Hänen askeleittensa seuraamisen haaste

”Sillä Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille henkilökohtaisen esimerkin, niin että voisitte seurata hänen askeleitaan.” – 1. PIETARI 2:21, Phillips.

1, 2. a) Mikä voi olla todellinen haaste, ja miksi tämä kiinnostaa kristittyjä? b) Mitkä kysymykset nyt heräävät?

OLETKO koskaan hiekkarannalla tai lumikentän poikki kävellessäsi huomannut ihailevasi jonkun sellaisen jättämiä jalanjälkiä, joka on kulkenut siellä ennen sinua? Kenties jopa valitsit joukosta jalanjäljet, joita yritit seurata sovittamalla omat askeleesi niihin mahdollisimman tarkoin. Niin tehdessäsi huomasit, ettei se ollut helppoa. Itse asiassa jonkun toisen jalanjälkien seuraaminen – joko kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti – on todellinen haaste. Kutsumalla itseämme kristityiksi me olemme kuitenkin ilmaisseet haluavamme tehdä juuri niin: seurata tarkoin Kristuksen askeleita.

² Oletko halukas ponnistelemaan tarvittavassa määrin vastataksesi tähän haasteeseen menestyksellisesti? Oletko sen lisäksi lujasti päättänyt tehdä niin, tapahtukoon mitä tahansa? Jos olet, niin niiden vaikeuksien täysi ymmärtäminen, joita saattaa tulla kirjaimellisten askeleitten seuraamisessa, auttaa sinua onnistumaan paremmin Kristuksen kuvaannollisten askeleitten seuraamisessa.

Opi mukautumaan

3. Miksi jonkun toisen askeleiden seuraaminen näyttää ensin luonnottomalta?

³ Jokaisella on tunnusomainen kävelytapansa. Esimerkiksi askeleen pituus vaihtelee eri ihmisillä, samoin kuin se kulma, jolla astutaan. Jonkun jalkaterät saattavat osoittaa suoraan eteenpäin, tai ne saattavat kääntyä sisään- tai ulospäin, tai toinen jalka voi olla enemmän sivuun kääntynyt kuin toinen. Ymmärrätkö, minkä haasteen tämä tarjoaa? Seurataksesi tarkoin toisen jalanjälkiä sinun täytyy mukauttaa askeleesi pituus ja jalkojesi asento toisen askeleisiin. Ensiksi tämä saattaa tuntua luonnottomalta, mutta niin täytyy tehdä. Ei ole olemassa mitään muuta keinoa.

4. Miksi Jeesuksen askeleiden seuraaminen on erityinen haaste?

⁴ Kuvaannollisesti puhuen Kristuksen kävelytapa oli ainutlaatuinen, sillä hän yksin oli aikalaistensa keskuudessa täydellinen mies, sellainen, ”joka ei tuntenut syntiä”. (2. Korinttolaisille 5:21) Koska ihmiset ovat luonnostaan epätäydellisiä synnintekijöitä, Jeesuksen askeleissa kulkeminen ei ole heille normaali kävelytapa. Paavali muistutti Korinton kristittyjä tästä sanomalla: ”Sillä te olette vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on mustasukkaisuutta ja riitaa, niin ettekö ole lihallisia ja ettekö vaella niin kuin ihmiset?” Taipumus mustasukkaisuuteen ja riitaan, ”lihan tekoihin”, on normaalia epätäydellisille ihmisille, mutta Jeesus vaelsi rakkauden tietä, ja ”rakkaus ei ole mustasukkainen, – – ei ärsyynny”. Niinpä Kristuksen askeleissa kulkeminen tarjoaa paljon suuremman haasteen kuin se, että meitä pyydettäisiin seuraamaan pelkästään jonkun itsemme kaltaisen epätäydellisen ihmisen askeleita. – 1. Korinttolaisille 3:3; 13:4, 5; Galatalaisille 5:19, 20; ks. myös Efesolaisille 5:2, 8.

5, 6. a) Miksi monet ihmiset eivät ole pystyneet seuraamaan Kristuksen askeleita, ja minkä neuvon se sai Paavalin antamaan? b) Miten ihmisiä kannustetaan vaeltamaan Kristuksen askeleissa nykyään, ja mitä siitä heille seuraa?

⁵ Epätäydellisyyden lisäksi myös Jumalan tahdon tuntemuksen puute voi estää kulkemasta Kristuksen askeleissa. Niinpä Paavali kehotti efesolaiskristittyjä olemaan ’vaeltamatta niin kuin kansojen ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä, samalla kun he heissä olevan tietämättömyyden vuoksi ja sydämensä tunnottomuuden vuoksi ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä’. – Efesolaisille 4:17, 18.

⁶ Valtakunnan saarnaamisen välityksellä ihmisiä kehotetaan nykyään lakkaamaan vaeltamasta heille normaalilla tavalla, tietämättöminä Jumalan tarkoituksista, mieleltään pimeydessä, tunnottoman sydämensä liikkeelle panemina heidän tavoitellessaan hyödyttömiä päämääriä. Heitä kannustetaan mukautumaan Kristuksen täydelliseen esimerkkiin, ’vaeltamaan hänen yhteydessään’ ja siten ’vangitsemaan jokainen ajatus tehdäkseen sen tottelevaiseksi Kristukselle’. (Kolossalaisille 2:6, 7; 2. Korinttolaisille 10:5) Ne ihmiset, jotka vastaavat halukkaasti tähän haasteeseen, vakiintuvat uskossaan. Kun he tottuvat vaeltamaan siten kuin Kristus vaelsi, siitä tulee heille yhä helpompaa.

