Raamatun näkökanta:
Vastustiko apostoli Paavali naisia?
APOSTOLI ”Paavalin opetuksia on käytetty perusteena suurelle osalle kristillisen – – kirkon naisvastaisuudesta”. Näin sanoi Aucklandissa Uudessa-Seelannissa toimiva tuomari Cecilie Rushton esitelmässä, joka pidettiin alkuvuodesta 1993 Kansainyhteisön lakikonferenssissa Kyproksessa. ”Hänen Timoteukselle lähettämänsä epistola”, hän lisäsi, ”paljastaa hänen näkemyksensä: ’Mutta en salli naisen opettavan enkä anastavan valtaa mieheltä, vaan hän olkoon vaiti.’” (1. Timoteukselle 2:12, Kuningas Jaakon käännös.)
Kun Paavali kirjoitti naisten osasta tai asemasta, esittikö hän asiasta pelkästään henkilökohtaisen mielipiteensä vai kirjoittiko hän Jumalan henkeyttämänä? Kun Paavalin epistoloita eli kirjeitä tarkastellaan kokonaisuutena, heijastavatko ne todellakin naisvastaisuutta? Mihin tilanteeseen edellä lainatut Paavalin Timoteukselle kirjoittamat sanat soveltuvat?
Paavalin suositukset
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten 27 kirjasta 14 on Paavalin kirjoittamia. Hänen yliluonnollinen kykynsä puhua monilla kielillä oli osoitus siitä, että pyhä henki toimi hänen yllään. Lisäksi hän todisti yliluonnollisista näyistä. (1. Korinttolaisille 14:18; 2. Korinttolaisille 12:1–5.) Hänen esimerkkinsä uhrautuvaisuudesta, kokosieluisuudesta ja rakkaudesta loi lämpimän ja läheisen veljellisen kiintymyksen siteen hänen ja hänen kristittyjen aikalaistensa välille (Apostolien teot 20:37, 38). Hänen kirjoituksensa – myös se, mitä hän sanoi naisista – ovat osa ”koko Raamattua”, joka ”on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen” (2. Timoteukselle 3:16).
Naiset Paavalin kirjeissä
Siitä, että Paavali antoi tunnustusta naisille ja kunnioitti heitä, on runsaasti todisteita kaikkialla hänen kirjoituksissaan. Hän viittaa toistuvasti heihin ja heidän erilaisiin tehtäviinsä seurakunnassa ja perheessä. Eräässä kirjeessään hän vertasi ominaisuuksia, joita kristityllä paimenella toivotaan olevan, imettävän äidin ilmaisemiin ominaisuuksiin (1. Tessalonikalaisille 2:7).
Monet tämän apostolin kristityistä sisarista, jotka mainitaan nimeltä hänen kirjeissään, saavat häneltä lämpimän kiitoksen. Hänen Rooman seurakunnan jäsenille lähettämiinsä terveisiin sisältyivät terveiset erityisesti niille nimenomaisille naisille, jotka työskentelivät ”ahkerasti Herrassa” (Roomalaisille 16:12). Hän viittasi Euodiaan ja Syntykeen kannustaen Filippin veljiä auttamaan ”jatkuvasti näitä naisia, jotka ovat kamppailleet rinta rinnan kanssani hyvässä uutisessa” (Filippiläisille 4:3). Timoteukselle lähettämässään kirjeessä Paavali kiitti tämän nuoren miehen isoäidin Looiksen ja äidin Euniken esimerkillistä uskoa (2. Timoteukselle 1:5).
Onko olemassa mitään osoitusta siitä, mitä Paavalin kristityt sisaret puolestaan ajattelivat hänestä? Kiitollisena Paavali totesi Akylaasta ja Priskasta, avioparista, johon hänellä oli läheinen suhde, ettei ainoastaan Akylas, vaan myös hänen vaimonsa Priska vaaransi ”oman kaulansa – – [hänen] sielunsa puolesta” (Roomalaisille 16:3, 4).
Naisvastainen?
