Miten luja on uskosi ylösnousemukseen?
”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin.” (JOHANNES 11:25)
1, 2. Miksi Jehovan palvojan on välttämätöntä luottaa ylösnousemustoivoon?
MITEN luja on ylösnousemustoivosi? Vahvistaako se sinua vastustamaan kuolemanpelkoa ja lohduttaako se sinua, kun sinulle läheisiä ihmisiä kuolee? (Matteus 10:28; 1. Tessalonikalaisille 4:13.) Oletko niiden monien kauan sitten eläneiden Jumalan palvelijoiden kaltainen, jotka kestivät ruoskintoja, pilkkaa, kidutusta ja vankilakahleita, koska usko ylösnousemukseen vahvisti heitä? (Heprealaisille 11:35–38.)
2 Vilpittömällä Jehovan palvojalla ei tosiaankaan pitäisi olla lainkaan epäilyksiä siitä, että tulee olemaan ylösnousemus, ja hänen luottamuksensa pitäisi vaikuttaa siihen, miten hän elää elämänsä. On suurenmoista mietiskellä sitä, että Jumalan määräaikana meri, kuolema ja Haades antavat niissä olevat kuolleet ja että nämä ylösnousseet voivat odottaa elävänsä ikuisesti paratiisimaan päällä (Ilmestys 20:13; 21:4, 5).
Epäilyksiä tulevan elämän suhteen
3, 4. Mitä monet yhä uskovat kuoleman jälkeisestä elämästä?
3 Kristikunta on pitkään opettanut, että kuoleman jälkeen on elämää. Eräässä U.S. Catholic -lehden kirjoituksessa sanottiin: ”Kristityt ovat kautta aikojen yrittäneet selviytyä tämän elämän pettymyksistä ja kärsimyksistä katsomalla eteenpäin toiseen elämään, elämään jolle on ominaista rauha ja tyytyväisyys, tyydytys ja onnellisuus.” Vaikka useissa kristikunnan maissa ihmiset ovat maallistuneet ja alkaneet suhtautua hiukan kyynisesti uskontoon, monista tuntuu yhä siltä, että kuoleman jälkeen täytyy olla jotain. On kuitenkin paljon sellaista, mistä he eivät ole varmoja.
4 Eräässä Time-lehden kirjoituksessa huomautettiin: ”Ihmiset uskovat yhä – – [tuonpuoleiseen elämään]; heidän käsityksensä sen täsmällisestä luonteesta vain on hämärtynyt, ja he kuulevat pappiensa puhuvan siitä nykyään paljon harvemmin.” Miksi uskonnolliset sananpalvelijat puhuvat tuonpuoleisesta elämästä vähemmän kuin heillä oli tapana puhua? Uskonnontutkija Jeffrey Burton Russell sanoo: ”Luullakseni – – [papit] haluavat karttaa aihetta, koska heistä tuntuu, että heillä on voitettavanaan yleisen epäilyn muuri.”
5. Mitä monet ajattelevat nykyään helvetintuliopista?
5 Monissa kirkoissa käsitykseen tuonpuoleisesta elämästä sisältyy taivas ja tulinen helvetti. Ja jos papit ovat haluttomia puhumaan taivaasta, he ovat vielä haluttomampia puhumaan helvetistä. Eräässä sanomalehtiartikkelissa sanottiin: ”Näinä päivinä nekin kirkot, joissa uskotaan kirjaimellisessa helvetissä kärsittävään ikuiseen rangaistukseen, – – jättävät tämän ajatuksen vähälle huomiolle.” Useimmat nykyajan teologit eivät tosiaankaan enää usko helvetin olevan sellainen kirjaimellinen piinan paikka kuin opetettiin keskiajalla. Pikemminkin he suosivat helvetin ”humaanimpaa” versiota. Monien modernistien mukaan helvetissä olevia syntisiä ei kiduteta kirjaimellisesti, vaan heidän kärsimyksensä syynä on ”hengellinen ero Jumalasta”.