7. Millainen vakuus meillä on siitä, että vaikka Jeesuksen askeleiden seuraaminen onkin usein haastavaa, niin se on mahdollista?

⁷ Usein se on kuitenkin haaste. Täydellisen ja epätäydellisen luomuksen välinen ero on valtava. Niinpä epätäydellisten luomusten täytyy tehdä suuria muutoksia yrittäessään seurata täydellistä esimerkkiä. Joidenkin ihmisten on, kenties ympäristön tai perintötekijöiden vuoksi, vaikeampaa mukautua kristilliseen elämäntapaan kuin muiden. Mutta Jehova vakuuttaa meille, että jokainen, joka on todella halukas ponnistelemaan, pystyy siihen. ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua”, sanoi apostoli Paavali. (Filippiläisille 4:13; ks. myös 2. Korinttolaisille 4:7; 12:9.) Sama pitää paikkansa kaikista kristityistä.

Kiinnitä huomiota

8, 9. a) Miksi on välttämätöntä kiinnittää jakamatonta huomiota ja todella keskittyä, kun seuraa jonkun askeleita? b) Minkä Raamatun neuvon noudattaminen voi estää meitä eksymästä Jeesuksen askeleista?

⁸ Me emme pysty seuraamaan kirjaimellisia jalanjälkiä, ellemme pidä tarkoin silmällä sitä, mihin astumme. Jos katseemme harhailee keskittyen ympärillämme oleviin asioihin tai johonkin muuhun, astumme pakosta harhaan ennemmin tai myöhemmin. Ellemme kiinnitä jakamatonta huomiota ja todella keskity, me joudumme harhateille askelista, joita meidän pitäisi seurata. Sen vuoksi täytyy olla aina varuillaan, erityisesti silloin, kun äkillinen melu tai muut odottamattomat häiritsevät seikat saattaisivat viedä ajatuksemme pois käsillä olevasta tehtävästä. – Vrt. Job 18:10, 11.

⁹ Tämä pitää kuvaannollisella tavalla paikkansa myös niistä, jotka seuraavat Jeesuksen askeleita. Jeesus kehotti seuraajiaan kiinnittämään tarkoin huomiota itseensä, jottei heidän sydämensä ”koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista”. (Luukas 21:34) Saatana käyttää näitä jokapäiväisiä häiritseviä tekijöitä saadakseen meidät irrottamaan katseemme Jeesuksen askeleista. Hän yllättää meidät helposti käyttäen hyväkseen odottamattomia tilanteita, kuten vastustusta, sairautta tai taloudellisia takaiskuja. Varmistaaksemme sen, ettemme ”koskaan ajelehtisi pois”, meidän täytyy ”kiinnittää tavallista enemmän huomiota kuulemiimme asioihin” eli toisin sanoen kohdistaa katseemme Kristuksen askeleisiin tarkemmin kuin koskaan aiemmin. – Heprealaisille 2:1; ks. myös 1. Johannes 2:15–17.

Älä poikkea

10. a) Millainen vaara on olemassa, kun eri jalanjäljet menevät ristiin? b) Miksi väärien askeleiden seuraamisesta koituvat seuraukset ovat hengellisessä mielessä vakavia?

¹⁰ Täpötäyden rannan kosteassa hiekassa saattaa olla useita jalanjälkiä, ja jotkin jalanjäljet saattavat kulkea niiden jälkien yli, joita me seuraamme. Monet jalanjäljet saattavat ainakin päällisin puolin näyttää samanlaisilta. Miten tärkeää onkaan huolehtia siitä, että seuraamme todella oikeita jalanjälkiä. Muutoin meidät saatettaisiin johtaa harhaan kulkemaan väärään suuntaan. Hengellisessä mielessä tästä voisi olla vakavia seurauksia. Se miten vaarallista on seurata sellaisia oikealta näyttäviä jalanjälkiä, jotka todellisuudessa eivät ole oikeita, osoitetaan sananlaskussa, jossa varoitetaan: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” – Sananlaskut 16:25.

11. Minkä varoituksen Paavali antoi varhaiskristityille, ja keille nykyään hän jätti mallin?

¹¹ Tämän erittäin todellisen vaaran vuoksi Paavali tunsi pakottavaa tarvetta varoittaa varhaiskristilliseen seurakuntaan kuuluvia veljiään: ”Ihmettelen, että olette niin nopeasti siirtymässä Hänestä, joka kutsui teidät Kristuksen ansaitsemattomalla hyvyydellä, pois toisenlaiseen hyvään uutiseen. – – on vain eräitä, jotka aiheuttavat teille levottomuutta ja tahtovat vääristää Kristusta koskevan hyvän uutisen. – – kuka se lieneekin, joka julistaa teille hyvänä uutisena jotakin muuta kuin sitä, minkä olette ottaneet vastaan, hän olkoon kirottu.” (Galatalaisille 1:6–9) Paavalin esimerkkiä noudattaen Jehovan todistajien hallintoelin nykyään varoittaa meitä luopioista ja valheveljistä, jotka jättävät tavallaan vääriä jalanjälkiä. Tosi kristityt eivät halua poiketa polulta, jonka Kristus Jumalan ohjauksessa jätti heidän seurattavakseen. – Psalmi 44:19.

