Lukijoiden kysymyksiä

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen 4:18:ssa sanotaan: ”Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” Pietari kirjoitti kuitenkin: ”Rakastakaa koko veljesseuraa, pelätkää Jumalaa.” (1. Pietarin kirje 2:17.) Miten nämä kaksi jaetta voidaan saattaa sopusointuun keskenään?

Nämä apostolit, niin Pietari kuin Johanneskin, olivat saaneet opetusta suoraan itse Jeesukselta Kristukselta. Voimme siksi luottaa siihen, että heidän kirjoituksensa ovat sopusoinnussa keskenään. Edellä lainattujen jakeiden ymmärtämisen avain on se, että nämä kaksi apostolia puhuivat kumpikin erilaatuisesta pelosta.

Tarkastellaanpa ensin Pietarin neuvoa. Kuten tekstiyhteys osoittaa, Pietari antoi kristityille tovereilleen henkeytetyn neuvon, joka koski sitä, miten näiden tuli suhtautua vallanpitäjiin. Toisin sanoen hän selitti oikeaa näkemystä alamaisuudesta joillakin alueilla. Hän kehotti kristittyjä olemaan alamaisia niille, jotka käyttävät valtaa ihmishallituksissa, esimerkiksi kuninkaille tai maaherroille (1. Pietarin kirje 2:13, 14). Sitten Pietari kirjoitti: ”Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä, rakastakaa koko veljesseuraa, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” (1. Pietarin kirje 2:17.)

Tekstiyhteyden perusteella voidaan päätellä, että kun Pietari kehotti kristittyjä ’pelkäämään Jumalaa’, hän tarkoitti selvästikin sitä, että meidän tulee tuntea syvää, kunnioittavaa pelkoa Jumalaa kohtaan, pelkoa olla miellyttämättä korkeinta valtaa (vrt. Heprealaisille 11:7).

Entä sitten apostoli Johanneksen lausunto? Ensimmäisen Johanneksen kirjeen 4. luvun alussa apostoli käsitteli sitä, että ”henkeytetyt ilmaisut”, jotka ovat lähtöisin vääristä profeetoista, täytyy koetella. Nuo ilmaisut eivät selvästikään ole Jehova Jumalasta; ne ovat peräisin jumalattomasta maailmasta tai ovat sen ilmentymiä.

Voidellut kristityt puolestaan ’ovat Jumalasta’ (1. Johanneksen kirje 4:1–6). Johannes kehottikin sen vuoksi: ”Rakkaat, rakastakaamme toisiamme jatkuvasti, koska rakkaus on Jumalasta.” Jumala otti aloitteen rakkauden ilmaisemisessa – hän ”lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä”. (1. Johanneksen kirje 4:7–10.) Miten meidän tulisi reagoida tähän?

Meidän tulisi tietenkin pysyä rakkaudellisen Jumalamme yhteydessä. Meidän ei pitäisi tuntea kauhua häntä kohtaan eikä vapista ajatellessamme lähestyvämme häntä rukouksessa. Johannes neuvoi aiemmin: ”Jos sydämemme ei langeta meille tuomiota, niin me puhumme Jumalalle vapaasti, ja pyydämmepä mitä tahansa, me saamme häneltä, koska noudatamme hänen käskyjään.” (1. Johanneksen kirje 3:21, 22.) Hyvä omatunto antaa todellakin meille vapauden lähestyä Jumalaa tuntematta lamaannuttavaa tai pidättävää pelkoa. Rakkaus saa meidät tuntemaan, että voimme vapaasti kääntyä Jehovan puoleen eli lähestyä häntä rukouksessa. Tässä mielessä ”rakkaudessa ei ole pelkoa”.

Yhdistetäänpä nyt nämä kaksi ajatusta. Kristityn on aina tunnettava Jehovaa kohtaan kunnioittavaa pelkoa, joka saa alkunsa syvästä kunnioituksesta hänen asemaansa, valtaansa ja oikeudenmukaisuuttaan kohtaan. Samalla me kuitenkin rakastamme Jumalaa Isänämme ja tunnemme, että olemme läheisiä hänen kanssaan ja voimme vapaasti kääntyä hänen puoleensa. Sen sijaan että tuntisimme lamaannuttavaa kauhua häntä kohtaan, luotamme siihen, että voimme lähestyä häntä aivan niin kuin lapsi tuntee voivansa vapaasti lähestyä rakkaudellista vanhempaansa. (Jaakob 4:8.)