Lukijoiden kysymyksiä

Kuningas Jaakon käännöksessä voideltuja kristittyjä sanotaan 1. Pietarin kirjeen 2:9:ssä ”valituksi sukupolveksi”. Tulisiko tämän vaikuttaa käsitykseemme siitä, miten Jeesus käytti sanaa ”sukupolvi” Matteuksen 24:34:ssä?

Joissakin käännöksissä näissä kummassakin kohdassa tosiaan esiintyy sana ”sukupolvi”. Kuningas Jaakon käännöksen mukaan apostoli Pietari kirjoitti: ”Mutta te olette valittu sukupolvi, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, erikoiskansa, jotta toisitte julki sen ylistystä, joka on kutsunut teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” Ja Jeesus ennusti: ”Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä asiat täyttyvät.” (1. Pietarin kirje 2:9; Matteus 24:34.)

Ensiksi mainitussa jakeessa apostoli Pietari käytti kreikankielistä sanaa geʹnos, kun taas Jeesuksen lausunnossa esiintyy sana ge·ne·aʹ. Nämä kaksi kreikkalaista sanaa näyttävät ehkä samankaltaisilta, ja niillä on yhteinen kantasana; ne ovat kuitenkin eri sanoja, ja niillä on eri merkitys. Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen englanninkielisen viitelaitoksen alaviitteessä sanotaan 1. Pietarin kirjeen 2:9:n kohdalla: ”’Suku.’ Kreik. geʹnos; eri kuin ge·ne·aʹ ’sukupolvi’, esim. Mt 24:34.” Vastaava alaviite on Matteuksen 24:34:n kohdalla.

Kuten nuo alaviitteet osoittavat, sanan geʹnos sopiva vastine on ”suku”, joksi se on suomalaisiin raamatunkäännöksiin tavallisesti käännettykin. 1. Pietarin kirjeen 2:9:ssä Pietari sovelsi Jesajan 61:6:ssa olevan ennustuksen voideltuihin kristittyihin, joilla on taivaallinen toivo. Heidät tuodaan esiin monista kansakunnista ja heimoista, mutta heidän syntyperänsä työnnetään taka-alalle, kun heistä tulee osa hengellisen Israelin kansakuntaa. (Roomalaisille 10:12; Galatalaisille 3:28, 29; 6:16; Ilmestys 5:9, 10.) Pietari osoitti, että heistä tulisi hengellisessä mielessä poikkeuksellinen ryhmä – ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, erikoisomaisuudeksi otettu kansa”.

Mutta Matteuksen 24:34:ssä olevien Jeesuksen sanojen kreikankielisessä tekstissä esiintyykin sana ge·ne·aʹ. Yleisesti tunnustetaan, ettei Jeesus tarkoittanut mitään ihmisten muodostamaa ”sukua” vaan jonakin nimenomaisena ajanjaksona eläviä ihmisiä.

Lähes sata vuotta sitten Charles T. Russell, Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti, teki tämän selväksi kirjoittaessaan: ”Vaikka sanojen ’sukukunta’ ja ’suku’ voidaan sanoa johtuvan samasta juuresta, ei niillä kumminkaan ole sama merkitys, ja Raamatussa käytetään niitä kahtena aivan eri sanana. – – Tämän ennustuksen kolmessa eri esityksessä Herramme käytti kokonaan toista kreikkalaista sanaa (genea), joka ei merkitse sukua, vaan sukupolvea. Toiset kohdat, joissa tätä kreikkalaista sanaa (genea) käytetään, todistavat, ettei sitä ole käytetty suvun merkityksessä, vaan ihmisistä, jotka elävät samanaikaisesti.” (The Day of Vengeance, s. 602, 603.)

Eräässä raamatunkääntäjien käsikirjaksi hiljattain julkaistussa teoksessa sanotaan: ”[New International Version] kääntää tämän sukupolven kirjaimellisesti, mutta lisää alaviitteen ’tai suku’. Ja muuan Uuden testamentin oppinut uskoo, että ’Matteus ei tarkoita vain ensimmäistä Jeesuksen jälkeen elänyttä sukupolvea, vaan niitä kaikkia juutalaisia sukupolvia, jotka hylkäsivät hänet’. Kumpaakaan näistä päätelmistä ei kuitenkaan voida näyttää toteen kielitieteellisesti, ja ne täytyy sivuuttaa yrityksinä vältellä sanan ilmeistä merkitystä. Alun perin viitattiin yksinomaan Jeesuksen aikalaisiin.” (A Handbook on the Gospel of Matthew, 1988.)