6. Miten jotkut havaitsevat uskonsa riittämättömäksi kohdatessaan jonkin onnettomuuden?
6 Kirkon opin laimentaminen sellaiseksi, ettei se loukkaa joitakuita nykyajan ihmisten herkkätunteisuutta, voi auttaa välttämään epäsuosiota, mutta se jättää miljoonat vilpittömät kirkossakävijät pohtimaan, mitä uskoa. Niinpä ollessaan kasvotusten kuoleman kanssa he huomaavat usein uskonsa riittämättömäksi. Heillä on samankaltainen asenne kuin eräällä naisella, jolta kuoli useita perheenjäseniä traagisessa onnettomuudessa. Kun häneltä kysyttiin, oliko hänen uskonnollinen vakaumuksensa antanut hänelle lohtua, hän vastasi epäröiden: ”Luulisin niin.” Mutta vaikka hän olisi vastannut epäröimättäkin, että hänen uskonnollinen vakaumuksensa oli auttanut häntä, niin mitä kauaskantoista hyötyä siitä olisi, jos hänen uskonkäsityksillään ei olisi ollut hyviä perusteita? On tärkeää pohtia tätä, koska todellisuudessa useimpien kirkkojen opetus tulevasta elämästä poikkeaa hyvin suuresti Raamatun opetuksesta.
Kristikunnan näkemys kuoleman jälkeisestä elämästä
7. a) Mikä uskonkäsitys on yhteinen useimmille kirkoille? b) Miten eräs teologi kuvaili oppia kuolemattomasta sielusta?
7 Eroavuuksistaan huolimatta lähes kaikki kristikunnan kirkkokunnat ovat sitä mieltä, että ihmisillä on kuolematon sielu, joka jää eloon ruumiin kuollessa. Useimmat uskovat, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa voi mennä taivaaseen. Jotkut pelkäävät, että heidän sielunsa voisi mennä tuliseen helvettiin tai kiirastuleen. Käsitys kuolemattomasta sielusta on kuitenkin keskeisellä sijalla heidän näkemyksessään tulevasta elämästä. Teologi Oscar Cullmann kommentoi tätä kirjoitelmassaan, joka julkaistiin kirjassa ”Kuolemattomuus ja ylösnousemus” (Immortality and Resurrection). Hän kirjoitti: ”Jos kysyisimme tavalliselta kristityltä nykyään – – minkä hän ymmärtää olevan Uuden testamentin opetus ihmisen kohtalosta kuoleman jälkeen, niin vastaus olisi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta: ’Sielun kuolemattomuus.’” Cullman kuitenkin lisäsi: ”Tämä laajalti hyväksytty ajatus on kristillisyyden suurimpia väärinymmärryksiä.” Cullman huomautti, että kun hän sanoi ensi kertaa näin, häneen oltiin hyvin närkästyneitä. Hän oli kuitenkin oikeassa.
8. Minkä toivon Jehova asetti ensimmäisen miehen ja naisen eteen?
8 Jehova Jumala ei luonut ihmisiä sellaisiksi, että he menisivät kuoltuaan taivaaseen. Hänen alkuperäinen tarkoituksensa ei ollut, että heidän pitäisi yleensäkään kuolla. Aadam ja Eeva luotiin täydellisiksi, ja heille annettiin tilaisuus täyttää maa vanhurskailla jälkeläisillä (1. Mooseksen kirja 1:28; 5. Mooseksen kirja 32:4). Ensimmäisille vanhemmillemme sanottiin, että he kuolisivat vain, jos he olisivat tottelemattomia Jumalalle (1. Mooseksen kirja 2:17). Jos he olisivat pysyneet tottelevaisina taivaalliselle Isälleen, he olisivat eläneet maan päällä ikuisesti.
9. a) Mikä on totuus ihmissielusta? b) Mitä tapahtuu sielulle, kun se kuolee?
