Miksi me tarvitsemme uskoa ja viisautta

Kohokohtia Jaakobin kirjeestä

JEHOVAN palvelijat tarvitsevat kestävyyttä, kun heillä on koettelemuksia. Heidän täytyy myös karttaa käytöstä, joka aiheuttaisi Jumalan epäsuosion. Tällaisia seikkoja korostetaan Jaakobin kirjeessä, ja tehdäkseen jotain nimenomaista näiden seikkojen suhteen ihminen tarvitsee toimivaa uskoa ja taivaallista viisautta.

Tämän kirjeen kirjoittaja ei sano olevansa kumpikaan Jeesuksen kahdesta Jaakob-nimisestä apostolista, vaan ’Jumalan ja Kristuksen orja’. Jeesuksen velipuoli Juudas sanoo samoin olevansa ”Jeesuksen Kristuksen orja mutta Jaakobin veli”. (Jaakob 1:1; Juudas 1; Matteus 10:2, 3) Ilmeisesti siis Jeesuksen velipuoli Jaakob kirjoitti nimeään kantavan kirjeen. – Markus 6:3.

Tämä kirje ei mainitse Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa, ja historioitsija Josephus ilmaisee Jaakobin kuolleen marttyyrina pian roomalaisen prokuraattorin Festuksen suunnilleen vuonna 62 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Tämä kirje siis ilmeisesti kirjoitettiin ennen vuotta 62. Se osoitettiin hengellisen Israelin ”kahdelletoista – – sukukunnalle”, sillä sen saajien sanottiin pitävän kiinni ’Herramme Jeesuksen Kristuksen uskosta’. – Jaakob 1:1; 2:1; Galatalaisille 6:16.

Jaakob käyttää kuvauksia, jotka voivat auttaa meitä muistamaan hänen neuvonsa. Hän esimerkiksi osoittaa, ettei ihmisen, joka pyytää Jumalalta viisautta, tulisi epäillä, ”sillä se, joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja jota puhallellaan sinne tänne”. (1:5–8) Meidän tulisi pitää kurissa kielemme, koska se voi ohjata kulkuamme, kuten peräsin ohjaa laivaa. (3:1, 4) Ja selviytyäksemme koettelemuksista meidän on tarpeellista osoittaa kärsivällistä kestävyyttä satoa odottavan maanviljelijän tavoin. – 5:7, 8.

Usko, koettelemukset ja teot

Jaakob osoittaa ensimmäiseksi, että me voimme kristittyinä olla onnellisia koettelemuksistamme huolimatta. (1:1–18) Jotkin näistä koettelemuksista, kuten sairaudet, ovat yleisiä kaikille ihmisille, mutta kristityt kärsivät myös sen vuoksi, että he ovat Jumalan ja Kristuksen orjia. Jehova suo meille niiden kestämiseksi tarvittavaa viisautta, jos pyydämme sitä jatkuvasti uskossa. Hän ei koskaan koettele meitä pahalla, ja me voimme luottaa hänen antavan sitä, mikä on hyvää.

Saadaksemme Jumalan avun meidän täytyy palvoa häntä tekemällä uskoa osoittavia tekoja. (1:19–2:26) Tämä vaatii meitä olemaan ”sanan tekijöitä” eikä vain kuulijoita. Meidän täytyy hillitä kielemme, huolehtia orvoista ja leskistä ja suojella itsemme maailman tahroilta. Jos osoittaisimme suosiota rikkaille ja jättäisimme köyhät huomioon ottamatta, me rikkoisimme rakkauden ”kuninkaallista lakia”. Meidän täytyy myös muistaa, että uskoa ilmaistaan teoilla, kuten Aabrahamin ja Raahabin esimerkit hyvin osoittavat. Tosiaankin ”usko ilman tekoja on kuollut”.

Taivaallinen viisaus ja rukous

Voidakseen huolehtia velvollisuuksistaan opettajat tarvitsevat sekä uskoa että viisautta. (3:1–18) Heillä on opettajina hyvin raskas vastuu. Heidän tavallaan meidänkin täytyy hillitä kielemme, ja taivaallinen viisaus auttaa meitä tekemään sen.

Viisauden avulla voimme myös ymmärtää sen, että maailmallisille taipumuksille periksi antaminen vahingoittaisi suhdettamme Jumalaan. (4:1–5:12) Jos olemme taistelleet itsekkäiden tavoitteitten saavuttamiseksi tai tuominneet veljiämme, meidän on tarpeellista katua. Ja miten tärkeää onkaan karttaa ystävyyttä tämän maailman kanssa, sillä se merkitsee hengellistä aviorikosta. Älkäämme koskaan jättäkö huomioon ottamatta Jumalan tahtoa tekemällä materialistisia suunnitelmia, ja varokaamme hengellistä kärsimättömyyttä ja huokailemista toisiamme vastaan.

Jokaisen hengellisesti sairaan tulisi etsiä seurakunnan vanhinten apua. (5:13–20) Jos on tehty syntejä, niin heidän rukouksensa ja viisaat neuvonsa auttavat katuvaa synnintekijää saamaan takaisin hengellisen terveytensä. Todellisuudessa ”joka käännyttää syntisen takaisin hänen tiensä erheestä, pelastaa hänen [väärintekijän] sielunsa [hengellisestä ja ikuisesta] kuolemasta”.

[Tekstiruutu s. 23]

Sanan tekijät: Meidän tulisi olla ”sanan tekijöitä eikä vain kuulijoita”. (Jaakob 1:22–25) Pelkästään kuulija ”on miehen kaltainen, joka katselee luonnollisia kasvojaan peilistä”. Lyhyen tarkastelun jälkeen hän lähtee ”ja unohtaa heti, millainen hän on”. Mutta ’sanan tekijä’ katsoo huolellisesti Jumalan täydelliseen lakiin ja omaksuu kaiken, mitä kristityltä vaaditaan. Hän ”pysyy siinä” tutkien jatkuvasti tuota lakia tehdäkseen korjauksia, niin että hän voisi mukautua siihen mahdollisimman hyvin. (Psalmi 119:16) Miten ”työn tekijä” eroaa miehestä, joka vilkaisee peiliin ja unohtaa, mitä se paljastaa? Tekijä soveltaa Jehovan sanaa ja nauttii Hänen suosiostaan. – Psalmi 19:8–12.