Kuten sivuilla 10–15 todetaan, Jeesus tuomitsi aikansa juutalaisen sukupolven, aikalaisensa, jotka hylkäsivät hänet (Luukas 9:41; 11:32; 17:25). Hän kuvaili usein tuota sukupolvea sellaisilla adjektiiveilla kuin ”paha ja avionrikkoja”, ”uskoton ja kieroutunut” ja ”avionrikkoja ja syntinen” (Matteus 12:39; 17:17; Markus 8:38). Kun Jeesus käytti sanaa ”sukupolvi” viimeisen kerran, hän oli Öljyvuorella neljän apostolinsa kanssa (Markus 13:3). Nuo miehet, joita ei ollut vielä voideltu hengellä ja jotka eivät vielä kuuluneet kristilliseen seurakuntaan, eivät varmastikaan muodostaneet ”sukupolvea” eivätkä ihmisten sukua. He olivat kuitenkin hyvin perillä siitä, että Jeesus tarkoitti sanalla ”sukupolvi” aikalaisiaan. Sen vuoksi on johdonmukaista, että he ymmärsivät, mitä hänellä oli mielessään, kun hän mainitsi ”tämän sukupolven” viimeistä kertaa.a Apostoli Pietari, joka oli tuolloin paikalla, kehotti juutalaisia jälkeenpäin: ”Pelastautukaa tästä kierosta sukupolvesta.” (Apostolien teot 2:40.)

Olemme julkaisseet usein todisteita siitä, että monet niistä asioista, jotka Jeesus ennusti tässä samassa puheessa (esimerkiksi sodat, maanjäristykset ja nälänhätä), täyttyivät tämän ennustuksen lausumisen jälkeen ja ennen vuonna 70 tapahtunutta Jerusalemin tuhoa. Monet niistä – mutta eivät kaikki – täyttyivät. Ei ole esimerkiksi mitään todisteita siitä, että roomalaisten hyökättyä Jerusalemiin (v. 66–70) olisi nähty ”Ihmisen Pojan tunnusmerkki”, joka olisi saanut ”kaikki maan heimot” lyömään itseään (Matteus 24:30). Vuosien 33–70 täyttymyksen on siksi täytynyt olla vasta ensimmäinen, ei se täydellinen ja laajamittainen täyttymys, johon Jeesus myös kiinnitti huomion.

G. A. Williamson kirjoittaa Josefuksen teoksen ”Juutalaissota” englanninkielisen laitoksensa esipuheessa: ”Matteus kertoo, että opetuslapset olivat tehneet [Jeesukselle] kaksiosaisen kysymyksen – temppelin tuhosta ja Hänen omasta viimeisestä tulemuksestaan – ja Hän antoi heille kaksiosaisen vastauksen, jonka ensimmäisessä osassa ennustettiin erittäin eloisasti ne tapahtumat, joita Josefus oli kuvaileva niin yksityiskohtaisesti.” (The Jewish War.)

Tuossa ensimmäisessä täyttymyksessä ”tällä sukupolvella” tarkoitettiin selvästi samaa kuin muulloinkin: samaan aikaan elävien ei-uskovien juutalaisten sukupolvea. Tuo ”sukupolvi” ei katoaisi ennen kuin se olisi kokenut sen, mitä Jeesus oli ennustanut. Williamsonin sanojen mukaisesti näin tapahtui Jerusalemin tuhoa edeltäneinä vuosikymmeninä, kuten silminnäkijä, historioitsija Josefus, kertoi.

Myös toisessa ja suuremmassa täyttymyksessä ”tällä sukupolvella” johdonmukaisesti tarkoitettaisiin samaan aikaan eläviä ihmisiä. Kuten sivulta 16 alkavassa kirjoituksessa osoitetaan, meidän ei tarvitse päätellä, että Jeesus puhui jostakin nimenomaisesta vuosimäärästä, josta koostuisi ”sukupolvi”.

Mistä tahansa ajasta, johon sana ”sukupolvi” viittaa, voidaan sitä vastoin sanoa kaksi avainseikkaa: 1) Ihmissukupolvea ei voida pitää ajanjaksona, johon kuuluisi tietty määrä vuosia, kuten on laita aikamäärissä (vuosikymmen tai vuosisata), jotka tarkoittavat jotakin nimenomaista vuosimäärää. 2) Sukupolveen kuuluvat ihmiset elävät suhteellisen lyhyen ajanjakson, eivät pitkää ajanjaksoa.

Mitä apostolit siis ajattelivat, kun he kuulivat Jeesuksen puhuvan ”tästä sukupolvesta”? Vaikka me nyt jälkeenpäin tiedämmekin, että Jerusalemin tuhon ”suuri ahdistus” saapui 37 vuotta myöhemmin, Jeesusta kuunnelleet apostolit eivät voineet sitä tietää. Hänen puheensa ”sukupolvesta” ei saanut heitä ajattelemaan jotakin pitkää ajanjaksoa, vaan suhteellisen lyhyen ajan kuluessa eläviä ihmisiä. Sama pätee meidän tapaukseemme. Kuinka sopivat siksi ovatkaan Jeesuksen seuraavat sanat: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä. Tämän vuoksi osoittakaa tekin olevanne valmiit, sillä hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matteus 24:36, 44.)

[Alaviitteet]