9 Valitettavasti Aadam ja Eeva eivät kuitenkaan totelleet Jumalaa (1. Mooseksen kirja 3:6, 7). Apostoli Paavali kuvailee traagisia seurauksia: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Sen sijaan että Aadam ja Eeva olisivat eläneet ikuisesti maan päällä, he kuolivat. Mitä tapahtui sen jälkeen? Oliko heillä kuolematon sielu, joka voitiin nyt siirtää tuliseen helvettiin heidän syntinsä takia? Päinvastoin Raamatussa sanotaan, että kun Aadam luotiin, hänestä ”tuli elävä sielu” (1. Mooseksen kirja 2:7). Ihmiselle ei annettu sielua; hänestä tuli sielu, elävä persoona (1. Korinttilaisille 15:45). Ei ainoastaan Aadam ollut ”elävä sielu”, vaan kuten käy ilmi heprean kielestä, jolla 1. Mooseksen kirja kirjoitettiin, myös alemmat eläimet olivat ”eläviä sieluja”! (1. Mooseksen kirja 1:24.) Kun Aadam ja Eeva kuolivat, heistä tuli kuolleita sieluja. Lopulta heille kävi juuri niin kuin Jehova oli sanonut Aadamille: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.)
10, 11. Mitä ”Uusi katolinen tietosanakirja” myöntää sielua koskevasta Raamatun opetuksesta, ja miten tämä sopii yhteen sen kanssa, mitä Raamatussa sanotaan?
10 Pohjimmiltaan ”Uusi katolinen tietosanakirja” (New Catholic Encyclopedia) on tämän kanssa samaa mieltä. Siinä olevassa artikkelissa ”Sielu (Raamatussa)” sanotaan: ”VT:ssä [”Vanhassa testamentissa” eli Heprealaisissa kirjoituksissa] ei ole kahtiajakoa ruumiiseen ja sieluun.” Siinä lisätään, että Raamatussa sana ”sielu” ”ei koskaan merkitse ruumiista tai yksilöstä erotettavissa olevaa sielua”. Todellisuudessa usein sielu ”merkitsee yksilöä itseään, niin eläimiä kuin ihmisiäkin”. Tällainen suorapuheisuus on virkistävää, mutta ihmetystä herättää se, miksi kirkossakävijöille ei yleensä ole kerrottu näistä tosiasioista.
11 Miten paljolta huolelta ja pelolta kirkossakävijät olisivatkaan säästyneet, jos he olisivat tienneet Raamatun yksinkertaisen totuuden: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan”, ei kärsimään helvetin tulessa! (Hesekiel 18:4.) Vaikka tämä poikkeaa jyrkästi kristikunnan opetuksesta, se on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä viisas mies Salomo sanoi henkeytettynä: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa [tässä elämässä], sillä heidän muistonsa on unohdettu. Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa [ihmiskunnan yhteisessä haudassa], paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 10.)
12. Mistä kristikunta sai kuolematonta sielua koskevan opetuksensa?
12 Miksi kristikunta opettaa jotain niin erilaista verrattuna siihen, mitä Raamatussa sanotaan? ”Uudessa katolisessa tietosanakirjassa” todetaan artikkelissa ”Sielun, ihmisen, kuolemattomuus”, että varhaiset kirkkoisät eivät löytäneet tukea kuolemattomaan sieluun uskomiselle Raamatusta, vaan ”runoilijoilta ja filosofeilta ja kreikkalaisen ajattelun yleisestä perinteestä – –. Myöhemmin skolastikot pitivät parempana hyödyntää Platonin ajatuksia tai Aristoteleen periaatteita.” Siinä sanotaan, että ”platonilaisen ja uusplatonilaisen ajattelun vaikutus” – mukaan luettuna usko kuolemattomaan sieluun – iskostettiin lopulta ”aivan kristillisen teologian ytimeen”.
13, 14. Miksei ole järkevää toivoa saavansa valistusta kreikkalaisilta pakanafilosofeilta?
13 Olisiko kristityiksi tunnustautuvien ihmisten pitänyt kääntyä kreikkalaisten pakanafilosofien puoleen saadakseen tietoa niin perusluonteisesta asiasta kuin kuoleman jälkeisen elämän toivosta? Ei tietenkään. Kirjoittaessaan Korintissa Kreikassa asuville kristityille Paavali sanoi: ”Tämän maailman viisaus on tyhmyyttä Jumalan edessä; onhan kirjoitettu: ’Hän pyydystää viisaat heidän omaan viekkauteensa.’ Ja jälleen: ’Jehova tietää, että viisaiden järkeilyt ovat turhia.’” (1. Korinttilaisille 3:19, 20.) Muinaiset kreikkalaiset olivat epäjumalanpalvojia. Miten he sitten olisivat voineet olla totuuden lähde? Paavali kysyi korinttilaisilta: ”Miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala sanoi: ’Minä asun heidän keskuudessaan ja vaellan heidän joukossaan, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he tulevat olemaan minun kansani.’” (2. Korinttilaisille 6:16.)
