’Mutta minä en rakasta Jehovaa!’
BOB oli vasta nuori poika, kun hänen äidistään tuli Jehovan todistaja. Vaikka häntä ei koskaan kastettukaan, useiden vuosien ajan hän oli äitinsä mukana valtakunnansalilla ja jopa saarnaamistyössä. Mutta tullessaan aikuisiän kynnykselle hän lakkasi olemasta Jehovan todistajien yhteydessä. Hän joutui ikävyyksiin kerran toisensa jälkeen, ja hänen elämänsä ajautui perikadon partaalle. Vaikka hän yhä väittääkin uskovansa moniin Raamatusta oppimiinsa asioihin, se ei ole kuitenkaan saanut häntä haluamaan palata Jehovan järjestöön. Miksi Bobista tuntuu tällaiselta?
Harkitsehan toista esimerkkiä. David oli ollut monta vuotta kokoajanpalvelija. Silloin tällöin hänen mielessään risteili kysymyksiä joistakin Raamatun opetuksista. Mutta hän ratkoi aina ongelmat päättelemällä, että tässä pätee sama kuin palapelin kokoamisessa: ihminen ei luovuta vain siksi, että yksi tai kaksi palasta ei näytä aluksi sopivan kuvaan. Hän oli valmis odottamaan selvitystä Jehovalta. Mutta jossain elämänsä vaiheessa David väitti, että hän ei enää pystynyt saamaan itseään tällä tavoin vakuuttuneeksi. Hän luopui palveluseduistaan ja jätti pian totuuden. Mikä sai aikaan muutoksen hänen ajattelutavassaan?
On varmasti sydäntä särkevää nähdä rakastamiemme ihmisten antavan periksi elämän kilpajuoksussa. Epäilemättä haluamme tehdä kaikkemme auttaaksemme heitä. (2. Korinttolaisille 12:15; Galatalaisille 5:7) Mutta mikä oikeastaan saa jonkun luopumaan totuudesta? Mitä voidaan tehdä tällaisen yksilön auttamiseksi palaamaan elämän kilparadalle? Ja mitä ihmisen pitäisi tehdä, jos hänessä alkaa kehittyä tällaisia taipumuksia?
Sydän, omatunto ja usko
Yksi asia on merkittävä niiden kohdalla, jotka ovat luopuneet totuudesta. Useimmat heistä eivät luovuta siksi, että he eivät enää usko tämän olevan totuus. Aivan päinvastoin monet heistä sanovat: ”Tiedän, että tämä on totuus, mutta – –” tai ”Jos on olemassa mitään totuutta, tiedän, että tämä se on.” Syvällä sydämessään monet heistä uskovat yhä, että se, mitä he ovat oppineet Raamatusta, on totuus. Mutta jollain tavoin he ovat hellittäneet otteensa ja menettäneet intonsa. Jaakob sanoi: ”Usko ilman tekoja on kuollut.” – Jaakob 2:26.
Tosi uskoon liittyy enemmän kuin vain se, että on tietoa tai että uskoo jonkin olevan totta. Sen sijaan että usko olisi pelkästään mielessä tapahtuva prosessi, siihen liittyy kuvaannollinen sydän, sillä Raamattu kertoo meille: ”Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi.” (Roomalaisille 10:10) Niinpä onkin järkevää, että Raamattu osoittaa ongelman olevan lähtöisin sydämestä silloin, kun joku alkaa poiketa tieltä. Paavali varoittikin: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä.” – Heprealaisille 3:12.
Todisteeksi siitä, että sydän liittyy vahvasti asiaan, voisimme kuunnella Dianea, joka aikoinaan jäi pois. Kun toiset kristityt yrittivät auttaa häntä, hänen rehellinen vastauksensa oli: ”En voi palata Jehovan luo. En rakasta häntä!” Hän tiesi, että hän pysyisi lähellä Jehova Jumalaa ainoastaan rakastamalla häntä persoonana ja sellaisena, joka ansaitsee hänen antaumuksensa. Itse asiassa juuri tällainen rakkaus sai hänet alun perin vihkimään elämänsä Jehovalle. Mutta jostakin syystä hän ei enää tuntenut sellaista rakkautta. Hän tiesi, että ilman sitä hän suorittaisi vain muodollisuuksia, vaikka hän tulisikin takaisin. Mutta miten joku menettää rakkauden, joka oli aikoinaan niin syvää?
