eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi.” (1. Pietarin kirje 5:2, 3.)

Edellä lainattujen Pietarin sanojen mukaan on kuitenkin olemassa vaara, että vanhimmat ”herroina hallitsisivat” seurakuntaa. Tämä voisi ilmetä siten, että vanhin laatisi tarpeettomia sääntöjä. Voimakkaasta velvollisuudentunnosta laumaa kohtaan hän saattaisi mennä liian pitkälle sen suojelemisessa. Itämailla erään seurakunnan vanhimmat asettivat sääntöjä siitä, miten valtakunnansalissa pitää tervehtiä toisia – esimerkiksi kuka saa puhua ensin – koska he ajattelivat, että tällaisten sääntöjen noudattaminen edistäisi seurakunnan rauhaa. Vaikka he epäilemättä toimivat hyvässä tarkoituksessa, jäljittelivätkö he Jehovan tapaa huolehtia kansastaan? Apostoli Paavalin asenne kuvastuu hyvin hänen sanoistaan: ”Ei niin, että olemme teidän uskonne herroja, vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne, sillä uskonne avulla te kestätte.” (2. Korinttilaisille 1:24.) Jehova luottaa palvelijoihinsa.