12. a) Miten 2. Timoteuksen kirjeen 1:13 voi auttaa meitä välttämään sen, että erehtyisimme seuraamaan vääriä askeleita? b) Mikä on tunnusomaista toisenlaiselle hyvälle uutiselle?

¹² Kiinnittämällä tarkkaa huomiota Kristuksen askeleiden tunnuspiirteisiin me voimme välttää sen, että meidät johdettaisiin harhaan. Täsmällinen tieto Jeesuksesta, hänen opetuksistaan ja tavasta, jolla kristillinen seurakunta toimii, auttaa meitä tunnistamaan ”niiden terveellisten sanojen mallin”, joka suojelee meitä niiltä, jotka ’vääristävät Kristusta koskevan hyvän uutisen’. (2. Timoteukselle 1:13) Kaikenlaiset muut niin kutsutut hyvät uutiset, jotka todellisuudessa ovat vääriä jalanjälkiä, eivät sovi totuuden malliin. Ne vääristävät sen, hämärtäen koko kuvan. Sen sijaan että ne selventäisivät Raamatun perustotuuksia ja periaatteita, ne ovat ristiriidassa niiden kanssa. Sen sijaan että ne kannustaisivat meitä suurempaan toimeliaisuuteen Jehovan palveluksessa, ne yrittävät saada hidastamaan vauhtia. Niiden sanoma ei ole myönteinen eikä kirkasta Jehovan nimeä ja järjestöä; se on kielteinen, moittiva ja kriittinen. Nämä eivät varmastikaan ole niitä askeleita, joita me haluamme seurata.

Pysy oikeassa tahdissa

13. Miten tahti liittyy siihen, että seuraamme jonkun askeleita?

¹³ Kävellessämme askeleemme pituuteen vaikuttaa osaltaan kävelynopeutemme. Tavallisesti mitä nopeammin me kävelemme sitä pidemmät ovat askeleemme; mitä hitaammin kävelemme, sitä lyhyemmät ovat askeleet. Sen vuoksi meidän on helpompi seurata jonkun kirjaimellisia askeleita, jos sovitamme kävelyvauhtimme hänen vauhtiinsa. Voidaksemme samoin vaeltaa menestyksellisesti Johtajamme Jeesuksen Kristuksen kuvaannollisissa askeleissa meidän täytyy pysyä hänen tahdissaan.

14. a) Millä tavoin emme pysyisi samassa tahdissa Jeesuksen kanssa? b) Miksi on typerää yrittää kulkea nopeammin kuin ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”?

¹⁴ Se ettemme pysyttelisi Kristuksen tahdissa, voisi merkitä jompaa kumpaa: me joko yrittäisimme mennä nopeammin, juosta ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” edelle, jota Jeesus käyttää Jehovan tarkoituksen toteuttamisessa, tai jäisimme jälkeen tuon ’orjan’ ohjauksesta. (Matteus 24:45–47) Ensimmäistä vaihtoehtoa valaisee se, että jotkut kristityt ovat menneisyydessä tulleet kärsimättömiksi opillisten tai järjestöä koskevien muutosten tai täsmennysten suhteen, joiden he ovat ajatelleet olevan välttämättömiä ja jotka heidän mielestään olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. He ovat tulleet tyytymättömiksi, koska heidän mielestään asiat eivät ole edistyneet tarpeeksi nopeasti, ja he ovat vetäytyneet syrjään Jehovan kansan yhteydestä. Miten typerää ja lyhytnäköistä! Usein juuri se seikka, joka häiritsi heitä, muutettiin myöhemmin – Jehovan määräaikana. – Sananlaskut 19:2; Saarnaaja 7:9, 10.

15. Miten kuningas Daavid ja Jeesus olivat hyviä esimerkkejä oikeassa tahdissa pysymisestä?

¹⁵ On viisaampaa odottaa, että Jehova toimii, kuin yrittää määrätä se tahti, jolla asioiden pitäisi tapahtua. Muinainen kuningas Daavid antoi oikean esimerkin. Hän kieltäytyi salaliitosta kuningas Saulia vastaan, yrityksestä saada kuninkuus ennen kuin oli tullut Jehovan määräaika antaa se hänelle. (1. Samuelin kirja 24:2–16) Samalla tavoin ”Daavidin Poika”, Jeesus, ymmärsi, että hänen täytyisi odottaa ennen kuin hän saisi kokonaan taivaallisen kuninkuutensa. Hän tiesi itseensä soveltuvan profeetallisen lausunnon: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.” Niinpä kun joukko juutalaisia halusi ”tarttua häneen tehdäkseen hänestä kuninkaan”, Jeesus vetäytyi nopeasti syrjään. (Matteus 21:9; Psalmi 110:1; Johannes 6:15) Noin 30 vuotta myöhemmin Heprealaiskirjeen 10:12, 13:n mukaisesti Jeesus odotti yhä kuninkuuttaan. Hän odotti itse asiassa lähes 1 900 vuotta, ennen kuin hänet asetettiin virkaan Jumalan valtakunnan lailliseksi Kuninkaaksi, kun tuo valtakunta perustettiin vuonna 1914.

