He tekivät Jehovan tahdon
Mooses ja Aaron – Jumalan sanan rohkeita julistajia
KUVITTELE silmiesi eteen seuraava näkymä: 80-vuotias Mooses ja hänen veljensä Aaron seisovat maailman mahtavimman miehen, Egyptin faraon, edessä. Egyptiläisille tämä mies on enemmän kuin jumalten edustaja. He uskovat, että hän itse on jumala. Häntä pidetään Horuksen, haukanpäisen jumaluuden, ruumiillistumana. Horus muodosti Isiksen ja Osiriksen kanssa Egyptin jumalten ja jumalattarien pääkolminaisuuden.
Kukaan, joka lähestyi faraota, ei voinut olla huomaamatta kobran pään muotoista koristetta, joka kohosi uhkaavasti esiin keskeltä hänen kruunuaan. Käärmeen luultiin pystyvän sylkemään tulta ja tuhoa faraon jokaisen vihollisen päälle. Nyt Mooses ja Aaron ovat tulleet tämän jumalkuninkaan eteen pyytämään jotakin ennenkuulumatonta: että hän lähettäisi israelilaisorjat pois, jotta nämä voisivat pitää juhlan Jumalansa Jehovan kunniaksi (2. Mooseksen kirja 5:1).
Jehova oli jo ennustanut, että faraon sydän olisi paatunut. Siksi Mooses ja Aaron eivät yllättyneet hänen uhmakkaasta vastauksestaan: ”Kuka on Jehova, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään ja lähettää Israel pois? Minä en tunne lainkaan Jehovaa enkä sitä paitsi aio lähettää Israelia pois.” (2. Mooseksen kirja 4:21; 5:2.) Näyttämö oli siten valmis dramaattiselle yhteenotolle. Seuraavalla kohtaamiskerralla Mooses ja Aaron esittivät faraolle ällistyttävän todisteen siitä, että he edustivat kaikkivaltiasta tosi Jumalaa.
Ihmeteko
Aaron suoritti Jehovan ohjeiden mukaisesti ihmeen, joka todisti Jehovan ylemmyyden Egyptin jumaliin nähden. Hän heitti sauvansa faraon eteen, ja se tuli heti suureksi käärmeeksi! Ymmällään tästä farao kutsui paikalle taikuutta harjoittavat pappinsa.a Nämä miehet pystyivät demonivoimien avulla tekemään jotakin samanlaista omilla sauvoillaan.
Jos farao pappeineen tunsikin jotain vahingoniloa, se jäi lyhytaikaiseksi. Kuvittelehan, millaisilta heidän kasvonsa näyttivät, kun Aaronin käärme nieli heidän käärmeensä, yhden kerrallaan! Kaikki läsnäolijat saattoivat nähdä, että egyptiläiset jumaluudet eivät vetäneet vertoja tosi Jumalalle, Jehovalle. (2. Mooseksen kirja 7:8–13.)
Tämänkin jälkeen faraon sydän pysyi kuitenkin paatuneena. Vasta sitten kun Jumala oli tuottanut Egyptille kymmenen tuhoisaa iskua eli vitsausta, farao sanoi viimein Moosekselle ja Aaronille: ”Nouskaa, lähtekää pois kansani keskuudesta, sekä te että muut Israelin pojat, ja menkää, palvelkaa Jehovaa, niin kuin olette puhuneet.” (2. Mooseksen kirja 12:31.)
Opetuksia meille
Miten Mooses ja Aaron kykenivät lähestymään Egyptin mahtavaa faraota? Mooses ei ensin ollut luottanut omaan kykyynsä vaan oli väittänyt, että hänellä oli ”hidas suu ja hidas kieli”. Hän anoi vielä senkin jälkeen, kun Jehova oli vakuuttanut tukevansa häntä: ”Lähettäisitkö kuitenkin viestin kenen tahansa muun välityksellä, jonka aiot lähettää.” Mooses pyysi Jumalaa lähettämään jonkun muun. (2. Mooseksen kirja 4:10, 13.) Siitä huolimatta Jehova käytti sävyisää Moosesta ja antoi tälle tehtävään tarvittavan viisauden ja voiman (4. Mooseksen kirja 12:3).
Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen nykyiset palvelijat noudattavat käskyä tehdä ”opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä” (Matteus 28:19, 20). Täyttääksemme tämän käskyn omalta osaltamme meidän tulee käyttää mahdollisimman hyvin Raamatun tuntemusta ja kaikkia mahdollisia kykyjämme (1. Timoteukselle 4:13–16). Sen sijaan että keskittyisimme puutteisiimme, ottakaamme uskoen vastaan jokainen tehtävä, jonka Jumala meille antaa. Hän voi tehdä meidät päteviksi ja voi vahvistaa meitä tekemään hänen tahtonsa (2. Korinttilaisille 3:5, 6; Filippiläisille 4:13).
Koska Mooseksen edessä oli ihmis- ja demonivastustajia, hän totisesti tarvitsi yli-inhimillistä apua. Siksi Jehova vakuutti hänelle: ”Katso, olen pannut sinut Jumalaksi faraolle.” (2. Mooseksen kirja 7:1.) Mooses sai tosiaan Jumalalta tuen ja valtuudet. Hänellä ei ollut mitään syytä pelätä faraota tai tuon ylpeän hallitsijan taustavoimia, sillä hänen yllään oli Jehovan henki.
Meidänkin täytyy luottaa Jehovan pyhään henkeen eli vaikuttavaan voimaan, jotta voisimme suorittaa palveluksemme (Johannes 14:26; 15:26, 27). Kun meillä on Jumalan tuki takanamme, voimme yhtyä Daavidin laulun sanoihin: ”Jumalaan olen pannut luottamukseni. En pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?” (Psalmit 56:11.)
Jehova ei sääliväisyydessään jättänyt Moosesta hoitamaan tehtäväänsä yksin, vaan sanoi: ”Veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi. Sinun itsesi tulee puhua kaikki, mitä käsken sinun puhua, ja veljesi Aaron puhuu faraolle.” (2. Mooseksen kirja 7:1, 2.) Miten rakkaudellista Jehovalta olikaan työskennellä niissä rajoissa, joissa Mooses pystyi kohtuullisesti toimimaan.
Jumala on antanut meille kristillisen veljesseuran, johon kuuluvat ovat ottaneet vastaan haasteen olla Jehovan, Korkeimman, todistajia (1. Pietarin kirje 5:9). Olkaamme siksi kohtaamistamme esteistä huolimatta Mooseksen ja Aaronin kaltaisia – Jumalan sanan rohkeita julistajia.
[Alaviite]
a ”Taikuutta harjoittaviksi papeiksi” käännetty heprealainen sana viittaa ryhmään noitia, jotka väittivät, että heillä oli demonien voimia suurempia yliluonnollisia voimia. Uskottiin, että nämä miehet saivat demonit tottelemaan ja että demoneilla ei ollut valtaa noitiin.
[Kuva s. 25]
Mooses ja Aaron edustivat rohkeasti Jehovaa faraon edessä