Paavalihan mainitsi ”pahan, epäuskoisen sydämen”. Joissakin tapauksissa tällainen uskonpuute johtuu siitä, että sydämen annetaan haluta sellaista, minkä Jehova Jumala kieltää, tai vastustaa jotakin, mitä hän käskee. Näin sydämestä tulee jakautunut eikä se ole enää ehyt Jehovaa kohtaan. Kun sitten jostakusta tuntuu, ettei Jumala hyväksy hänen menettelytapaansa, helppo keino välttää ristiriitatilanteet jatkossa on ’vetäytyä pois elävästä Jumalasta’. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 3:8–10.) Sen sijaan että ’paha sydän’ saisi ihmisen katumaan, se saa hänet pyyhkäisemään pois Jehovan ja hänen tarkoituksensa elämästään. Tällä tavalla ihminen, jolla ei ole uskoa, luopuu totuudesta.
Toisissa tapauksissa sen sijaan, että yksilö kärsisi omantunnonpistoksia jonkun tietyn menettelytavan vuoksi, hän antaa petollisesti sydämensä saada hänet järkeilemään ja etsimään pakotietä, ja niin hän alkaa epäillä, hakea vikoja tai ryhtyy jopa luopioksi. Jos hän onnistuu saamaan itsensä vakuuttuneeksi siitä, että koko hänen uskonsa runko on virheellinen, hän ei enää tunne velvollisuudekseen elää sen rajojen sisäpuolella. Tällaiset yksilöt työntävät syrjään hyvän omantunnon ja ’haaksirikkoutuvat uskonsa suhteen’. – 1. Timoteukselle 1:19.
Ihminen voi tietysti luopua totuudesta jostain muustakin syystä. Mutta olipa syynä mikä tahansa, miltei poikkeuksetta se liittyy sydämeen. Sen vuoksi seuraava neuvo on todella ajankohtainen: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” – Sananlaskut 4:23.
Toipuminen on mahdollista
Vaatii rohkeutta tunnustaa, että omat väärät taipumuksemme olivat perussyynä uskomme menetykseen. Mutta niin tekeminen on ensimmäinen askel ponnistellessamme lujan suhteen kehittämiseksi jälleen Jehovaan. Steven, Englannissa toimineen tienraivaajan, kokemus valaisee hyvin tätä seikkaa.
Vaikka Steve ei koskaan luopunutkaan totuudesta, yhdessä vaiheessa hän alkoi tuntea itsensä tyhjäksi ja epävarmaksi. Kun hän saarnasi toisille, hänen sanansa kuulostivat sisällyksettömiltä hänen omissa korvissaan. Kun Steve oli hengellisten veljiensä ja sisartensa keskellä, hän tunsi olonsa orvoksi, ikään kuin hän ei kuuluisi heidän joukkoonsa.
Onneksi Steve tajusi ongelman johtuvan hänestä itsestään. ”En tehnyt sitä virhettä, että olisin eristäytynyt miettiäkseni asiat loppuun saakka, ikään kuin epätäydellinen liha olisi jonkinlainen henkeytyksen lähde, joka antaisi oikeat vastaukset”, muistelee Steve. (Vrt. Roomalaisille 7:18.) Pikemminkin hän oivalsi, että hänen täytyi tutkia sydäntään ja kitkeä pois petolliset halut, jotka veivät häntä pois totuudesta. Hän aloitti aivan perusasioista ja työskenteli voimistaakseen jälleen rakkauttaan Jumalaan ja uskoaan hänen Sanaansa. Nykyään Steve palvelee iloiten lähetystyöntekijänä.
Miten toiset voivat auttaa
Kaikki, jotka ovat menettäneet tai ovat menettämässä otteensa totuuteen, eivät näe asioita yhtä selvästi kuin Steve. Itse asiassa juuri tämä selkeän hengellisen näkökyvyn puute johtaa usein lopulliseen romahdukseen. Tässä toiset kristityt voivat ojentaa auttavan kätensä. (Roomalaisille 15:1; Galatalaisille 6:1) Mutta miten tämä voidaan parhaiten tehdä?
