Kauppamaailman nousu ja tuho
5. osa: Suurpääoma tiukentaa otettaan
ENSIMMÄINEN maailmansota oli hädin tuskin ohi, kun Euroopan talouden vaarallinen tila jo enteili uusia ongelmia. Lokakuun lopussa vuonna 1929 tapahtui katastrofi. New Yorkin arvopaperipörssissä osakkeiden arvo putosi rajusti. Ihmiset joutuivat pakokauhun valtaan. Heti perään ajautuivat sadat pankit konkurssiin. Tuhannet menettivät miljoonasummia, ja jotkut heistä päättivät päivänsä hyppäämällä alas korkeista rakennuksista.
Pörssiromahdus syöksi koko maailman lamakauteen, ja pahentaessaan olosuhteita, jotka lopulta johtivat toisen maailmansodan puhkeamiseen, se suisti maailman myös poliittiseen kaaokseen. Historian professori René Albrecht-Carrié on sanonut 1930-luvusta, että sille ”olivat tyypillisiä toistuvat kriisit, joiden taustana oli taloudellinen katastrofi”.
Vuodesta 1914 ei siis ehtinyt kulua 20:tä vuotta, kun oli käynyt täysin ilmeiseksi, että maailman talousjärjestelmät eivät olleet kykeneväisiä selviytymään uuden vuosisadan luomista haasteista. Tällä havainnolla on suuri merkitys, sillä Raamatun ajanlaskun ja profetioitten perusteella se aika, jonka Jumala on sallinut ihmisten hallita rajoituksitta, päättyi vuonna 1914. Tuona tärkeänä vuonna Jumala perusti taivasten valtakunnan, ja se oli tekevä näkymättömän läsnäolonsa tiettäväksi näkyvien tapahtumien avulla. Näitä todisteita löytyy esimerkiksi Matteuksen 24., Luukkaan 21. ja Ilmestyskirjan 6. luvusta, ja kehotamme sinua lukemaan nämä luvut.
Toinen silmiinpistävä todiste Valtakunnan perustamisesta on se, että maapallon asukkaat enenevässä määrin pilaavat omaa asuinpaikkaansa. (Ilmestys 11:18) Kun ajattelemme maapallon saastumista, maapalloa suojakilpenä ympäröivän otsonikerroksen vaurioitumista ja sitä, että niin sanottu kasvihuoneilmiö saattaisi lopulta aiheuttaa ekologisen katastrofin, niin emme voi muuta kuin tulla siihen johtopäätökseen, että tämäkin profetia on paraikaa toteutumassa.
Suurpääoma – mestarillinen saastuttaja?
Teollisen vallankumouksen alulle panema edistys on saanut myös omituisia piirteitä. Edistyksen ansiosta ihmiset voivat tyydyttää halujaan ja tarpeitaan helpommin, nopeammin ja halvemmalla, mutta samalla edistys aiheuttaa myös happosateita, myrkyllisillä aineillaan ympäristövahinkoja ja maapallon sademetsien tuhoutumista. Edistyksen ansiosta turistit voivat lentää suihkukoneilla toiselle puolelle maapalloa ja tungeksia siellä hiekkarannoille, jotka aiemmin olivat puhtaita, ja turmella luonnontilaisia alueita. Edistyksen aiheuttama ilman, ravinnon ja veden saastuminen uhkaa viedä meidät ennenaikaiseen hautaan.
Suurpääoma on paitsi kehittänyt tekniikan ja teknologian, joilla maapalloa on turmeltu, myös tarjonnut kaikelle tällaiselle toiminnalle vaikuttimen. Kuten viikkolehti Time toteaa, ”liikeyritysten päätäpahkainen voitontavoittelu on jo pitkään ollut tärkeä saastumisen aiheuttaja”. Erään YK:n metsäasiantuntijan mainitaan sanoneen, että kaupalliset ”laittomat [sademetsien] hakkuut perustuvat ahneuteen”.
Ei-kapitalistiset järjestelmät eivät ole yhtään syyttömämpiä. Toimittaja Richard Hornik kirjoitti vuonna 1987, että ”lähes 30 vuotta Kiinan kommunistihallitus väitti, että sosialistiset rakennusohjelmat eivät voi aiheuttaa ympäristövahinkoja”. Nyt oli kuitenkin koittanut tilinteon hetki, ja kiinalaisillekin oli alkanut selvitä, ”millaisia ympäristövaurioita taloudellinen kehitys voi saada aikaan”.
