Kunnioituksen osoittaminen naisille seurakunnassa
RAAMATTU osoittaa kristityille johtoasemien teokraattisen ketjun: Kristus on alamainen Jumalalle, mies on alamainen Kristukselle ja vaimo on alamainen miehelleen (1. Korinttolaisille 11:3). Tällainen alamaisuus ei silti tarkoita sitä, että niiden, joille ollaan alamaisia, pitäisi olla diktaattoreita. Johtoasema perheessä ei saa milloinkaan olla fyysisen, henkisen tai sanallisen väkivallan avulla hankittua. Lisäksi kristillinen johtoasema on suhteellinen eikä merkitse sitä, että aviomies voi olla hirmuvaltias, joka pitää itseään erehtymättömänä.a Se, että osaa sanoa ”olit oikeassa, anna anteeksi”, ja tietää, milloin näin pitää sanoa, voi osaltaan tehdä monet avioliitot molemminpuolisesti virkistäviksi ja lujittaa niitä. Miten helposti tällaiset nöyryyttä ja vaatimattomuutta ilmaisevat sanat voivat kuitenkin tarttua kurkkuun! (Kolossalaisille 3:12–14, 18.)
Antaessaan avioliittoneuvoja kristityt apostolit Paavali ja Pietari kohdistavat yhä uudelleen huomiomme Kristuksen esimerkkiin. Koska ”mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää, hän, tämän ruumiin pelastaja”, niin mies ansaitsee kunnioituksen virvoittavalla esimerkillään, jäljitellessään Kristuksen antamaa mallia (Efesolaisille 5:23).
Pietarin miehille antama neuvo on selkeä: ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin heidän kanssaan [vaimojenne kanssa] tiedon mukaan.” (1. Pietari 3:7.) Erään uuden espanjankielisen raamatunkäännöksen mukaelma näistä ajatuksista kuuluu: ”Mitä aviomiehiin tulee, niin osoittakaa yhdyselämässänne hienotunteisuutta ja osoittakaa vaimojanne kohtaan huomaavaisuutta.” Näistä sanoista käy ilmi esimerkiksi se, että aviosuhteessa tarvitaan herkkävaistoisuutta. Mies ei saa pitää vaimoaan vain sukupuolisen tyydytyksen välikappaleena. Eräs vaimo, joka lapsena oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, kirjoittaa: ”Kunpa vain voisitte sanoa enemmän siitä, millaista tukea mies voi antaa vaimolleen, joka on kokenut jotakin tällaista. Useimpien meistä vaimoista täytyy voida tietää, että meitä varmasti rakastetaan ja meistä huolehditaan ja että emme ole vain fyysisten halujen tyydyttäjiä tai taloudenhoitajia, joihin ei tunneta kiintymystä.”b Avioliitto on Jumalan alulle panema instituutio, ja Hänen tarkoituksensa oli, että miehet ja vaimot olisivat toistensa tovereita ja auttajia. Avioliitto on yhteistyössä olemista ja keskinäisen kunnioituksen osoittamista. (1. Mooseksen kirja 2:18; Sananlaskut 31:28, 29.)
Millä tavoin ”heikompi astia”?
Pietari myös neuvoo miehiä osoittamaan kunnioitusta vaimolleen ”niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle” (1. Pietari 3:7). Mitä Pietari on voinut tarkoittaa puhuessaan naisesta ”heikompana astiana”? Naiset ovat tietenkin ruumiinvoimiltaan keskimäärin miehiä heikompia, mikä johtuu luuston ja lihasten erilaisesta rakenteesta. Jos kuitenkin vertailemme naisten ja miesten moraalista voimaa, niin tässä suhteessa naiset eivät ole millään tavoin huonompia. Naiset ovat saattaneet vuosia kestää olosuhteita, joissa ehkä useimpien miesten sietokyky olisi jo loppunut kesken – kestäneet esimerkiksi solvauksia tai ruumiillista pahoinpitelyä väkivaltaisen tai alkoholisoituneen miehensä taholta. Eikä pidä unohtaa, mitä nainen kestää voidakseen synnyttää lapsensa, esimerkiksi tuntikausia kipuja synnytyksen yhteydessä. Yksikään herkkävaistoinen mies, joka on ollut mukana synnytyksessä todistamassa syntymän ihmettä, ei voi olla sen jälkeen tuntematta vaimoaan ja tämän sisäistä lujuutta kohtaan entistä suurempaa kunnioitusta.
Juutalainen Hannah Levy-Haas kirjoitti vuonna 1944 Ravensbrückin keskitysleirissä päiväkirjaansa: ”Yksi asia on ollut minulle täällä valtavan suuri yllätys, nimittäin se, että miehet näyttävät olevan paljon heikompia ja kestävän paljon huonommin kärsimyksiä kuin naiset – niin fyysisesti kuin usein myös moraalisesti. Koska he eivät pysty hallitsemaan itseään, heiltä puuttuu siinä määrin moraalista rohkeutta, että heitä kohtaan voi tuntea vain sääliä.” (Claudia Koonz, Mothers in the Fatherland.)