Ilmeisestikään ei riitä, että pelkästään kehottaa tai kannustaa tällaista henkilöä palaamaan. Esteet täytyy tunnistaa ja poistaa. Vaaditaan ponnisteluja, jotta voitaisiin vedota heikentyneen tai toimettoman yksilön sydämeen. Suorat, mutta ystävälliset ja luottamukselliset keskustelut saattavat auttaa häntä. Sellaisten raamatunkohtien kuin 1. Timoteuksen kirjeen 1:19:n, Heprealaiskirjeen 3:12:n ja Jeremian 17:9, 10:n käyttäminen auttaa ehkä häntä tutkimaan tarkoin sydämensä sopukoita ja näkemään, mikä aiheuttaa sen, että hän ’on vetäytymässä pois elävästä Jumalasta’.
Kun sitten syyt on selvitetty, ponnistelut täytyy keskittää niiden käsittelemiseen. Kirjaimellinen sairas sydän vaatii hoitoa ja ehkä tuskallisen leikkauksen, mikäli potilas haluaa jäädä henkiin. Sama pätee kuvaannolliseen sydämeen, joka on sairastunut. Väärät halut, taipumukset riippumattomuuteen tai muut seikat, jotka aiheuttavat sydämen oikullisuuden, täytyy poistaa, jotta siitä voisi tulla jälleen vastaanottavainen. Toimeliaat kristityt saattaisivat hyvinkin rukoilla toimettoman henkilön kanssa, jopa tutkia Raamattua hänen kanssaan, jos vanhimmat katsovat sen olevan viisasta. Vain näillä tavoin sydän voidaan elvyttää ja yksilö voi taas alkaa rakastaa Jehovaa. – Sananlaskut 2:1–5.
Juuri näin kävi Dianen tapauksessa. Kypsien kristittyjen kanssa käydyt keskustelut auttoivat häntä ymmärtämään, mitä hänen täytyi tehdä sytyttääkseen jälleen rakkautensa Jehovaan. Tajutessaan, että hänen täytyi uudelleen oppia tuntemaan Jehova läheisesti, Diane otti vastaan tarjotun avun. Tutkittuaan Raamattua noin vuoden verran hänestä ja hänen aviomiehestään tuli taas aktiivisia Jehovan ylistäjiä.
Koska rakkauteen liittyy toimintaa, usein sen tekeminen, mitä Jehova käskee, ja hänen rakkaudellisen apunsa tunteminen osoittautuvat erittäin tehokkaiksi. Toiminta todellakin auttaa ihmistä saamaan takaisin sen rakkauden, joka kerran oli hänen sydämensä vaikuttimena. (Psalmi 34:9) Tämä alkaa ehkä siten, että ryhdytään tehokkaisiin toimenpiteisiin vääriä haluja vastaan taistelemiseksi tai sydämen virheellisten taipumusten oikaisemiseksi. Jokainen tässä taistelussa saavutettu voitto on edistysaskel sydämen taivuttamisessa jälleen Jehovan puoleen. (Sananlaskut 23:26; 1. Pietari 2:1–3) Kun sydän on lopulta saatu kokonaan taivutettua, kehittyy halu kertoa siellä olevista asioista toisille. Niinpä heti, kun aiemmin toimettomana olleet Valtakunnan julistajat täyttävät pätevyysvaatimukset, heitä tulisi auttaa osallistumaan saarnaamistyöhön, sillä ”sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi”. – Roomalaisille 10:10.
Kenelle tahansa, josta tuntuu, ettei hän enää rakasta Jehovaa, tie takaisin jumaliseen elämään saattaa olla pitkä ja vaikea. Steven ja Dianen kertomukset hengellisestä toipumisesta todistavat kuitenkin, että sydän voi muuttua. Vahvistuminen on todella mahdollista Jehovan hengen vaikutuksen, hänen Sanansa soveltamisen ja sen avulla, että yhteistoiminta hänen järjestönsä kanssa elvytetään. Vilpitön toiveemme ja rukouksemme on, että tällaisia henkilöitä voidaan auttaa jälleen iloitsemaan Jehovan palvonnassa ja pyhässä palveluksessa niiden tavoin, jotka rakastavat Jehovaa koko sydämestään. – Markus 12:30; 1. Korinttolaisille 13:8; 3. Johannes 1–4.