Eräs toinen toimittaja nimitti Itä-Euroopassa 40 vuoden aikana syntyneitä saastetuhoja ”kommunismin kauhistuttavimmaksi salaisuudeksi”. Vasta nyt ovat vauriot tulossa ilmi koko laajuudessaan, ja niinpä esimerkiksi Bitterfeldillä, joka sijaitsee 50 kilometriä Leipzigistä pohjoiseen, on kyseenalainen kunnia olla kenties saastunein kaupunki todennäköisesti maailman saastuneimmassa kolkassa.
Kilpailun säälimättömät hedelmät
Aivan samoin kuin uskonto ja politiikka ovat suuresti vaikuttaneet toiminta- ja suhtautumistapoihimme monissa asioissa, on suurpääomakin vaikuttanut meihin suuresti. Sen, miten tiukasti se pitää ihmisiä otteessaan, huomaakin ehkä parhaiten siitä, millaisiksi ihmiset ovat sen vaikutuksesta muuttuneet.
Kapitalistisen kauppamaailman pohjana ja perustuksena on säälimätön kilpailuhenki, ja siihen törmää kaikkialla: koulussa, työpaikoilla, viihde- ja urheilumaailmassa ja joskus jopa kotona perheessä. Lapsia opetetaan pienestä pitäen kilpailemaan, olemaan muita parempia. Taloudellista menestymistä pidetään elintärkeänä, ja siihen saa pyrkiä lähes keinolla millä hyvänsä. Jotta miehet ja naiset menestyisivät, heitä kannustetaan olemaan kunnianhimoisia ja tarpeen vaatiessa jopa aggressiivisia.
Liikealan ihmisiä opetetaan olemaan ystävällisiä ja kohteliaita. Edustavatko tällaiset ominaisuudet kuitenkaan aina heidän todellista persoonallisuuttaan, vai kuuluvatko ne joskus vain heidän ”ammattirooliinsa”? Amerikkalainen lehtimies Edgar Watson Howe antoi vuonna 1911 seuraavan neuvon: ”Kun joku koettaa kaupata sinulle jotakin, niin älä luule, että hän on kaiken aikaa yhtä kohtelias.”
Kilpailu edistää kateutta, mustasukkaisuutta ja ahneutta. Ne, jotka ovat etevämpiä kuin toiset, voivat alkaa pitää itseään muita parempina, ja näin heistä voi tulla röyhkeitä ja ylimielisiä. Toisaalta ne, jotka alituiseen jäävät häviölle, voivat kärsiä heikosta itsetunnosta, mikä vuorostaan voi saada heidät masentumaan. Kun kilpailun paine käy heille ylivoimaiseksi, he saattavat haluta jättää kaiken sikseen, ja tällainen asennoituminen osaltaan selittää sen, miksi nuorten itsemurhat ovat lisääntyneet joissakin maissa suuresti.
Koska tehottomat talousjärjestelmät eivät kykene tarjoamaan elämän välttämättömyyksiä kaikille tasapuolisesti, ihmisten persoonallisuus voi niiden vaikutuksesta vääristyä: heistä tulee joko kiittämättömiä, itsekkäitä ja tyytymättömiä tai sitten katkeria, itseään sääliviä ja leväperäisiä. Korottaessaan rahan ja omaisuuden käytännössä jumalan asemaan kauppa voi herkästi myös riistää ihmisiltä kiinnostuksen hengellisiin asioihin.
Rahan petollinen voima
Heti kun raha oli tullut käyttöön, se alkoi tunkeutua kaikkialle ihmisyhteiskuntaan ja sitä kautta vaikuttaa ihmisten välisiin suhteisiin. Hintajärjestelmä määritteli tavaroille ja palveluksille rahallisen arvon. Pian asian kuin asian yhteydessä alettiin puhua sen rahallisesta arvosta, ja seurauksena oli, että rahasta tuli käypä arvon mitta kaikille asioille. Näin pääsi hämärtymään se totuus, joka eräässä laulussa ilmaistaan kauniisti sanoilla ”parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia”.
