Raamatun näkökanta
Mitä 1. Mooseksen kirja todellisuudessa sanoo?
”TIETEELLISEN KREATIONISMIN” kannattajat sanovat, että Raamatussa olevan 1. Mooseksen kirjan mukaan Jumala loi maailmankaikkeuden alle kymmenentuhatta vuotta sitten. He sanovat myös, että maapallo ja siinä olevat elämänmuodot luotiin kuudessa kirjaimellisessa 24-tuntisessa päivässä.
Toisaalta kehitysopillinen ajattelu pitää 1. Mooseksen kirjaa taruna. Se opettaa, että maailmankaikkeus ja maapallo kaikkine elollisineen ovat sattumanvaraisen, miljardeja vuosia kestäneen kehityksenkulun tuotetta.
Monet joutuvat kuitenkin hämilleen näiden molempien teorioiden kanssa. Jotkut tieteellis-kreationistisen teorian osat tuntuvat olevan ristiriidassa terveen järjen kanssa ja myös vastoin niitä todisteita, joita voimme itse nähdä kaikkialla luonnossa. Kuitenkin ajatus siitä, että elämä kaikessa ihmeellisessä monimutkaisuudessaan on pelkästään sokeiden, kehitystä aiheuttavien voimien tulosta, tuntuu monista vaikealta hyväksyä. Ovatko nämä kaksi näkemystä sitten ainoat vaihtoehdot?
Ei, on kolmaskin näkemys: se mitä Raamatussa oleva 1. Mooseksen kirja itse todellisuudessa sanoo. Tarkastelkaamme tätä kolmatta vaihtoehtoa.
1. Mooseksen kirjan selitys
1. Mooseksen kirjan alkusanat kuuluvat: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” (1. Mooseksen kirja 1:1) Sanotaanko näissä 1. Mooseksen kirjan sanoissa, että tämä tapahtui noin kymmenentuhatta vuotta sitten? Ei, siinä ei anneta mitään aikajaksoa. ”Alku” on sen vuoksi saattanut olla miljardeja vuosia sitten.
Kuitenkin heti ”alussa” Raamattu ilmaisee älykkään olennon – Luojan – valvoneen luomista. Vaikka monista tiedemiehistä tämä ajatus on epämiellyttävä, se on sopusoinnussa tähtitieteilijöiden päätelmien kanssa siitä, että maailmankaikkeudella on tosiaankin ollut alku, että se on erittäin hyvässä järjestyksessä ja että tarkat lait hallitsevat sitä. Lakiin perustuva täsmällinen järjestys voi olla peräisin vain älykkäästä mielestä. Vaikka tiede on selittänyt monia näistä laeista meille, vain 1. Mooseksen kirja tutustuttaa meidät Lainantajaan.
1. Mooseksen kirjan selostus jatkuu sitten kuuden kuuluisan luomispäivän hahmottelemisella. Näiden päivien aikana ei kuitenkaan luotu ainetta maata ja maailmankaikkeutta varten. Se oli jo tapahtunut ”alussa”. Luomisen kuusi päivää olivat pikemminkin ajanjaksoja, joiden aikana alkuperäinen, karu maa vähitellen tehtiin asumiseen sopivaksi.
Oliko kukin noista kuudesta päivästä kirjaimellisesti 24 tunnin mittainen päivä? 1. Mooseksen kirja ei sano sillä tavalla. Sana ”päivä” voi heprean kielessä (kieli jolla 1. Mooseksen kirja kirjoitettiin) tarkoittaa pitkiä ajanjaksoja, jopa tuhansia vuosia. (Vrt. Psalmi 90:4; 1. Mooseksen kirja 2:4.) Esimerkiksi ”seitsemäs päivä”, jota me nyt elämme, on tuhansia vuosia pitkä. (1. Mooseksen kirja 2:2, 3) Näin ollen todistusaineisto osoittaa, että kuuden päivän ajanjakso kokonaisuudessaan pitäisi käsittää kymmeniä tuhansia vuosia pitkänä aikana.
”Lajinsa mukaan”
Kuuden luomiskauden järjestys osoittaa veden, maan, valon, ilmakehän, kasvien, kalojen, lintujen, muiden eläinten ja lopulta ihmisen perättäisen ilmaantumisen. (1. Mooseksen kirja 1:3–27) Tämä kehitysjärjestys on tavallisesti yhtäpitävä tiedemiesten selville saaman järjestyksen kanssa.
Mutta muuan merkittävä lausunto esiintyy toistuvasti 1. Mooseksen kirjan 1. luvun selostuksessa. Esimerkiksi viidennestä luomispäivästä 1. Mooseksen kirjan 1:21 kertoo: ”Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan.” Kuudennesta päivästä luemme jakeesta 24: ”Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan.”
Raamatun lajikäsite on laajempi kuin nykyinen luonnontieteellinen laji (species). Eri ”lajit” luotiin kuitenkin erikseen, eivätkä ne polveudu toisistaan. Kunkin ”lajin” sisällä voisi olla suurta muuntelua, kuten näemme kissan, koiran tai ihmisen ”lajissa”. Mutta Luojan niihin istuttamat perintötekijät pitäisivät nämä ”lajit” aina erillään toisistaan. Siksi kissa ja koira eivät voi pariutua ja aloittaa uudenlaista elämänmuotoa.