16. a) Havainnollista sitä, miten saattaisimme liikkua hitaammin kuin meidän pitäisi. b) Mikä on Jehovan kärsivällisyyden tarkoitus, ja miten meidän pitäisi välttää käyttämästä väärin tuota kärsivällisyyttä?

¹⁶ Se ettei pysy oikeassa tahdissa, voisi merkitä kuitenkin myös sitä, että hidastaa vauhtia ja jää jälkeen. Niinpä kun Jumalan sana osoittaa, että meidän täytyy tehdä muutoksia elämässämme, toimimmeko viivyttelemättä? Vai väitämmekö, että koska Jumala on kärsivällinen, me voimme lykätä sellaisten muutosten tekemistä myöhemmäksi toivoen, että se voisi olla sitten helpompaa? Jehova on kyllä kärsivällinen. Mutta ei sen vuoksi, että me voisimme vitkastella tarpeellisten muutosten tekemisessä. Sen sijaan ”hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen”. (2. Pietari 3:9, 15) Miten paljon parempi onkaan siksi jäljitellä psalmistaa, joka sanoi: ”Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.” – Psalmi 119:60.

17. Miten oikeassa vauhdissa pysyminen liittyy Valtakunnan saarnaamiseen, ja mitä se saa meidät kysymään itseltämme?

¹⁷ Jälkeen jäämiseen voisi liittyä myös Valtakunnan saarnaaminen. Matteuksen 25. luvun mukaan Jeesus tuomitsee parhaillaan ihmiskuntaa ja erottaa ”lampaat vuohista”. Tämä toteutetaan pääasiassa ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen välityksellä. (Matteus 24:14; 25:31–33; Ilmestys 14:6, 7) Tämän erottelutyön toteuttamiseen varattu aika on pakostakin rajallinen. (Matteus 24:34) Käytettävissä olevan ajan lähetessä loppuaan voimme odottaa Jeesuksen nopeuttavan työtä. Niin tehdessään hän toimii Jumalan välikappaleena. Puhuessaan kokoamistyöstä Jumala lupaa: ”Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.” (Jesaja 60:22) Lisäämmekö me Jumalan työtovereina ja hänen Poikansa askeleita tarkoin seuraavina vauhtiamme Valtakunnan saarnaamisessa siinä määrin, kuin fyysiset edellytyksemme ja raamatulliset velvollisuutemme sallivat? Kenttäpalvelusraportit osoittavat, että miljoonat Jehovan todistajat tekevät näin.

Karta itsevarmuutta, taistele masennusta vastaan

18. Miksi jostakusta saattaisi tulla itsevarma, ja miten Raamattu varoittaa tästä vaarasta?

¹⁸ Mitä kauemmin jatkamme hellittämättä jonkun toisen askeleitten seuraamista, sitä paremmin totumme hänen kävelytapaansa. Mutta jos tulemme itsetyytyväisiksi, otamme ennemmin tai myöhemmin harha-askeleen. Kun siis seuraamme Jeesuksen kuvaannollisia askeleita, meidän täytyy ymmärtää, miten vaarallista on tulla itsevarmaksi, alkaa huolettomasti luottaa omaan voimaamme ja omiin kykyihimme ja alkaa tuntea, että hallitsemme hänen täydellisen kävelytapansa. Luukkaan 22:54–62:een muistiinmerkitty Pietarin kokemus käy ajankohtaisesta varoituksesta. Se tähdentää myös 1. Korinttolaiskirjeen 10:12:n totuudenmukaisuutta. Siinä sanotaan: ”Varokoon siis se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu.”

19. a) Mitä jokaiselle kristitylle tapahtuu silloin tällöin? (Jaakob 3:2) b) Miten meidän tulisi suhtautua Paavalin Roomalaiskirjeen 7:19, 24:ssä oleviin sanoihin?

¹⁹ Epätäydellisyyden vuoksi jokainen kristitty ottaa harha-askeleen silloin tällöin. Poikkeaminen saattaa olla pieni, toiset tuskin huomaavat sitä. Tai se saattaa olla niin ilmeinen harhaan osuminen maalista, että kaikki näkevät sen. Kummassakin tapauksessa on lohduttavaa muistaa Paavalin rehellinen tunnustus: ”Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan. Minä kurja ihminen!” (Roomalaisille 7:19, 24) Näitä sanoja ei tietenkään tule pitää puolusteluna väärintekemiselle. Niiden tulisi sen sijaan rohkaista hartaita kristittyjä ponnistelemaan epätäydellisyyksien voittamiseksi ja auttaa heitä kestämään yrityksissään vastata Jeesuksen täydellisissä askeleissa vaeltamisen haasteeseen.

20. a) Miten Sananlaskujen 24:16 auttaa meitä elämän kilpajuoksussamme? b) Mitä meidän tulisi päättää tehdä?

²⁰ ”Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen”, sanoo Sananlaskujen 24:16. Kenenkään ei tulisi elämän kilpajuoksussamme tuntea, että hänen on pakko luovuttaa. Tämä kilpailu on kuin maraton, kestävyyskilpailu, ei sadan metrin pyrähdys. Nopeusjuoksijan pienikin harha-askel merkitsisi varsin todennäköisesti sitä, ettei hän voittaisi kilpailua. Mutta vaikka maratonjuoksija kompastuisikin, hänellä on aikaa päästä taas jaloilleen ja juosta kilpailu loppuun saakka. Kun siis jokin henkilökohtainen harha-askel saa sinut huudahtamaan ”Minä kurja ihminen”, muista, että sinulla on yhä aikaa päästä jaloillesi. Sinulla on yhä tilaisuus päästä seuraamaan Johtajasi, Jeesuksen Kristuksen, askeleita. Ei ole mitään syytä vaipua epätoivoon! Ei ole mitään syytä antaa periksi! Ole päättäväinen, niin Jumalan avulla vastaat menestyksellisesti haasteeseen ’seurata tarkoin Jeesuksen askeleita’. – 1. Pietari 2:21.

