ETANIM

(luult. ’kestävät [virrat]; alati virtaavat [virrat]’).

Tämä oli israelilaisten pyhän kalenterin seitsemäs kuukausi, mutta maallisen kalenterin ensimmäinen kuukausi (1Ku 8:2). Se vastasi syyskuun loppua ja lokakuun alkua. Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen siitä käytettiin nimeä tisri, joka ei esiinny Raamatussa mutta löytyy pakkosiirtolaisuuden jälkeisistä kirjoituksista.

Historioitsija Josefus kirjoittaa juhlasta, joka alkoi tämän kuukauden 15. päivänä (eli lokakuun alkupuolella): ”Tämän saman kuukauden viidentenätoista, jolloin saavutaan talvikauden taitteeseen, Mooses käskee jokaisen perheen pystyttää telttoja kylmyyden varalta ja suojaksi vuoden koleutta vastaan.” (Jewish Antiquities, III, 244 [x, 4].)

Maatalousvuoden alku. Kun abibista (eli nisanista) tuli Egyptistä lähdön jälkeen juutalaisten pyhän kalenterin mukaan vuoden ensimmäinen kuukausi, etanimia pidettiin edelleen maalliselta tai maataloudelliselta kannalta ensimmäisenä kuukautena. Tässä kuussa sadonkorjuu oli miltei saatu päätökseen, mikä merkitsi maatalousvuoden loppumista. Sen jälkeen varhaissateet pehmittivät maata kyntämistä varten, joka oli vuorossa seuraavana ja joka ilmaisi, että oli aika aloittaa uudet maataloustyöt. Jehova yhdisti etanimkuun vuoden vaihtumiseen sanoessaan korjuujuhlan olevan ”vuoden päättyessä” ja ”vuodenvaihteessa” (2Mo 23:16; 34:22). Lisäksi on merkille pantavaa, että riemuvuosi ei alkanut abibkuussa vaan etanimkuussa (3Mo 25:8–12).

Tästä kuukaudesta myöhemmin käytetty nimitys tisri merkitsee ’vuoden alkua’, ja tisrikuun 1. päivä on vieläkin juutalaisten uudenvuodenpäivä eli roš hašana (’vuoden pää’).

Juhlakuukausi. Etanim oli myös juhlien kuukausi. Ensimmäisenä päivänä oli ”trumpetinpuhalluksen päivä” (3Mo 23:24; 4Mo 29:1). Koska jokainen uusikuu ilmoitettiin normaalisti trumpetinpuhalluksella, tuona päivänä trumpetteihin puhallettiin todennäköisesti tavallista useammin tai kauemmin (4Mo 10:10). Etanimkuun 10. päivänä vietettiin vuotuista sovituspäivää (3Mo 16:29, 30; 23:27; 4Mo 29:7). Lehtimajanjuhla eli korjuujuhla oli 15.–21. etanimkuuta, ja sen jälkeen 22. päivänä pidettiin juhlakokous (3Mo 23:34–36). Nämä juhla-ajat veivät siis suuren osan etanimkuusta.

Etanimkuussa sattuneita tapahtumia. Koska ensimmäisestä kirjastaan lähtien Raamattu esittää tietoja aikajärjestyksessä ja koska Aadamin elinvuodet ovat ensimmäiset elinvuodet, jotka mainitaan, näyttäisi siltä, että etanim-nimisen kuukauden sijoittaminen muinoin vuoden ensimmäiseksi kuukaudeksi antaisi aihetta uskoa Aadamin elämän alkaneen tuossa kuussa (1Mo 5:1–5). Ensimmäisen kuukauden (jota sanottiin myöhemmin etanimiksi) ensimmäisenä päivänä Nooa, joka oli jo ollut yli kymmenen kuukautta arkissa, poisti arkin katon ja havaitsi, että tulvavedet olivat kuivuneet maan päältä (1Mo 8:13). Yli 1300 vuotta myöhemmin Salomo vihki valmiin Jerusalemin temppelin etanimkuussa (1Ku 8:2; 2Ai 5:3). Sen jälkeen kun Jerusalem oli tuhottu 607 eaa., käskynhaltija Gedaljan surmaaminen ja jäljelle jääneiden israelilaisten pakeneminen Egyptiin etanimkuussa olivat merkkinä Juudan täydellisestä autioituksesta (2Ku 25:25, 26; Jer 41:1, 2). Mm. nämä tapahtumat olivat syynä ”seitsemännen kuun paastoon”, joka mainitaan Sakarjan 8:19:ssä. 70 vuotta myöhemmin, tämän saman kuun alkuun mennessä, vapautetut israelilaispakkosiirtolaiset olivat palanneet Babylonista alkaakseen rakentaa uudelleen Jerusalemin temppeliä (Esr 3:1, 6).

Todisteiden mukaan myös Jeesuksen syntymä, kaste ja voitelu ajoittuivat tähän kuukauteen (ks. JEESUS KRISTUS).