BDELLIUMPIHKA

(hepr. bedoʹlaḥ).

Tuoksuvaa pihkaa, joka ulkonäöltään muistuttaa mirhaa ja jota joskus käytetään sen korvikkeena (ks. myös MIRHA). Sitä saadaan eräästä Luoteis-Afrikassa ja Arabiassa kasvavasta puusta (Commiphora africana) ja myös eräästä Luoteis-Intiassa kasvavasta sukulaiskasvista. Tähän sukuun kuuluu pieniä puita ja pensaita, jotka ovat kituliaita, piikikkäitä ja vähälehtisiä ja jotka kasvavat kuumissa, aurinkoisissa paikoissa. Kun kuoreen tehdään viilto, kasvista tihkuu tuoksuvaa nestettä eli pihkaa. Kun pihka irrotetaan puusta, se kovettuu nopeasti, muuttuu vahamaiseksi ja läpinäkyväksi ja muistuttaa helmeä.

Kuvauksessa Havilan maasta, jota Pison (yksi Eedenistä lähteneen joen neljästä haarasta) kiersi, mainitaan sen kalleudet: kulta, bdelliumpihka ja onyksikivi (1Mo 2:11, 12). Israelilaisten erämaavaelluksen aikana keräämää mannaa sanotaan 4. Mooseksen kirjan 11:7:ssä ”bdelliumpihkan näköiseksi”. Aiemmin mannaa oli verrattu ”maassa olevaan kuuraan” (2Mo 16:14). Se sopii bdelliumpihkan lähes valkoiseen väriin. Käsitellessään mannan saamista Josefus sanoo bdelliumia ”mausteyrtiksi” (Jewish Antiquities, III, 28 [i, 6]).