KURKKU, I

(hepr. qiš·šu·ʼahʹ).

Egyptin elintarvikkeisiin, joita valittavat israelilaiset ja sekalainen väki kaipasivat kovasti, kuuluivat kurkut sekä vesimelonit, purjot, sipulit ja valkosipulit (4Mo 11:5). Koska joidenkin tutkijoiden mielestä kurkku on liian tavallinen ruoka-aine herättääkseen tällaista kaipausta, he ajattelevat kasvin olleen todennäköisesti meloni (Cucumis melo). Heprean sukukielet sekä varhaiset käännökset antavat kuitenkin aihetta ajatella, että kyseessä oli kurkku.

Kurkku on pitkä, köynnöstävä kasvi, johon tulee keltaisia tai valkeahkoja kukkia. Kurkun (Cucumis sativus) hedelmän sileä kuori on vihreä tai sinivihreä, ja sen vihertävänvaaleassa hedelmälihassa on paljon siemeniä. Niilin runsasvetiset rantapenkereet ja kasteen kostuttama Palestiinan maaperä yhdessä auringon säteilemän lämmön kanssa luovat ihanteellisen kasvuympäristön tälle kasville, jota viljellään laajalti näissä maissa.

Vihannes- tai viinitarhoihin oli tapana pystyttää lehtimaja tai koju suojaamaan vartijaa, joka suojeli peltojen tuotteita varkailta ja ryösteleviltä eläimiltä. Jos koju muistutti lähempänä meidän aikaamme käytössä olleita kojuja, se oli melko heikkorakenteinen, ja se kasattiin neljästä maahan pystyyn isketystä seipäästä, jotka yhdistettiin poikkipuin. Katto ja sivut tehtiin taipuisista oksista ja varvuista, jotka toisinaan punottiin yhteen, ja rakennelman pääliitokset sidottiin vitsaksilla (siteenä käytettävillä notkeilla oksilla). Kasvukauden lopussa nämä kojut hylätään, ja syystuulien ja -sateiden alettua ne saattavat painua kallelleen tai jopa luhistua. Autioitetussa tilassa olevasta Siionista sanotaankin havainnollisesti, että se on ”jätetty jäljelle niin kuin lehtimaja viinitarhaan, niin kuin tähystyskoju kurkkumaalle” (Jes 1:8).

Viljelyksille sijoitettiin eläinten pelottelemiseksi myös pylväitä, paaluja sekä muita rakennelmia, ja tällaiseen mykkään, elottomaan ”kurkkumaan linnunpelättimeen” profeetta Jeremia vertasi epäjumalanpalvelusta harjoittavien kansakuntien tekemiä epäjumalankuvia (Jer 10:5).