Ihmistenkin arvoa alettiin mitata rahassa, lähinnä heidän palkkansa tai omaisuutensa perusteella. Amerikkalainen tutkija Max Lerner oivalsi tämän vuonna 1949, kun hän kirjoitti: ”Kulttuurimme tekee sankareita niistä miehistä, jotka istuvat rahakasan päällä, emmekä kiinnitä huomiota ainoastaan siihen, mitä he sanovat asioista, joihin heidän pätevyytensä yltää, vaan me myös kuuntelemme heidän näkemyksiään kaikista muistakin asioista.” Joitakin vuosia sitten erään viikkolehden toimittaja ilmaisi huolestumisensa sen Yhdysvaltain presidentin voimakkaan mielipiteen johdosta, jonka mukaan varallisuus on ihmisen arvon mitta. Toimittaja havaitsi sen ”käyvän todisteeksi materialististen tavoitteiden liiallisesta korostamisesta, mikä on muuttanut 1980-luvun ’oman minän’ vuosikymmeneksi, aikakaudeksi, jolloin ihmiset tunnetaan heidän omaisuudestaan ja heidät arvioidaan sen perusteella”.
Rahan ja sen liian tärkeänä pitäminen, mitä sillä voi ostaa, herkästi heikentää ihmissuhteitten arvoa. Nuori Bangladeshista oleva mies, joka oli muuttanut kapitalistiseen Eurooppaan, ei varmaankaan erehtynyt huomauttaessaan: ”Täällä ollaan kiinnostuneita tavaroista, mutta meillä kotona ollaan kiinnostuneempia ihmisistä.”
Rahakeskeinen asenne alentaa myös työnteon arvoa. Työnteosta tulee halujen toteuttamisen välikappale ja taakka, eikä se enää tuota iloa. Työtä ei enää tehdä aikaansaamisen ilosta eikä siitä ilosta, että voi sen avulla antaa toisille jotakin, mitä he tarvitsevat, vaan ainoastaan siitä syystä, että sen avulla saadaan rahaa. Tällainen suhtautumistapa riistää ihmisiltä ilon, koska ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. – Apostolien teot 20:35.
Haluatko antaa suurpääoman muuttaa itseäsi?
Luonnontieteellisestä ja teknillisestä edistyksestä, jonka Jumalan aikaansaamien luonnonlakien keksiminen ja hyödyksi käyttäminen on tehnyt mahdolliseksi, on usein ollut ihmisille paljon hyötyä. Esimerkiksi Jehovan todistajat ovat erittäin kiitollisia uusista painomenetelmistä ja entistä paremmista kuljetusvälineistä ja tietoliikenneyhteyksistä, sillä niiden avulla he voivat suorittaa saarnaamistehtäväänsä tavalla, joka ei olisi muutoin mahdollista. – Matteus 24:14.
Kiistatonta on kuitenkin tämä: ihmiset, jotka ovat antaneet väärän uskonnon, poliittisen lahjonnan ja epätäydellisten talousjärjestelmien muuttaa heidän persoonallisuutensa ei-jumaliseksi, ovat pahoin turmelleet ne mahdollisuudet, jotka tällainen edistys tarjoaa hyvän tekemiseen.
Haluatko, että vääristymään päässyt persoonallisuus – oma persoonallisuutesi – estää sinua käyttämästä niitä mahdollisuuksia, joita sinulla on hyvän tekemiseen? Aiotko antaa ahneen kaupan vaikuttaa sinuun niin, että arvosi tulevat olemaan täysin rahaan perustuvia? Annatko sen panna rahan- ja omaisuudenrakkauden elämässäsi ihmissuhteitten edelle? Annatko sen riistää sinulta kiinnostuksesi hengellisiin asioihin?
Kun kauppa kerran on tiukentanut otettaan ihmisistä vuodesta 1914 lähtien, niin voimmeko mitenkään estää sitä muuttamasta omaa persoonallisuuttamme? Kyllä voimme. Sen lisäksi että kirjoitussarjamme viimeisessä osassa tullaan osoittamaan, miten tämä käy päinsä, siinä myös selitetään, miten voimme nähdä sen päivän, jolloin ihmiset kykenevät huokaisemaan huojentuneesti: ”Vihdoinkin rahahuolet ovat ohi!”