Kansa joka vaeltaa Jeesuksen askeleissa

”Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoissa askeleissa?” – 2. KORINTTOLAISILLE 12:18.

1. Miksi ei ole yleensä vaikea tunnistaa Jehovan todistajaa?

”RYHMÄNÄ he ovat kohteliaita, vastuuntuntoisia ja menestyvät koulussa. Tätä ei voida sanoa muista ryhmistä.” Näin sanoi erään yhdysvaltalaisen peruskoulun rehtori. Keistä hän puhui? Niistä Jehovan todistajien lapsista, jotka olivat oppilaina hänen koulussaan. Monet ovat tosiaan panneet merkille, että Jehovan todistajat sekä heidän lapsensa muistuttavat usein toisia Jehovan todistajia tietyillä tavoilla. Vuosien varrella on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että he ovat hämmästyttävän yksimielisiä käsitystensä ja käytöksensä suhteen. Niinpä Jehovan todistajia ei ole vaikea tunnistaa.

2. Mikä oli varhaiskristillisen seurakunnan tunnusomainen piirre, ja mitä sanottavaa Paavalilla oli siitä?

² Jehovan todistajien ykseys on sellaista, mikä on epätavallista tässä eripuraisessa maailmassa. Mutta sitä ei ole vaikea ymmärtää, kun muistamme, että he kaikki ponnistelevat vaeltaakseen Jeesuksen askeleissa. (1. Pietari 2:21) Sellainen ykseys oli tunnusomaista myös ensimmäisen vuosisadan kristityille. Erään kerran Paavali muistutti Korinton seurakuntaa: ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (1. Korinttolaisille 1:10) Paavali antoi henkeytettyjä neuvoja myös siitä, miten tulisi menetellä sellaisten kanssa, jotka eivät halunneet säilyttää kristillistä ykseyttä. – Ks. Roomalaisille 16:17; 2. Tessalonikalaisille 3:6.

3, 4. Miten Paavali kuvaili itsensä ja Tiituksen välillä vallinnutta ykseyttä, ja mihin tämä ykseys perustui?

³ Noin vuonna 55 Paavali lähetti Tiituksen Korinttoon auttamaan Juudeassa asuville, tarpeessa oleville veljille tehtävässä keräyksessä ja mahdollisesti ottamaan selvää siitä, miten seurakunta suhtautui Paavalin neuvoihin. Kirjoittaessaan myöhemmin korinttolaisille Paavali viittasi Tiituksen viime vierailuun ja kysyi: ”Ei kai Tiitus ole käyttänyt teitä hyväkseen lainkaan? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoissa askeleissa?” (2. Korinttolaisille 12:18) Mitä Paavali tarkoitti sillä, että he olivat vaeltaneet ”samassa hengessä” ja ”samoissa askeleissa”?

⁴ Hän osoitti, että hänen itsensä ja Tiituksen välillä vallitsi ykseys. Tiitus oli Paavalin tilapäinen matkatoveri, ja hän epäilemättä oppi paljon Paavalilta tällä tavoin. Mutta ykseys, joka vallitsi noiden kahden välillä, perustui painavammalle seikalle. Se perustui heidän hyvään suhteeseensa Jehovaan ja siihen, että he kumpikin seurasivat Kristuksen askeleita. Tiitus jäljitteli Paavalia niin kuin Paavali jäljitteli Kristusta. (Luukas 6:40; 1. Korinttolaisille 11:1) Niinpä he vaelsivat Jeesuksen hengessä ja hänen askeleissaan.

5. Mitä voidaan nykyään odottaa ihmisiltä, jotka jäljittelevät Paavalia ja Tiitusta vaeltaessaan ”samassa hengessä” ja ”samoissa askeleissa”?

⁵ Ei ole siis outoa, että omalla vuosisadallamme elävät kristityt, jotka vaeltavat ”samassa hengessä” ja ”samoissa askeleissa” kuin Paavali ja Tiitus, nauttivat vertaansa vailla olevasta ykseydestä. Itse asiassa nimikristittyjen keskuudessa vallitseva eripuraisuus paljastaa heidän olevan vääriä kristittyjä. He eivät vaella sen Johtajan askeleissa, jota he väittävät seuraavansa. (Luukas 11:17) Tätä silmiinpistävää eroa tosi ja nimikristittyjen välillä voidaan valaista monin tavoin. Seuraavassa mainitaan neljä esimerkkiä.

Veren pyhyys

6, 7. a) Mikä oikea näkemys verestä liittyy Jeesuksen askeleissa vaeltamiseen? b) Mikä ero vallitsee Jehovan todistajien ja muiden välillä, jotka nykyään kieltäytyvät verensiirroista?