Tämä on tosin ristiriidassa kehitysteorian kanssa. Mutta se ei ole ristiriidassa minkään havaitun tosiasian kanssa. Vaikka eläimet tuottavatkin suuresti muuntelua ”lajinsa” sisällä, kukaan ei ole koskaan todistanut, että jokin eläinlaji olisi lisääntymällä tai kehittymällä muuttunut uudeksi ”lajiksi”.
Entä sitten ne rakenteelliset samankaltaisuudet, joita on olemassa tiettyjen eläinlajien kesken? Ne ovat ymmärrettäviä, kun otamme huomioon sen, että ne ovat kaikki yhden Luojan tekemiä ja että ne muotoiltiin samoista maan aineksista elämään samanlaisessa elinympäristössä.
1. Mooseksen kirja antaa lisäksi vastauksen ongelmaan, jota tiedemiehet eivät voi ratkaista: mistä elämä sai alkunsa? Tiedemiehet yrittävät vastata tähän kysymykseen erilaisten teorioiden avulla, mutta todellisuudessa he eivät pysty. Ja tiedemiesten laboratorioissa on näytetty toistuvasti toteen se kylmä totuus, että elämää voi tulla vain jo olemassa olevasta elämästä ja samasta elollislajista.
Lisäksi 1. Mooseksen kirja kertoo meille, että elämä on vanhempaa kuin maailmankaikkeus ja että kaikki muu elämä taivaassa ja maan päällä sai alkunsa alkuperäisestä Elämänlähteestä, kaikkivaltiaasta Luojasta, joka on ilmaissut nimekseen Jehova. Tiede ei voi muodostaa parempaa selitystä, sellaista joka olisi sopusoinnussa kaikkien havaitsemiemme tieteellisten tosiasioiden kanssa. – Psalmi 36:10; 83:19, Jesaja 42:8, (”Herra” = ”Jehova”, UM); Ilmestys 4:11.
Ihmisen alkuperä
Viimeinen luomistyö maan päällä 1. Mooseksen kirjan mukaan oli ihminen itse: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Mooseksen kirja 2:7) Myös tiedemiesten mielestä ihminen on ilmaantunut myöhemmin kuin muut elämänmuodot.
Tämä raamatunkohta on kuitenkin ristiriidassa sen useimpien tieteellistä kreationismia kannattavien käsityksen kanssa, että ihmisellä on ruumiistaan erillään oleva kuolematon sielu. Tämän sielun sanotaan lähtevän pois ruumiista kuoleman jälkeen. Kuitenkin 1. Mooseksen kirja samoin kuin monet muut Raamatun kirjat osoittaa, että ihmisellä ei ole sielua, ikään kuin jotakin aineetonta asuisi hänessä. Pikemminkin hän on sielu. Kuolemassa ihminen siirtyy olemattomuuden tilaan odottamaan ylösnousemusta. (Saarnaaja 9:5, 10; Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15; Ilmestys 20:12, 13) Raamattu vertaa kuolemaa uneen, josta ihminen voidaan herättää ylösnousemuksessa. – Johannes 11:11, 43, 44.
1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä oleva lausunto sotii myös toisella tavalla kehitysteoriaa vastaan. Se osoittaa selvästi, että Jumala loi suoranaisesti ihmisen ja että ihminen ei polveudu eläimistä.
Onko 1. Mooseksen kirjan lausunto uskottava? Tiede ei ole esittänyt yhtään todistetta siitä, että ihminen polveutuisi eläimistä. Ei ole mitään näyttöä siitä, että Afrikassa ja muualla esiinkaivetut apinankaltaiset fossiilit olisivat millään muotoa ihmisen esi-isiä. Tosiaankin, jos ne eläisivät nykyään, ne varmaankin sijoitettaisiin eläintarhoissa muiden apinoiden yhteyteen. Kaikki sellaiset fossiilit, joiden luiden rakenne ja koko ovat hyvin samankaltaiset kuin ihmisen, ovat todennäköisesti peräisin vain jostain ihmissuvun haarasta.
Lisäksi ihmisen yhteys ”maan tomuun”, kuten 1. Mooseksen kirjassa sanotaan, on kiistämätön. Kaikki ne kemikaalit, joista ihmissruumis koostuu, löytyvät ”maan tomusta”. Itse asiassa ihmisen olemassaolon jatkuminen riippuu tästä ”tomusta”. Hän ylläpitää ja uudistaa ruumistaan syömällä kasveja ja eläimiä, jotka muokkaavat ”maan tomun” ruoan ravintoaineiksi.
Villi-ihminen vai Jumalan poika?
Toinen kuvaus ihmisen luomisesta löytyy 1. Mooseksen kirjan 1:26:sta. Siinä Jumala sanoo: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.” Koska Raamattu kertoo Jumalan olevan henkiolento, sanonnan ”kuvaksemme” täytyy ymmärtää tarkoittavan sitä, että ihmisellä on Jumalan ominaisuuksia.
