Katso näkyvien asioiden yli!
HYVÄ fyysinen näkökyky on siunaus. Itse asiassa useimmat ihmiset sanoisivat, että tuskin mikään heidän omistamistaan asioista on yhtä arvokas. Apostoli Paavali puhui kuitenkin eräästä näkökyvystä, joka on kristityille jopa arvokkaampi kuin hyvä fyysinen näkö. ”Emme pidä katsettamme näkyväisissä, vaan näkymättömissä”, hän kirjoitti (2. Korinttilaisille 4:18). Näkökyky, jonka avulla voi nähdä näkymättömiä asioita, on varmasti jotain hyvin erikoista! Sitä voitaisiin sanoa erinomaiseksi hengelliseksi näkökyvyksi.
Miksi sitä tarvitaan?
Ensimmäisen vuosisadan kristityt totisesti tarvitsivat senlaatuista hengellistä näkökykyä. He suorittivat kristillistä sananpalvelustaan keskellä kovia vaikeuksia. Paavali kuvaili sitä seuraavasti: ”Olemme ahtaalla joka suhteessa, mutta emme liikuntakyvyttömiksi ahdistettuja; olemme ymmällä, mutta emme tyystin umpikujassa; olemme vainottuja, mutta emme pulaan jätettyjä; olemme maahan syöstyjä, mutta emme tuhottuja.” (2. Korinttilaisille 4:8, 9.)
Huolimatta sellaisista oloista uskolliset opetuslapset pysyivät lujina. Koska heillä oli vahva usko Jumalaan, he saattoivat Paavalin tavoin sanoa: ”Siksi me emme lannistu, vaan vaikka se ihminen, joka olemme ulkonaisesti, riutuukin pois, niin varmasti sitä ihmistä, joka olemme sisäisesti, uudistetaan päivä päivältä.” Mikä heitä sitten uudisti joka päivä? Paavali jatkoi: ”Sillä vaikka ahdistus on hetkellinen ja kevyt, niin se tuottaa meille kirkkauden, joka painavuudeltaan on yhä verrattomampaa ja on ikuista, samalla kun emme pidä katsettamme näkyväisissä, vaan näkymättömissä. Sillä näkyväiset ovat väliaikaisia, mutta näkymättömät ovat ikuisia.” (2. Korinttilaisille 4:16–18.)
Paavali kannusti hengellisiä veljiään, etteivät he antaisi ongelmien, vaikeuksien, vainon – minkä tahansa ahdistuksen – peittää näkyvistä sitä loistoisaa palkintoa, joka heidän eteensä oli asetettu. Heidän tuli katsoa senhetkisten olosuhteiden yli ja pitää katseensa kiinteästi siinä onnellisessa lopputuloksessa, johon kristillinen vaellus johtaisi. Se auttoi heitä uudistamaan päivittäin päätöksensä jatkaa sinnikkäästi kamppailua. Tällainen hyvä hengellinen näkö on aivan yhtä tarpeellinen nykyajankin kristityille.
Pidä nykyistä ahdistusta hetkellisenä!
Pidimmepä siitä tai emme, me näemme päivittäin asioita, joita mieluummin olisimme näkemättä. Vilkaisu peiliin paljastaa meissä armotta epämieluisia näppylöitä ja virheitä, jotka muistuttavat fyysisestä epätäydellisyydestämme. Kun katsomme Jumalan sanan peiliin, näemme hengellisiä puutteita ja vikoja sekä itsessämme että toisissa. (Jaakobin kirje 1:22–25.) Ja katsoessamme sanomalehteä tai televisiota selostukset vääryyksistä, julmuuksista ja murhenäytelmistä kouraisevat meitä sydänjuuria myöten.
Saatana toivoisi, että vaipuisimme näkemämme vuoksi epätoivoon tai alkaisimme luisua sivuun ja horjua uskossamme. Miten voimme välttää sen? Meidän on seurattava Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, kuten apostoli Pietari suosittelee sanoessaan: ”Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan.” (1. Pietarin kirje 2:21.) Jeesus jätti täydellisen esimerkin kaikissa kristillisen elämän piirteissä.
Kutsuessaan Jeesusta malliksemme Pietari mainitsi nimenomaan Jeesuksen kärsimykset. Jeesus tosiaan kärsi paljon ollessaan maan päällä. Koska hän oli Jehovan ”mestarityöntekijänä” ollut läsnä ihmisen luomisessa, hän tiesi tarkalleen, millaiseksi Jumala oli ihmisen tarkoittanut (Sananlaskut 8:30, 31). Mutta nyt hän näki itse paikalla, millaisia synti ja epätäydellisyys olivat heistä tehneet. Päivittäin hän näki ihmisten puutteita ja heikkouksia ja hänen oli oltava tekemisissä niiden kanssa. Sen on täytynyt koetella häntä. (Matteus 9:36; Markus 6:34.)
Sen lisäksi että Jeesus näki toisten tuntevan ahdistusta elämässään, hän itsekin tunsi sitä (Heprealaisille 5:7, 8). Mutta täydellisellä hengellisellä näkökyvyllä hän katsoi sen yli palkintoon – siihen, että hänet nuhteettoman vaelluksensa vuoksi korotettaisiin kuolemattomuuteen. Sitten hän saisi messiaanisena Kuninkaana kohottaa kärsivän ihmiskunnan rappeutuneesta tilastaan takaisin siihen täydellisyyteen, johon Jehova oli sen alun perin tarkoittanut. Se että hän piti katseensa kohdistettuna näihin näkymättömiin tulevaisuudenodotteisiin, auttoi häntä säilyttämään ilon jumalisessa palveluksessa huolimatta siitä ahdistuksesta, jota hän näki päivästä päivään. Paavali kirjoitti myöhemmin: ”Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Heprealaisille 12:2.)