⁶ Noin vuonna 49 ensimmäisellä vuosisadalla toimineen seurakunnan hallintoelin lähetti kirjeen, joka vastasi kysymykseen: pitäisikö ei-juutalaisten kristittyjen totella Mooseksen lakia? Kirjeessä sanottiin tästä: ”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta.” (Apostolien teot 15:28, 29) Huomaa, että ”välttämättömiin” sisältyi veren karttaminen. Jeesuksen askeleissa vaeltaminen merkitsisi sitä, ettei ota verta ruumiiseensa suun kautta eikä mitenkään muutenkaan.

⁷ Tätä periaatetta on rikottu räikeästi kristikunnassa, jossa on yleinen käytäntö antaa verensiirtoja. Viime vuosina jotkut ovat tosin oivaltaneet verensiirtojen terveydelliset vaarat ja ovat kieltäytyneet niistä lääketieteellisistä syistä. Näin on erityisesti siksi, että monet ovat saaneet verensiirron välityksellä aidsin. Mutta ketkä pitävät ryhmänä yllä veren pyhyyttä siksi, että he kunnioittavat Jumalan lakia? Kun potilas kieltäytyy verensiirrosta, kenen lääkäri automaattisesti ajattelee hänen olevan? Eikö lääkäri tavallisesti sanokin: ’Teidän täytyy olla Jehovan todistaja’?

8. Miten erästä italialaista todistajaa siunattiin, kun hän oli päättänyt pitää kiinni Jumalan laista tässä suhteessa?

⁸ Antonietta asuu Italiassa. Noin kahdeksan vuotta sitten hän oli erittäin sairas, ja hänen veriarvonsa olivat niin alhaiset, että lääkärit väittivät kivenkovaan, että hänen henkensä pelastamiseksi tarvittaisiin verensiirtoja. Hän kieltäytyi ja sekä lääkärit että sukulaiset vastustivat häntä. Jopa hänen kaksi pikkupoikaansa pyysivät: ”Äiti, jos todella rakastat meitä, ota verta.” Mutta Antonietta oli päättänyt pysyä uskollisena, eikä hän onneksi kuollut. Hänen tilansa oli kuitenkin niin vakava, että lääkäri sanoi: ”Me emme pysty selittämään, miksi hän on yhä elossa.” Mutta kun hänelle alettiin antaa erästä toista hyväksyttävää hoitoa, hän toipui niin nopeasti, että toinen lääkäri huomautti: ”En voi uskoa sitä: olisitte tuskin pystynyt toipumaan niin lyhyessä ajassa, vaikka olisimme pumpanneet teihin verta kaiken päivää.” Tällä hetkellä hän on vakituinen tienraivaaja ja hänen kaksi poikaansa, jotka ovat nyt 12- ja 14-vuotiaita, edistyvät hyvin totuudessa. Antonietta piti rohkeasti kiinni tuosta ”välttämättömästä”, veren pyhyydestä. Kaikilla Jehovan todistajilla on sama näkemys heidän vaeltaessaan Jeesuksen askeleissa.

Hyvä moraali

9. Mikä muu ’välttämätön’ seikka liittyy Jeesuksen askeleitten seuraamiseen, ja mitä tapahtuu niille, jotka eivät noudata tätä?

⁹ Muuan toinen ’välttämätön’ seikka, joka tuotiin esiin tuossa ensimmäisen vuosisadan hallintoelimen lähettämässä kirjeessä, oli se, että piti ’karttaa haureutta’. Ensimmäisessä kirjeessään Korinttolaisille Paavali selitti tätä lisää sanoen: ”Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet – – peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Korinttolaisille 6:9, 10) Kristityt auttavat ihmisiä, jotka haluavat palvella Jehovaa, pääsemään eroon näistä epäpuhtaista tavoista. Jopa sellaisia, jotka ovat seurakunnan jäseniä ja jotka joutuvat näiden tapojen pauloihin, autetaan puhdistautumaan, jos he kääntyvät ja katuvat. (Jaakob 5:13–15) Mutta jos joku kristitty lankeaa sellaisiin siveettömiin tapoihin ja kieltäytyy katumasta, Raamatun suorasukainen sääntö soveltuu häneen. Paavali sanoi Jumalan henkeyttämänä: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen – –. Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” – 1. Korinttolaisille 5:11, 13.

10, 11. a) Keiden täytyy kantaa vastuu kristikunnan alhaisista moraalimittapuista ja miksi? b) Miten erään filippiiniläisen miehen kokemus osoittaa, että Jehovan todistajat ryhmänä ylläpitävät korkeita moraalimittapuita?

¹⁰ Tästä selvästä opetuksesta huolimatta kristikunta on täynnä moraalittomuutta. Tästä tilanteesta voidaan syyttää pappeja, jotka vesittävät Jumalan mittapuut, samoin kuin niitä, jotka valheellisesti sanovat kunnioittavansa Raamatun mittapuita, mutta jotka eivät rohkeasti pidä niistä kiinni seurakunnissaan. Siitä huolimatta Jehovan todistajat kokonaisuutena vaeltavat tässäkin suhteessa Jeesuksen askeleissa.

