Kielen ihme – miten kieli opitaan

OVATKO sanat koskaan loppuneet sinulta kesken? Sellaista sattuu harvoin, sillä tavallisesti saamme iloa ajatustemme ja tunteittemme kertomisesta toisille. Kielen avulla voimme tehdä sen. Muuan asiantuntija vakuuttaa: ”Ajatteleminen on mahdotonta ilman kieltä.”

Eläinmaailmassa tosin onnistutaan välittämään tietoa sanoitta: linnut laulavat, leijonat karjuvat, delfiinit vinkuvat, mehiläiset tanssivat. Toiset eläimet käyttävät viestintäkeinoina asentoja ja liikkeitä, kosketusta ja ääntä – hajuakin. ’Älä tule lähemmäksi!’ ’Pidä varasi!’ ’Tule mukaani!’ Nämä eläinten välittämät sanomat ovat selvästi ymmärrettävissä.

Eläinten viestintä on kuitenkin melko rajallista. Toisaalta kieli suo ihmisille mahdollisuuden puhua mistä tahansa, mistä he tekevät havaintoja tai mitä he kuvittelevat. Kasvatustieteen professori Dennis Child väitti sen vuoksi: ”Kieli on ihmisen parhain avu.” Mutta miten tämä erinomainen avu opitaan? Ja miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan kehittämään sitä?

Kieli ja aivot

Oppineita on askarruttanut satojen vuosien ajan se, miten me opimme puhumaan. On hämmästyttävää, että pienet lapset, jotka tuskin osaavat kävellä tai syödä itse, oppivat puhumaan tietämättä edes kielioppisääntöjä ja saamatta mitään erityisopetusta. Kielitieteilijä Ronald A. Langacker kirjoittaa: ”[Lapsi] hallitsee – – kielellisen järjestelmän. Hän pystyy hallitsemaan sen epäsuorien ja hajanaisten viitteiden perusteella ollessaan sellaisessa iässä, jolloin hän ei vielä pysty loogiseen ja analyyttiseen ajatteluun.”

Useimmat tiedemiehet uskovat sen vuoksi, että kielenoppimiskyky yleensä – ei minkään erityisen kielen – on synnynnäinen kyky, joka avautuu lapsen varhaisten elinvuosien aikana.

Aluksi lapsen aivot ovat kuitenkin liian kypsymättömät hallitsemaan puheen kehittymistä. Tämä ei tietenkään estä vauvaa yrittämästä. Jotkut tutkijat itse asiassa uskovat, että pienen vauvan jokeltelu kuuluu osana puheen kehittymiseen; se on jonkinlaista harjoittelua lapsen myöhemmin oppimaa sanojen lausumista varten. Vauvan harjoitellessa kovasti ääntämistä myös sen aivot valmistautuvat nopeasti puhumista varten. Vaikka lapsen ruumis kehittyykin suhteellisen hitaasti ennen murrosikää, hänen aivojensa paino on jo 90 prosenttia aikuisen ihmisen aivojen painosta hänen ollessaan vasta viisivuotias. (Lapsen aivot painavat yhtä paljon kuin aikuisen aivot lapsen ollessa suunnilleen 12-vuotias.) Se merkitsee sitä, että ensimmäiset viisi elinvuotta, ja niistä erityisesti pari ensimmäistä, ovat ratkaisevan tärkeää oppimiskautta.

Tuona aikana aivokuoren miljardit hermosolut kasvavat ja haaroittuvat ja muodostavat verkon, jossa hermosolut ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. 15–24 kuukauden iässä aivosolujen kasvu kiihtyy nopeasti. Aivot ovat nyt valmiit kielen opettelemiseen. Sen vuoksi lapsen on erittäin tärkeää saada kielellisiä vaikutteita jo noina varhaisvuosina.

On kiinnostavaa, että Raamattu puhuu nuoresta miehestä Timoteuksesta, jolle opetettiin Raamattua ”pienokaisesta asti”. – 2. Timoteukselle 3:15.

Lasten auttaminen kehittämään kielellisiä lahjojaan

Äideillä on tärkeä osa lapsen puheen kehityksessä. Herkkä äiti tajuaa lapsensa viestit ja puhuu vauvalleen usein, vaikka se ei vähään aikaan ymmärräkään mitä äiti sille sanoo. Siinä lasketaan kuitenkin puheelle. Lapsi reagoi pian äitinsä sanoihin omatekoisilla sanoillaan. Tutkija M. I. Lisina sanoo: ”On selvää, että lasten puhe syntyy pääasiassa ympärillä olevien ihmisten välisen kanssakäymisen avulla.” Niinpä myös isät, sisarukset, isovanhemmat ja ystävät voivat osallistua lapsen puheen kehittämiseen keskustelemalla, kertomalla tarinoita ja lukemalla.

Ruotsalainen psykologi C. I. Sandström pani lisäksi merkille, että kielellisesti etevimmillä lapsilla ”oli keskimääräistä parempi kontakti aikuisiin. Perheet söivät tavallisesti aamiaista yhdessä, ja lasten sallittiin ottaa osaa keskusteluun.” Sitä vastoin kielellisesti heikkolahjaiset lapset ”söivät tavallisesti aamiaisensa yksin” eivätkä ”osallistuneet paljoakaan keskusteluun illallisella”. Perheen yhdessäolo ruoka-aikoina edistää siis kielellistä kehitystä.

Lapsen vieminen retkille suo myös erinomaisia tilaisuuksia kehittää hänen puhettaan, kun hänelle selitetään niillä asioita yksinkertaisin sanoin. Katsokaa yhdessä kukan sisään, katselkaa miten mato nakertaa lehteä tai hämähäkki kutoo verkkoa. Käytä hyväksesi lapsesi luontaista tiedonhalua rikastuttaaksesi hänen kieltään. Keskustelkaa eläimistä, joita näette eläintarhassa, erilaisista kuorista ja pikkukivistä, joita kävellessänne havaitsette polun varrella, ja monista eri ruoista, joita syötte. Kaikki tämä tosiaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta tulokset ovat vaivan arvoisia!

Vanhemmat ovat panneet merkille erittäin arvokkaan apuvälineen, jota voidaan käyttää opetettaessa pieniä lapsia puhumaan. Lasten voidaan antaa kuunnella säännöllisesti Kirjani Raamatun kertomuksista kasettinauhoituksia.a

Uudet sanat, uudet sanontatavat ja ilmaukset sekä uudet merkitykset sanoille paitsi värittävät lapsesi puhetta myös kasvattavat hänen älyllisiä kykyjään. Ja kun osoitat, miten luonnon ihmeet kertovat Tekijästään tai keskustelet Jumalan tarkoituksista, myös lapsen rakkaus ja arvostus Luojaa kohtaan syvenee. – 5. Mooseksen kirja 6:6–9.

Mahdollisuus laajentaa sanavarastoa ja parantaa kielen laatua ei onneksi rajoitu nuoruusvuosiin. Voimme jatkuvasti päivittäin parantaa kykyjämme ajatustenvaihtoon opettelemalla uusia sanoja ja harjoittelemalla kieliopillisesti oikeaa kieltä. Tällä tavoin nautimme jatkuvasti kielen ihmeestä, ja sanat loppuvat meiltä kesken vain harvoin.

[Alaviitteet]