”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, nuorempiin miehiin kuin veljiin, vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempiin naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa.” (1. Timoteukselle 5:1, 2.) Eivätkö nämä Paavalin Timoteukselle kirjoittamat sanat heijasta tervettä kunnioitusta naisia kohtaan? Paavali arvosti kristillisen seurakunnan miehiä ja naisia yhtä paljon. Hän kirjoitti: ”Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miespuolista eikä naispuolista, sillä te olette kaikki yhtä persoonaa Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (Galatalaisille 3:28.)
Paavali kirjoitti siitä, millaisen roolin Jumala on kummallekin aviopuolisolle antanut: ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle, koska mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää, hän, tämän ruumiin pelastaja.” (Efesolaisille 5:22, 23; vrt. 1. Korinttolaisille 11:3.) Miehellä ja vaimolla on tosiaan kummallakin oma osansa, joka eroaa toisen osasta, mutta tämä ei merkitse sitä, että toinen puolisoista olisi alempiarvoinen. Heidän roolinsa täydentävät toisiaan, ja niiden kummankin täyttäminen asettaa haasteen; ja jos tuo haaste voitetaan, perheen hyvinvointi kasvaa. Lisäksi aviomies ei saanut käyttää johtoasemaansa epäoikeudenmukaisesti tai rakkaudettomasti. Paavali jatkoi, että miesten piti ”rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan” ja olla halukkaita tekemään suuria uhrauksia hänen puolestaan (Efesolaisille 5:28, 29). Lasten täytyi totella sekä isää että äitiä (Efesolaisille 6:1, 2).
Lisäksi Paavalin sanat avioliiton intiimeistä suhteista ovat huomionarvoiset. Hän kirjoitti puolueettomasti: ”Antakoon mies vaimolleen hänelle kuuluvan, mutta samoin myös vaimo miehelleen. Vaimolla ei ole valtaa omaan ruumiiseensa, mutta hänen miehellään on; samoin miehelläkään ei ole valtaa omaan ruumiiseensa, mutta hänen vaimollaan on.” (1. Korinttolaisille 7:3, 4.)
”Nainen – – olkoon vaiti”
Juontuiko se naisvastaisuudesta, että Paavali puolsi naisten ”vaiti” olemista 1. Timoteuksen kirjeen 2:12:ssa, jota lainattiin ensimmäisessä kappaleessa? Ei juontunut! Vaadittu ”vaiti” oleminen liittyi opettamiseen ja hengellisen vallan käyttöön seurakunnassa, mikä johtui Jumalan säätämästä miehen ja naisen välisestä suhteesta, jota käsittelimme aiemmin.a
Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö naiset voisi olla jumalallisen totuuden opettajia. Paavali kannusti iäkkäitä naisia olemaan ”hyvän opettajia” nuoremmille naisille. Kristittyjen äitien täytyy Timoteusta opettaneiden Euniken ja Looiksen esimerkkiä seuraten valmentaa lapsiaan noudattamaan jumalisia tapoja. (Tiitukselle 2:3–5; 2. Timoteukselle 1:5.) Sadattuhannet Jehovan todistajien seurakunnissa toimivat kristityt naiset saavat nykyään hengellistä tyydytystä, kun he seuraavat Euodian ja Syntyken esimerkkiä saarnaamalla hyvää uutista julkisesti ja tekemällä opetuslapsia miehistä ja naisista (Psalmit 68:12; Matteus 28:19; Filippiläisille 4:2, 3).
Mikä on siis sinun arviosi? Osoittavatko Paavalin kirjoitukset kokonaisuutena tarkasteltuina oikeaksi syytöksen naisvastaisuudesta?
[Alaviitteet]
a Raamatunoppinut W. E. Vine toteaa 1. Timoteuksen kirjeen 2:11:ssä (New International Version) olevasta ilmauksesta ”täysi alistuvaisuus”: ”Tämä käsky ei johda ihmistä luovuttamaan mieltään ja omaatuntoaan jonkun toisen valtaan tai hylkäämään velvollisuuttaan käyttää omaa arvostelukykyään; ilmaus ’täysin alistuen’ varoittaa riistämästä valtaa, kuten esimerkiksi seuraavassa jakeessa neuvotaan.”