14 Pyhiä totuuksia paljastettiin alkujaan Israelin kansakunnan välityksellä (Roomalaisille 3:1, 2). Vuodesta 33 lähtien niitä paljastettiin ensimmäisen vuosisadan voidellun kristillisen seurakunnan välityksellä. Paavali sanoi puhuessaan ensimmäisen vuosisadan kristityistä: ”Jumala on paljastanut – – [sen, mikä on valmistettu niille, jotka häntä rakastavat] henkensä välityksellä.” (1. Korinttilaisille 2:10; ks. myös Ilmestys 1:1, 2.) Kristikunnan sielunkuolemattomuusoppi on peräisin kreikkalaisesta filosofiasta. Sitä ei paljastettu Jumalan ilmestysten välityksellä Israelille eikä voideltujen kristittyjen ensimmäisen vuosisadan seurakunnan välityksellä.
Kuolleiden todellinen toivo
15. Mikä on Jeesuksen mukaan kuolleiden todellinen toivo?
15 Ellei kuolematonta sielua ole, niin mikä on kuolleiden todellinen toivo? Tietysti ylösnousemus, Raamatun keskeinen oppi ja todella suurenmoinen Jumalan lupaus. Jeesus esitti ylösnousemustoivon sanoessaan ystävälleen Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin.” (Johannes 11:25.) Usko Jeesukseen merkitsee uskoa ylösnousemukseen, ei kuolemattomaan sieluun.
16. Miksi on järkevää uskoa ylösnousemukseen?
16 Jeesus oli aiemmin puhunut ylösnousemuksesta, kun hän sanoi joillekin juutalaisille: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Jeesus kuvailee tässä jotain aivan muuta kuin kuolematonta sielua, joka jäisi eloon ruumiin kuollessa ja menisi suoraan taivaaseen. Hän kuvailee tulevaa aikaa, jolloin ihmiset, jotka ovat olleet haudassa – monet satoja tai jopa tuhansia vuosia – ”tulevat esiin”. Kuolleet sielut heräävät takaisin eloon. Mahdotontako? Ei Jumalalle, ”joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat” (Roomalaisille 4:17). Epäilijät voivat pilkata ajatusta, että ihmiset tulevat takaisin kuolleista, mutta se on täysin sopusoinnussa sen kanssa, että ”Jumala on rakkaus” ja että hän on ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (1. Johanneksen kirje 4:16; Heprealaisille 11:6).
17. Mitä Jumala tekee ylösnousemuksen välityksellä?
17 Miten Jumala voisikaan palkita ne, jotka ovat osoittautuneet ’uskollisiksi aina kuolemaan saakka’, ellei hän palauttaisi heitä takaisin elämään? (Ilmestys 2:10.) Ylösnousemuksen ansiosta Jumala voi myös tehdä sen, mistä apostoli Johannes kirjoitti: ”Sitä varten Jumalan Poika tehtiin ilmeiseksi, että hän murskaisi Panettelijan työt.” (1. Johanneksen kirje 3:8.) Eedenin puutarhassa Saatanasta tuli koko ihmissuvun murhaaja, kun hän johdatti ensimmäiset vanhempamme syntiin ja kuolemaan (1. Mooseksen kirja 3:1–6; Johannes 8:44). Jeesus alkoi murskata Saatanan töitä, kun hän antoi täydellisen elämänsä vastaaviksi lunnaiksi, mikä avasi ihmiskunnalle tien vapauteen Aadamin tahallisesta tottelemattomuudesta johtuvan synnin peritystä orjuudesta (Roomalaisille 5:18). Niiden ylösnousemus, jotka kuolevat tämän Aadamin synnin vuoksi, on jatkoa Panettelijan töiden murskaamiselle.
