Ikävä kyllä he eivät aina arvostaneet etuaan saada olla yhden tosi Jumalan palvojia. Lopulta israelilaiset kokonaisuutena tulivat uskottomiksi, ja Jehova salli, että heidät vietiin vankeina Babyloniin vuonna 607 eaa. Kuten Jumala oli sanonut Moosekselle, juuri Hänen hyvyytensä vuoksi hän ”ei kuitenkaan jätä rankaisematta”. – 2. Mooseksen kirja 34:7.

Lopuksi on huomattava, että Jumalan hyvyyden ei pitäisi saada meitä ottamaan liian suuria vapauksia. On totta, että Jehova antaa anteeksi syntisille. Kuningas Daavid luotti suotuisaan vastaukseen, kun hän rukoili: ”Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.” (Psalmi 25:7) Merkitseekö tämä sitä, että voimme syyllistyä synteihin ja luottaa samalla varmasti Jumalan anteeksiantoon? Ei suinkaan, vaan muista: Jumalan hyvyys merkitsee sitä, että hän ”ei kuitenkaan jätä rankaisematta” katumattomia syntisiä.