[Tekstiruutu s. 24]
Suurpääoman avulla voidaan tunnistaa ”viimeiset päivät”
Muuttaessaan ihmisten persoonallisuutta suurpääoma tarjoaa osaltaan todisteet sen puolesta, että me elämme 2. Timoteuskirjeen 3:1–4:ssä ennustettuja ”viimeisiä päiviä”: Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä [myös sen takia, että on taloudellisia huolia]. Sillä ihmiset tulevat olemaan – –
Itserakkaita: Aineellisuuteen kiintyneet ihmiset ovat itsekeskeisiä. Tällaista asennetta edistää kaupallinen mainonta, kun se sanoo: ”Ansaitset parasta. Hemmottele itseäsi. Pidä huolta ennen muuta itsestäsi.”
Rahaa rakastavia: Amerikkalainen humoristi Mark Twain on aikoinaan sanonut: ”Jotkut ihmiset palvovat korkeaa yhteiskunnallista asemaa, jotkut palvovat sankareita, jotkut palvovat voimaa, jotkut palvovat Jumalaa, – – mutta he kaikki palvovat rahaa.”
Suuriluuloisia, kopeita: Kun kemiantehtaita vaadittiin lopettamaan saastuttaminen ja ne vitkastelivat, sai eräs saksalainen poliitikko aiheen sanoa: ”Minusta vallitseva asenne on hyvin paha. Se on vallan ja suuruuden luomaa röyhkeyttä.”
Kiittämättömiä, uskottomia: Englantilainen kirjailija Thomas Fuller on sanonut: ”Rikkaudet eivät tyydytä, vaan kasvattavat haluja” ja: ”Tavallinen kaupankäynti on yhteisymmärryksessä tapahtuvaa huijaamista.”
Vailla luonnollista kiintymystä: Yhtiöt, jotka voitonhalusta myyvät kehitysmaihin tuotteita, jotka on kielletty muualla, tai jotka sijoittavat vaarallisia tehtaitaan maihin, joissa turvallisuusmääräykset ovat väljempiä, osoittavat tällaisella toiminnallaan, että ne eivät juuri piittaa toisten hyvinvoinnista.
Haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita: Taloustieteilijä Adam Smith on kirjoittanut, että ”kaupasta, jonka luonnostaan pitäisi toimia kansojen ja yksityisten ihmisten yhteisymmärryksen ja ystävyyden siteenä, onkin tullut hedelmällisin riitojen ja vihamielisyyden aiheuttaja”.
Vailla itsehillintää, raivoisia: Ylenmääräinen vähittäismaksulla tai luottokorteilla ostaminen ja ”osta nyt, maksa myöhemmin” -ajattelutapa, jota kauppa omanvoitonpyynnin takia edistää, ovat osoitus itsehillinnän puutteesta. Osa kaupallisesta toiminnasta on sellaista, että siinä vedotaan ihmisten heikkouksiin ja kääritään sievoisia voittoja esimerkiksi huumeitten, sukupuolisen moraalittomuuden ja uhkapelien avulla.
Vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia: Sanomalehti The German Tribune kirjoittaa: ”Niiden moraali, joiden pitäisi olla saastetuhojen huimien korjauskustannusten maksumiehiä, on joskus hyvinkin alhainen.” Ihmisten, joilla ei ole moraalinormeja, on omanvoitonpyynnin takia helppoa pettää toisia.
Uppiniskaisia: Voimakkaat eturyhmät, kuten käsiaseita valmistava teollisuus ja tupakkateollisuus, pyrkivät kulissien takana painostamaan poliittisia päättäjiä. Ne käyttävät jääräpäisesti omaisuuksia etujensa valvontaan halutessaan turvata sen, että niiden tuotteitten myynti pysyy suurena – siitäkin huolimatta että nämä tuotteet ovat vaaraksi terveydelle ja yleiselle turvallisuudelle.
Ylpeydestä pöyhistyneitä: Omaisuus ei ole ylpeilemisen aihe, sanokootpa aineellisuuteen mieltyneet ihmiset mitä tahansa. Kreikkalainen eläintarinoitten sepittäjä Aisopos on kirjoittanut: ”Ulkonainen komeus on kehno sisäisen arvon korvike.”
Nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia: Kaupallinen viihde korostaa nautintoja hengellisten asioitten kustannuksella ja on luonut sukupolven, jolle nautinnonhalun tyydyttäminen on tärkeimpiä asioita elämässä.
[Kuva s. 23]
Suurpääoma on osasyyllinen siihen, että Eurooppa on todennäköisesti saastunein maanosa koko maailmassa