Tämä kokemus osoittaa sen, ettei naisia voida perustellusti syrjiä vain sen takia, että he saattavat olla fyysisesti heikompia. Edwin Reischauer kirjoittaa: ”Nykyään myönnetään yleisesti, että naisilla on enemmän tahdonvoimaa ja henkistä lujuutta kuin miehillä.” (The Japanese.) Tätä voimaa voidaan käyttää hyödyksi kristillisessä seurakunnassa sillä tavoin, että kypsät naiset kykenevät ehkä auttamaan toisia naisia, jotka kärsivät vaikeasta masennuksesta. Huonosti kohdellun naisen onkin joissakin tapauksissa helpompi pyytää ensimmäiseksi apua joltakulta kypsältä naiselta kuin mieheltä. Tarpeen vaatiessa voidaan ehkä neuvotella jonkun kristityn vanhimman kanssa lisäohjeiden saamiseksi. (1. Timoteukselle 5:9, 10; Jaakob 5:14, 15.)
Monia naisia ärsyttää se, että naisen reaktiot erilaisiin asioihin luokitellaan yleisesti tunneperäisiksi ja siitä johtuviksi, että ”nyt on taas se aika kuukaudesta”. Eräs kristitty vaimo sanoi: ”Tiedämme, kuten apostoli Pietari kirjoittaa, että olemme joissakin suhteissa ’heikompia astioita’, naispuolisia, ja että olemme biologisilta ominaisuuksiltamme herkempiä. Se ei silti merkitse sitä, että esimiehen täytyy olla alentuva ja isällinen ja pitää kaikkia naisen reaktioita kuukautiskierrostamme johtuvina. Olemme järjellisiä olentoja ja haluamme, että meitä kohdellaan kunnioittavasti.”
Eivät kaikki naiset ole tunteellisia, samoin kuin eivät kaikki miehetkään ole sellaisia, jotka pitävät tunteensa taka-alalla. Jokaiseen ihmiseen tulee suhtautua yksilönä. Edellä lainattu Betty sanoi Herätkää!-lehdelle: ”En pidä siitä, että minut luokitellaan sukupuoleni perusteella. Olen nähnyt miesten itkevän ja olevan mielialoistaan riippuvaisia. On naisia, jotka voivat olla kivikovia. Miesten tulee siksi kuunnella meitä asiallisesti, ajattelematta sukupuoltamme.”
Mikä on välttämätöntä muutoksen aikaansaamiseksi?
Jos naisten olosuhteisiin aiotaan saada korjausta, niin joidenkuiden mielestä siihen ei riitä, että naiset kampanjoivat oikeuksiensa ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Eikä siihen riitä sekään, että miehet osoittavat kunnioitusta naisille vain symbolisin elein. Kaikissa kulttuureissa ja ympäristöissä täytyy myös miesten tarkastella omaa rooliaan ja kysyä itseltään, mitä he voivat tehdä, jotta naiset saisivat enemmän iloa ja tyydytystä elämästään (Matteus 11:28, 29).
Kirjailija, runoilija Katha Pollitt kirjoitti Time-viikkolehdessä: ”Useimmat miehet eivät tietenkään raiskaa, pahoinpitele eivätkä tapa. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, kuten liian monet miehet nähtävästi ajattelevat, ettei heillä ole mitään tekemistä naisiin kohdistuvan väkivallan kanssa. Kukin meistä osaltaan muovaa arkielämässään niitä kulttuurisidonnaisia käsityksiä ja olettamuksia, jotka määrittelevät sen, mikä on sallittua ja mikä ei. – – Puhun nyt siitä, että miehet kävisivät vakavaa itsetutkistelua, asettaisivat ennakkokäsityksensä ja etuoikeutensa kyseenalaisiksi ja katsoisivat olevansa myös itse kohtuullisessa määrin vastuussa ikävästä nykytilanteesta.”
Vaikka miehet kaikkialla maailmassa muuttaisivat radikaalisti asenteitaan naisia kohtaan, niin se ei vielä täysin poistaisi maailmasta kaikkea epäoikeudenmukaisuutta. Syynä on se, että miehet eivät kohtele epäoikeudenmukaisesti ja raakamaisesti vain naisia, vaan myös toisia miehiä. Monissa maissa kuuluvat sota, väkivallanteot, murhat, kuolemanpartiot ja terrorismi yhä päiväjärjestykseen. Koko maapallolle tarvitaan aivan uudenlainen hallintojärjestelmä. Samoin tarvitsevat kaikki ihmiset aivan uudenlaista kasvatusta. Kaiken tämän Jumala on luvannut toteuttaa taivaasta käsin hallitsevan Valtakunta-hallituksensa avulla. Vasta sen jälkeen tulevat todellinen oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus kaikkien – niin miesten, naisten kuin myös lasten – ulottuville. Vasta sen jälkeen tulee miesten ja naisten kesken vallitsemaan aito, molemminpuolinen kunnioitus. Raamattu ilmaisee asian Jesajan 54:13:ssa näin: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.” Jehovan vanhurskaiden periaatteitten asianmukainen opettaminen tulee siis myötävaikuttamaan siihen, että uudessa maailmassa vallitsee miesten ja naisten välillä keskinäinen kunnioitus.
[Alaviitteet]
a Ks. Vartiotornin 15.12.1991 kirjoitusta ”Mitä alamaisuus avioliitossa merkitsee?”, s. 19–21.
[Kuva s. 16]
Kypsä nainen kykenee usein antamaan hyödyllisiä neuvoja
[Kuva s. 17]
Kotitöihin osallistuminen on yksi keino, jolla mies voi osoittaa vaimolleen kunnioitusta