Jeesus ei koskaan antanut vaikeuksien ja koettelevien olosuhteiden saattaa itseään epätoivoon tai luisumaan sivuun eikä horjuttaa uskoaan. Hänen opetuslapsinaan meidän täytyy seurata tarkoin hänen erinomaista esimerkkiään (Matteus 16:24).
Kohdista katseesi näkymättömiin ikuisiin asioihin!
Puhuessaan siitä, mikä sai Jeesuksen kestämään, Paavali osoitti, miten meidän tulisi vaeltaa, kirjoittaessaan: ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu, samalla kun katsomme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen.” (Heprealaisille 12:1, 2.) Voidaksemme juosta kristillistä tietämme menestyksellisesti ja iloiten, meidän täytyy katsoa niiden asioiden yli, jotka nyt näemme edessämme. Mutta miten me ”katsomme kiinteästi” Jeesukseen, ja miten se vaikuttaa meihin?
Ensinnäkin Jeesus asetettiin Jumalan valtakunnan Kuninkaaksi vuonna 1914, ja hän hallitsee taivaasta. Tämä kaikki on tietenkin fyysisen näkökykymme ulkopuolella. Jos ”katsomme kiinteästi” Jeesukseen, hengellinen näkökykymme auttaa meitä näkemään, että hän on nyt valmis ryhtymään toimiin lopettaakseen nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän ja sitoakseen Saatanan demonijoukkoineen toimettomuuden kahleisiin. Katsoessamme vielä pitemmälle hengellinen näkökykymme paljastaa ihmeellisen uuden maailman, jossa ei ”kuolemaa enää ole – – eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 19:11–16; 20:1–3; 21:4.)
Sen sijaan että antaisimme siis väliaikaisen ahdistuksen, jota ehkä koemme päivittäin, painaa meitä, miksi emme kohdistaisi katsettamme ikuisiin asioihin? Miksi emme katsoisi uskon silmin tämän saastuneen maapallon sairauksien ja ahneuden yli paratiisiin, joka on täynnä terveitä, onnellisia ja toisistaan välittäviä ihmisiä? Miksi emme katsoisi niin fyysisten kuin hengellistenkin virheidemme yli aikaan, jolloin meidät on vapautettu niistä ikuisiksi ajoiksi Kristuksen lunastusuhrin ansiosta? Miksi emme katsoisi sotien, rikollisuuden ja väkivallan aiheuttaman verenvuodatuksen yli aikaan, jolloin vasta ylösnousseille ihmisille opetetaan Jehovan rauhaa ja vanhurskautta?
Lisäksi se, että ”katsomme kiinteästi” Jeesukseen, merkitsee hengellisen näkökykymme kohdistamista siihen, mitä Valtakunta, vaikkakin näkymätön, on jo saanut aikaan Jumalan kansan keskuudessa maan päällä: ykseyden, rauhan, rakkauden, veljellisen kiintymyksen ja hengellisen hyvinvoinnin. Nähtyään videonauhan ”Jumalallisen opetuksen yhdistämiä” eräs kristitty nainen Saksasta kirjoitti: ”[Tuo videonauha] auttaa valtavasti minua muistamaan, kuinka monet veljet ja sisaret kaikkialla maailmassa ponnistelevat juuri samalla hetkellä palvellakseen Jehovaa uskollisesti – ihmisten reaktioista huolimatta. Miten kallisarvoinen veljellinen ykseytemme onkaan aikana, jolloin maailmassa on väkivaltaa ja vihaa!”
”Näetkö” sinäkin Jehovan, Jeesuksen, uskolliset enkelit ja miljoonat kristityt toverisi seisomassa vierelläsi? Jos näet, ”tämän asiainjärjestelmän huoli” ei valtaa sinua niin täysin, että se saisi sinut lannistumaan ja tulemaan ”hedelmättömäksi” kristillisessä palveluksessasi (Matteus 13:22). Katso siksi kiinteästi Jeesukseen kohdistamalla hengellinen katseesi Jumalan perustettuun valtakuntaan ja sen siunauksiin, sekä nykyisiin että tuleviin.
Tavoittele elämää, jossa voit nähdä näkymättömät asiat!
Nähdessämme jyrkän eron Jumalan ikuisen uuden maailman ja nykyisen rapistuvan vanhan maailman välillä meidän tulisi varmasti pyrkiä toimimaan siten, että meidät katsotaan arvollisiksi elämään maailmassa, jossa näemme kirjaimellisesti sen, mitä nyt voimme nähdä vain uskon silmin. Lukemattomat ylösnousseet tuskin uskovat silmiään, kun he herätessään näkevät ympärillään vanhurskaan paratiisimaan, joka on aivan erilainen kuin maailma, jonka he näkivät ennen kuolemaansa. Kuvittele, mikä ilo on olla elossa tervehtimässä heitä ja kertomassa heille, mitä Jumala on tehnyt! (Vrt. Joel 2:21–27.)
Hyvä hengellinen näkö on tosiaan kallisarvoinen, ja on elintärkeää pitää se terävänä! Me voimme tehdä sen tutkimalla säännöllisesti Raamattua henkilökohtaisesti, käymällä kristillisissä kokouksissa, puhumalla toisille Raamattuun perustuvasta toivostamme ja ennen kaikkea rukoilemalla Jumalan opastusta. Siten hengellinen näkömme pysyy terävänä ja kirkkaana ja voimme katsoa näkyvien asioiden yli!