajanjakson alkamisesta, jota Jeesus kutsui ”suureksi ahdistukseksi”. Ilmestyskirjassa kuvaillaan ”suurta joukkoa” uskollisia, joilla on toivo elää ikuisesti maallisessa paratiisissa, ja sanotaan: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilmestys 7:9, 14; Luukas 23:43.) Heitä ei tosiaankaan odota ylöstempaaminen. Heillä on sen sijaan toivo säilyä elossa juuri täällä maan päällä. Valmistautuakseen siihen heidän on pysyttävä hengellisesti valveilla. Miten voit toimia näin ja säilyä elossa tämän järjestelmän lopusta?
Sinun täytyy ”pysyä järkevänä ja pitää ylläsi uskon ja rakkauden rintahaarniska ja kypäränä pelastuksen toivo” (1. Tessalonikalaisille 5:6–8). Nyt on aika kiinnittää huomiota Jumalan profeetalliseen sanaan, Raamattuun. Kun kello tikittää kohti tämän järjestelmän loppua, ota vaari Paavalin kehotuksesta: ”Älkää suhtautuko profetoimisiin ylenkatseellisesti. Varmistautukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” (1. Tessalonikalaisille 5:20, 21.) Sen vuoksi Jehovan todistajat toivottavat sinut tervetulleeksi valtakunnansaleihinsa, missä voit tutkia heidän kanssaan Raamatun ennustuksia ja muita Jumalan henkeytetyn sanan piirteitä.
Kasvaessasi täsmällisessä tuntemuksessa ja uskossa huomaat, miten Jehova Jumalan tarkoitus poistaa maailmankaikkeudesta hänen vihollisensa ja saattaa maa uudelleen paratiisiksi etenee kohti päätöstään. Ilmaisemalla uskoa voit itsekin olla niiden joukossa, jotka säilyvät elossa suuresta ahdistuksesta ja joilla on etu toivottaa tervetulleiksi ne miljoonat, jotka saavat ylösnousemuksen elämään maan päälle. Miten onnellista tuleekaan olemaan elää Jeesuksen Kristuksen ja hänen hallitsijatovereidensa käsissä olevan Jumalan valtakunnan alaisuudessa, hallitsijatovereiden, jotka on temmattu Herraa vastaan siten, että he ovat saaneet ylösnousemuksen elämään taivaallisella valta-alueella!
Mikä on siis tottelevaisen ihmiskunnan enemmistön Raamattuun perustuva todellinen toivo? Se ei ole ylöstempaaminen, vaan ikuinen elämä maan päällä Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa.
[Kuva s. 7]
Ne jotka säilyvät elossa suuresta ahdistuksesta, toivottavat ylösnousseet tervetulleiksi paratiisimaan päälle Jeesuksen ja niiden hallinnon alaisuuteen, jotka ”temmataan” taivaaseen