¹¹ Tarkastelehan filippiiniläisen Josen tapausta. Jo 17-vuotiaana hänet tunnettiin rettelöitsijänä ja uhkapelurina. Hän oli usein juovuksissa, eli moraalitonta elämää ja joutui usein vankilaan varastamisen vuoksi. Sitten hän tuli tekemisiin Jehovan todistajien kanssa. ”Raamatun tutkiminen muutti elämäni täysin”, hän sanoo. ”En enää juo enkä polta, ja olen oppinut säilyttämään malttini. Nyt minulla on puhdas omatunto, sillä minulla on vain yksi vaimo. Myös naapurini, joilla oli tapana kutsua minua ’pahamaineiseksi Joseksi’ ja ’Jose-paholaiseksi’, kunnioittavat minua. Nyt he kutsuvat minua ’Jehovan todistaja -Joseksi’. Poikani ja eräs sukulaispoikani ovat avustavina palvelijoina seurakunnassa, jossa nykyään palvelen vanhimpana ja vakituisena tienraivaajana.” Jose ja miljoonat muut kristityt Jehovan todistajat vaeltavat Jeesuksen askeleissa moraalisesti puhtaina kristittyinä.

Puolueettomuus

12. Millaista aitojen kristittyjen asennetta Jeesus tähdensi Johanneksen 17. lukuun muistiinmerkityssä rukouksessa?

¹² Siinä pitkässä rukouksessa, jonka Jeesus esitti viettäessään viimeistä iltaansa opetuslastensa kanssa, hän mainitsi erään toisen tavan, jolla hänen seuraajansa ’vaeltaisivat hänen askeleissaan’. Puhuessaan opetuslapsistaan hän sanoi: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:16) Tämä merkitsee sitä, että kristityt ovat puolueettomia. Sen sijaan että he ottaisivat osaa politiikkaan tai kansallisiin selkkauksiin, he kertovat toisille Jumalan valtakunnasta, joka on ainoa ratkaisu tämän maailman ongelmiin. – Matteus 6:9, 10; Johannes 18:36.

13, 14. a) Miten kristikunta eroaa Jehovan todistajista puolueettomuuskysymyksessä? b) Miten se, että eräs japanilainen todistaja säilytti poliittisen puolueettomuuden, koitui koko veljesseuran hyväksi?

¹³ Useimmat kristikunnan jäsenet ovat unohtaneet tämän puolueettomuuden periaatteen, sillä heille kansallinen syntyperä on tavallisesti tärkeämpi kuin uskonnollinen yhteenkuuluvaisuus. Usealle lehdelle kirjoittava kolumnisti Mike Royko huomauttaa, etteivät ”kristityt” ole koskaan olleet ”turhan kainoja sotimaan toisia kristittyjä vastaan”. Hän lisää: ”Jos he olisivat olleet, useimmat Euroopan tuhoisimmista sodista olisivat jääneet käymättä.” Kaikkialla tiedetään se tosiasia, että Jehovan todistajat pitävät ehdottomasti kiinni kristillisestä puolueettomuudesta sota-aikoina. Mutta Jeesuksen askeleitten seuraajina he ovat puolueettomia myös yhteiskunnallisissa ja poliittisissa kysymyksissä. Mikään ei siten häiritse heidän silmiinpistävää maailmanlaajuista ykseyttään. – 1. Pietari 2:17.

¹⁴ Heidän puolueettomuudestaan on joskus odottamattomia seurauksia. Esimerkiksi Pohjois-Japanin Tsugarun alueella vaaleihin suhtaudutaan erittäin vakavasti. Mutta Toshio, joka työskentelee paikallisen hallintoviraston talousosaston apulaisjohtajana, kieltäytyi omantunnonsyistä ottamasta osaa pormestarin uudelleenvalitsemiskampanjaan. Tämän vuoksi hänet siirrettiin alempaan tehtävään vesi- ja viemärilaitokselle. Vuotta myöhemmin pormestari kuitenkin pidätettiin ja hänet pakotettiin eroamaan tehtävästään, koska hän oli syyllistynyt lahjontaan. Valittiin uusi pormestari. Kun hän sai kuulla Toshion alennuksesta, hän palautti Toshion korkeaan hallintotehtävään, ja siitä koitui siunauksia Toshion kristityille veljille. Miten? Toshio kertoo, että on erittäin vaikeaa saada lupaa käyttää urheilutiloja muihin tilaisuuksiin kuin urheilutapahtumiin. Mutta Toshion nykyisessä asemassa hänen omia sanoja lainataksemme ”Jehova on voinut käyttää minua hankkimaan luvan noiden urheilutilojen käyttämiseen kolmea piirikonventtia ja neljää kierroskonventtia varten”. Hän sanoo lopuksi: ”Jos me vain pysymme uskollisina, Jehova avaa arvaamattomia mahdollisuuksia, joilla hän käyttää meitä.”

Kotona

15. Miten Jeesus jätti mallin hänen askeleitaan seuraaville perhesiteiden ollessa kyseessä?

¹⁵ Toinen alue, jolla kristityt ’seuraavat Jeesuksen askeleita’, on koti. Raamattu osoittaa, että Jeesuksen esimerkki on mallina perhe-elämälle, kun se sanoo: ”Olkaa alamaiset toinen toisellenne Kristuksen pelossa. Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle, koska mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää – –. niin kuin seurakunta on alamainen Kristukselle, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta.” – Efesolaisille 5:21–25.

16, 17. a) Mikä huono tilanne vallitsee kristikunnassa perhesiteiden suhteen? b) Ainoastaan miten perhesiteitä voidaan parantaa, kuten erään brasilialaisen avioparin kokemus osoittaa?