Ruumis ja sielu
18. Miten jotkut kreikkalaiset filosofit reagoivat, kun Paavali sanoi, että Jeesus oli herätetty kuolleista, ja miksi?
18 Ollessaan Ateenassa apostoli Paavali saarnasi hyvää uutista ihmisjoukolle, jossa oli joitakin kreikkalaisia filosofeja. He kuuntelivat hänen puhettaan yhdestä tosi Jumalasta ja hänen kehotustaan katua. Mutta mitä tapahtui seuraavaksi? Paavali päätti puheensa sanomalla: ”[Jumala] on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on antanut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.” Nuo sanat synnyttivät kovan hälinän. ”Kun he kuulivat kuolleiden ylösnousemuksesta, niin jotkut alkoivat pilkata.” (Apostolien teot 17:22–32.) Teologi Oscar Cullmann huomauttaa: ”Sielun kuolemattomuuteen uskovien kreikkalaisten saattoi olla muita vaikeampaa hyväksyä sitä, että kristityt saarnasivat ylösnousemusta. – – Suurten filosofien Sokrateen ja Platonin opetusta ei voida mitenkään saattaa sopusointuun Uuden testamentin opetuksen kanssa.”
19. Miten kristikunnan teologit yrittävät saattaa ylösnousemusopetuksen sopusointuun kuolematonta sielua koskevan opin kanssa?
19 Tästä huolimatta apostolien kuolemaa seuranneen suuren luopumuksen jälkeen teologit ponnistelivat sulauttaakseen kristillisen ylösnousemusopetuksen Platonin käsitykseen kuolemattomasta sielusta. Aikanaan jotkut sopivat uudesta ratkaisusta: kuolemassa sielu erotetaan (”vapautetaan”, kuten jotkut sanovat) ruumiista. Sitten, kuten R. J. Cooke sanoo julkaisussaan ”Ylösnousemusopin ääriviivat” (Outlines of the Doctrine of the Resurrection), tuomiopäivänä ”kukin ruumis yhdistetään jälleen omaan sieluunsa ja kukin sielu omaan ruumiiseensa”. Tulevaa ruumiin jälleenyhdistämistä kuolemattomaan sieluunsa sanotaan ylösnousemukseksi.
20, 21. Ketkä ovat opettaneet johdonmukaisesti totuutta ylösnousemuksesta, ja miten tämä on hyödyttänyt heitä?
20 Tämä teoria on yhä pääkirkkojen virallinen oppi. Vaikka tällainen käsitys voi teologista näyttää johdonmukaiselta, useimmat kirkossakävijät eivät tunne sitä. He uskovat yksinkertaisesti, että he menevät kuollessaan suoraan taivaaseen. Tästä syystä kirjoittaja John Garvey väitti Commonweal-lehdessä 5.5.1995: ”Useimpien kristittyjen käsitys [kuoleman jälkeisestä elämästä] näyttää olevan paljon lähempänä uusplatonismia kuin mitään todella kristillistä, ja se on täysin vailla raamatullista pohjaa.” Vaihtamalla Raamatun Platoniin kristikunnan papisto sammutti todellisuudessa laumojensa raamatullisen ylösnousemustoivon.
21 Toisaalta Jehovan todistajat hylkäävät pakanafilosofian ja pitävät kiinni Raamatun ylösnousemusopetuksesta. He huomaavat tämän opetuksen olevan mieltä ylentävä, tyydyttävä ja lohduttava. Seuraavista kirjoituksista näemme, miten vahvalla pohjalla ja miten johdonmukainen Raamatun ylösnousemusopetus on sekä niille, joilla on maallinen toivo, että niille, jotka odottavat ylösnousemusta taivaalliseen elämään. Suosittelemme, että valmistaudut näiden kirjoitusten tarkasteluun lukemalla huolellisesti 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvun.
Muistatko?
◻ Miksi meidän pitäisi kehittää luja luottamus ylösnousemukseen?
◻ Minkä odotteen Jehova asetti Aadamin ja Eevan eteen?
◻ Miksi ei ole johdonmukaista etsiä totuutta kreikkalaisesta filosofiasta?
◻ Miksi ylösnousemus on järkevä toivo?
[Kuva s. 10]
Tehdessään syntiä ensimmäiset vanhempamme menettivät toivon elää ikuisesti maan päällä
[Kuva s. 12]
Platonin käsitys sielun kuolemattomuudesta alkoi vaikuttaa kirkon oppineisiin
[Lähdemerkintä]
Musei Capitolini, Roma