Tämä lausunto selittää tavalla, johon evoluutio ei koskaan pystyisi, miksi ihminen on niin erilainen kuin eläimet. Vain ihminen voi valvoa ympärillään olevia eläimiä ja kasvillisuutta. Vain ihmisellä on moraalitaju ja omatunto. Vain ihmisellä on suuri valinnanvapaus, ja vain hänen älykkyytensä on korkeatasoista. Vain ihminen kykenee käsittämään Jumalan olemassaolon, ja vain ihmisellä on puheenlahja; näin hän voi puhua Jumalalle. Julkaisu Journal of Semitic Studies sanoo: ”Ihmisen puhe on salaisuus; se on Jumalan lahja.”
Kehitysopin kannattajat kuvailevat ensimmäiset ihmiset eläimellisiksi raakalaisiksi. Epäilemättä jotkut ennen eläneet ihmisrodun jäsenet tekivät paljon raakalaismaisia tekoja. Mutta myös nykyajan ihminen on ollut raaka, mistä todistavat ne sata miljoonaa, jotka on murhattu tällä vuosisadalla käydyissä sodissa. Vielä nykyäänkin hän käyttäytyy kuin raakalainen! Joka tapauksessa Raamattu osoittaa, että alun perin ihminen ei ollut moraalisilta ja älyllisiltä kyvyiltään heikompi kuin nykypäivän ihminen. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 4:20–22; 5:22; 6:9.) Tämä ei ole ristiriidassa havaittujen tosiasioiden kanssa. Otetaan esimerkiksi niin kutsuttujen esihistoriallisten ihmisten maalaukset, joita on löydetty Lascaux’n luolan seiniltä Ranskasta. Noissa maalauksissa ilmenevä herkkyys ja taiteellinen kyvykkyys herättää paljon ihailua tänäkin päivänä.
1. Mooseksen kirjan todellinen merkitys
1. Mooseksen kirjan alkuluvut antavat täten välähdyksen kaiken alkuperästä. 1. Mooseksen kirja ei ole kuitenkaan yksityiskohtainen tieteellinen oppikirja, eikä sen tarkoitettukaan olevan. Sen sisältämällä tiedolla on syvällisempi tarkoitus.
Se osoittaa esimerkiksi sen, että ihmisen onnellisuus riippui jatkuvasta yhteistoiminnasta hänen Luojansa tarkoitusten kanssa. Mutta kun ihminen kieltäytyi tunnustamasta tätä sidonnaisuutta ja kapinoi Jumalan järjestelyjä vastaan, hän menetti alkuperäisen onnellisuutensa ja joutui synnin ja kuoleman alaisuuteen ja vajosi nopeasti raakuuksiin, joita yhä näemme. – 1. Mooseksen kirja 3:1–18; 5. Mooseksen kirja 32:4, 5.
1. Mooseksen kirjan ensimmäiset luvut osoittavat kuitenkin, että heti ihmisen kapinan jälkeen Jumala pani alulle kauaskantoisen suunnitelmansa, jonka tarkoitus on palauttaa ihmiskunta alkuperäiseen onnellisuuteensa. ”Siemen” tekisi tyhjäksi ihmisen synnin vahingolliset vaikutukset. (1. Mooseksen kirja 3:15) Suuressa osassa muuta Raamattua on huomattavana aiheena Siemenen henkilöllisyys. Ja kerrottuaan, että Siemen vihdoin tuli Messiaana, Jeesuksena, Raamattu kuvailee edelleen, kuinka Jumalan tekemät, Jeesukseen keskittyvät järjestelyt muuttaisivat lopulta ihmisten ottaman murheellisen suunnan. Se kuvailee myös, kuinka koko maa muutetaan täydellisten ihmisten asuttamaksi paratiisiksi, paikaksi jossa ei sota, väkivalta, rikollisuus, murhe, ei edes sairaus eikä kuolema enää koskaan vaivaa ihmisperhettä. – Psalmi 46:10; Ilmestys 21:4, 5.
1. Mooseksen kirja on siis paljon enemmän kuin vain kertomus luomisesta. Se asettaa taustan kaikelle ihmiskunnan historialle – menneelle ja nykyiselle – ja tulevaisuudelle. Suuri osa historiasta, ja elämästä itsestään, on käsittämätöntä, jos jätämme pois nuo tärkeät ensimmäiset askeleet. Vaarannamme tosiaankin oman tulevaisuutemme, jos emme välitä siitä, mitä 1. Mooseksen kirja todellisuudessa sanoo. – 1. Johannes 2:15–17.
[Huomioteksti s. 24]
1. Mooseksen kirjan luomiskertomus ei ole ristiriidassa havaittujen tosiasioiden kanssa
[Huomioteksti s. 25]
Tosiasiat osoittavat oikeaksi 1. Mooseksen kirjan kertomuksen siitä, että elolliset luotiin ”lajiensa mukaan”
[Huomioteksti s. 27]
Ilman Raamatun kertomusta emme voi selittää ihmisen historiaa tai elämän tarkoitusta
[Kuva s. 26]
Raamattu osoittaa, että koko maasta tehdään paratiisi