¹⁶ Kristikunta jättää nykyään tämän neuvon suurimmaksi osaksi huomiotta, ja siksi se on täynnä pirstoutuneita perheitä. Rikkoutuneet kodit ovat yleisiä, ja vanhempien ja lasten väliset erimielisyydet ovat usein hyvin vakavia. ”Perheyksikkö on pirstoutumassa”, huomautti eräs psykologian professori joitakin vuosia sitten. Lapsipsykologit, avioliittoneuvojat ja psykiatrit ovat ainoastaan vähäisessä määrin onnistuneet pitämään hajoamassa olevia perheitä yhdessä. Mutta Jehovan todistajat yrittävät päättäväisesti soveltaa Raamatun periaatteita, ja toiset ovat panneet merkille, että todistajilla on keskimääräistä lujemmat perhesiteet.

¹⁷ Esimerkiksi Aldemarilla, joka oli Brasilian sotapoliisin luutnantti, oli perheongelmia. Hänen vaimonsa jätti hänet ja haki laillista eroa. Aldemar alkoi juoda paljon ja yritti jopa itsemurhaa. Myöhemmin hänen sukulaisensa, jotka ovat Jehovan todistajia, puhuivat hänelle Raamatusta. Hän piti kuulemastaan ja alkoi tutkia. Hän halusi saattaa elämänsä sopusointuun sen puolueettoman asenteen kanssa, joka Jehovan todistajilla tiedetään olevan, ja hän pyysi eroa armeijasta. Aldemar ja hänen vaimonsa ratkaisivat avio-ongelmansa soveltamalla Raamatun periaatteita, joita Aldemar oli oppinut. Nykyään he seuraavat Jeesuksen askeleissa palvelemalla yhdessä Jehovaa vakituisina tienraivaajina.

Tottelevaisia rakkauden vuoksi

18. a) Miksi Jehovan todistajia siunataan hengellisesti nykyään? b) Miten Jesajan 2:2–4 täyttyy nykyään?

¹⁸ On ilmeistä, että Jehovan todistajat vaeltavat yksimielisesti Kristuksen Jeesuksen hengessä ja askeleissa. Kun he tekevät niin, heitä siunataan hengellisesti sekä yksilöinä että ryhmänä. (Psalmi 133:1–3) Selvät todisteet siitä, että heillä on Jumalan siunaus, ovat saaneet lukemattomat vilpitönsydämiset ihmiset toimimaan sopusoinnussa Jesajan 2:2–4:ssä olevan profetian kanssa. Vain viiden viime vuoden aikana 987 828 henkeä on ottanut vihkiytymiseen tarvittavat askeleet ja tarjoutunut sitten vesikasteelle. Rakkaudellisesti Jehova ei ole asettanut mitään mielivaltaista ylärajaa niiden ihmisten määrälle, jotka voivat toimia näin ennen kuin ”suuri ahdistus” yllättää. – Ilmestys 7:9, 14.

19. a) Millaisia aineellisia etuja voi olla seurauksena Jehovan palvelemisesta, ja miten niihin pitäisi suhtautua? b) Mikä on ensisijainen syymme Jehovan käskyjen tottelemiseen?

¹⁹ Edellä kerrotut kokemukset osoittavat, että niihin hengellisiin siunauksiin, joista Jumalan kansa nauttii, liittyy usein aineellisia etuja. Kun he esimerkiksi karttavat tupakanpolttoa, elävät siveellistä elämää ja kunnioittavat veren pyhyyttä, he voivat välttää joidenkin tautien uhriksi joutumisen. Ja koska he elävät sopusoinnussa totuuden kanssa, he voivat hyötyä taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja perhe-elämässä. Kaikkia sellaisia aineellisia etuja pidetään siunauksina Jehovalta, ja ne todistavat Jehovan lakien käytännöllisyyden. Mutta mahdollisuus sellaisen käytännön hyödyn saamiseen ei itsessään ole pääsyy Jumalan lakien tottelemiseen. Tosi kristityt tottelevat Jehovaa, koska he rakastavat häntä, koska hän ansaitsee heidän palvontansa ja koska hänen tahtonsa tekeminen on ainoa oikea menettelytapa. (1. Johannes 5:2, 3; Ilmestys 4:11) Saatana on se, joka väittää, että ihmiset palvelevat Jumalaa pelkästään saamiensa itsekkäiden etujen vuoksi. – Ks. Job 1:9–11; 2:4, 5.

20. Miten Jehovan todistajat nykyään vaeltavat samassa hengessä kuin kolme uskollista heprealaista todistajaa muinoin?

²⁰ Nykyajan Jehovan todistajat vaeltavat samassa hengessä kuin kolme uskollista nuorta heprealaista todistajaa Danielin päivinä. Kun heidät uhattiin heittää tuliseen pätsiin, he sanoivat: ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan [eli vaikka hän antaisi meidän kuolla], niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Daniel 3:17, 18) Välittömiin aineellisiin etuihin tai seurauksiin katsomatta Jehovan todistajat seuraavat edelleen tarkoin Jeesuksen askeleita tietoisina siitä, että ikuinen elämä Jumalan uudessa maailmassa on varma. Yksimielisenä kansana he vaeltavat edelleen ”samassa hengessä” ja ”samoissa askeleissa”, tapahtukoon mitä tahansa.