Oikeastaan lehtimajanjuhla päätti israelilaisten maanviljelysvuoden pääosan. Se oli sen vuoksi ilon ja kiitoksen aikaa kaikkien niiden siunausten johdosta, jotka Jehova oli suonut koko heidän satonsa hedelmälle. Lisäksi vain viisi päivää aikaisemmin oli vietetty sovituspäivää, joten kansa tunsi olevansa rauhassa Jehovan kanssa. Vaikka ainoastaan miesväkeä vaadittiin olemaan läsnä, kokonaiset perheet tulivat juhlaan. Heidän täytyi asua lehtimajoissa (hepr. suk·kōtʹ) koko seitsenpäiväisen juhlan ajan. Tavallisesti oli jokaista perhettä varten yksi lehtimaja. (2Mo 34:23; 3Mo 23:42.) Niitä pystytettiin talojen pihoille, asuntojen katoille, temppelin esipihoille, toreille ja teille, jotka olivat sapatinmatkan päässä kaupungista. Israelilaisten piti käyttää ”ihanien puiden hedelmiä”, palmunlehviä ja tuuheiden puiden sekä poppelien oksia (3Mo 23:40). Esran päivinä näiden tilapäisten asumusten rakentamiseen käytettiin oliivi- ja öljypuun lehviä, (voimakastuoksuisen) myrtin ja palmun lehviä sekä muiden puiden oksia. Kaikki – niin rikkaat kuin köyhätkin – asuivat ja jopa aterioivat majoissa seitsemän päivän ajan ja kaikki majat oli valmistettu samoista tarvikkeista, jotka oli otettu maan kukkuloilta ja laaksoista, mikä korosti kaikkien tasa-arvoisuutta juhlaan nähden. (Ne 8:14–16.)

Israelilaisten käskettiin asua viikko lehtimajoissa, ”jotta sukupolvenne tietäisivät, että lehtimajoissa minä panin Israelin pojat asumaan tuodessani heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.” (3Mo 23:42, 43.) He saattoivat muistella iloisina ja kiitollisina sitä, miten Jumala piti heistä huolta erämaassa, kun Jehova suojeli heitä ’pannessaan heidät vaeltamaan suuren ja pelottavan erämaan poikki, jossa oli myrkkykäärmeitä ja skorpioneja ja janoista, vedetöntä maata, ja antoi heille vettä piikivikalliosta ja ravitsi heitä erämaassa mannalla, jota heidän isänsä eivät tunteneet’ (5Mo 8:15, 16). Tämä antoi heille syyn iloita Jumalan jatkuvasti lisääntyvästä huolenpidosta ja anteliaisuudesta heitä kohtaan.