Sederistä pelastukseen

”Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran [”Jehovan”, UM] nimeä.” – PSALMI 116:13.

1. Mikä kaikkien aikojen suosituin laulu voi vaikuttaa tulevaisuuteesi?

MITÄ pitäisit laulusta, joka käsittelisi sitä, että voit nauttia pitkään onnellisesta tulevaisuudesta? Sellainen laulu on itse asiassa kaikkien aikojen suosituin laulu. Olet kuitenkin paremmassa asemassa kuin useimmat muut ymmärtääksesi tämän merkityksellisen laulun ja nauttiaksesi siitä. Juutalaiset ovat antaneet sille nimen Hallel (Ylistys). Se koostuu Psalmeista 113–118, ja se kehottaa meitä laulamaan: ”Hallelujah” eli: ”Ylistäkää Jahia.”

2. Miten tätä laulua käytetään, ja kuinka se liittyy sederiin?

² Juutalaiset laulavat Hallelia viettäessään passahia, pääsiäistään, ja sen laulaminen on ilmeisesti peräisin ajalta, jolloin Jumalalla oli temppeli, jossa eläimiä uhrattiin. Nykyään sitä lauletaan juutalaiskodeissa sederiksi kutsutun pääsiäisen vieton ja siihen kuuluvan aterian aikaan. Mutta vain harvat niistä, jotka laulavat sitä sederinsä aikana, ymmärtävät Psalmin 116:13 todellisen merkityksen: ”Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran [”Jehovan”, UM] nimeä.” Miksi pelastus kuitenkin liitetään pääsiäiseen, ja voisiko olla kysymyksessä sinun pelastuksesi?

Pääsiäinen – pelastuksen juhla

3. Mikä on sederin tausta?

³ Muista, että israelilaiset olivat orjia Egyptissä sortavan faraon alaisuudessa. Lopulta Jehova herätti Mooseksen johtamaan hänen kansansa vapauteen. Jumalan aiheutettua Egyptille yhdeksän vitsausta Mooses ilmoitti kymmenennestä vitsauksesta. Jehova surmaisi jokaisen egyptiläisen huonekunnan esikoisen. (2. Mooseksen kirja 11:1–10) Israelilaiset kuitenkin säästettäisiin. Miten? Heidän täytyi teurastaa lammas, panna sen verta oven pihtipieliin ja kamanaan ja pysyä sisällä syömässä lampaasta, happamattomasta leivästä ja katkerista yrteistä koostuvaa ateriaa. Tuon sederin aikana Jumala ’menisi heidän ohitseen’ (pa·saḥʹ) lyömättä kuoliaiksi heidän esikoisiaan. – 2. Mooseksen kirja 12:1–13.

4, 5. Miten pääsiäinen johti monien pelastukseen? (Psalmi 106:7–10)

⁴ Farao vastasi tähän kymmenenteen vitsaukseen käskemällä Moosesta: ”Nouskaa ja menkää pois minun kansani joukosta, sekä te että israelilaiset; menkää ja palvelkaa Herraa.” (2. Mooseksen kirja 12:29–32) Heprealaisten ja ”paljosta sekakansasta” koostuvien kannattajien lähdettyä farao muutti mielensä ja ajoi heitä takaa. Silloin Jumala ihmeen välityksellä auttoi kansaansa pelastautumaan Punaisenmeren läpi, mihin farao ja hänen takaa-ajava armeijansa kuolivat. – 2. Mooseksen kirja 12:38; 14:5–28; Psalmi 78:51–53; 136:13–15.

⁵ Punaisellamerellä Mooses kehotti Israelia: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille.” Myöhemmin he lauloivat: ”Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä.” (2. Mooseksen kirja 14:13; 15:2) Israelin vapautus sekä kymmenennestä vitsauksesta että Punaiseltamereltä oli tosiaan pelastus. Psalmista saattoi hyvällä syyllä kuvailla Jehovaa Jumalaksi, joka ”toimittaa pelastuksen maan päällä”. – Psalmi 68:7, 21; 74:12–14; 78:12, 13, 22.

6, 7. Miksi pääsiäisen vietto pantiin alulle, mutta miksi sitä vietetään nykyään eri tavoin kuin ensimmäistä pääsiäistä?

⁶ Heprealaisten oli vietettävä pääsiäistä muistoksi pelastuksesta. Jumala sanoi: ”Tämä päivä olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana; sukupolvesta sukupolveen.” (2. Mooseksen kirja 12:14) Jokaisella pääsiäisaterialla eli sederillä isän oli muistutettava perhettään tuosta pelastuksesta. Jehova opasti: ”Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: ’Mitä nämä menot merkitsevät?’ niin vastatkaa: ’Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme.’” – 2. Mooseksen kirja 12:25–27.

⁷ Se että juutalaiset vielä nykyäänkin nauttivat pääsiäissederin, vahvistaa tuon kertomuksen historiallisuuden. Jotkut heidän tapansa kuitenkin eroavat siitä, mitä Jumala neuvoi tekemään. Sederin alkuperää käsittelevässä kirjassa The Origins of the Seder sanotaan: ”Raamatussa käsitellään laajalti pääsiäistä ja happamattomien leipien juhlaa; nämä kuvaukset eivät kuitenkaan vastaa juhlan myöhempiä viettotapoja. Raamatulliset juhlamenot keskittyvät erityisesti pääsiäisuhriin, jolla ei enää Raamattua myöhäisemmässä kirjallisuudessa ole keskeistä asemaa.” Pääsyy siihen on se, että juutalaisilta puuttuu temppeli eläinuhrien esittämistä varten.

8. Mikä erityinen syy meillä on tarkastella pääsiäistä?

⁸ Kristittyjen voi olla hyödyllistä tutkia kaikkia niitä juhlia, jotka Jumala antoi muinaiselle Israelille,a mutta tällä kertaa pääsiäisen tietyt piirteet ansaitsevat erityishuomiomme. Jeesus, joka oli juutalainen, vietti pääsiäistä. Kun hän viimeistä kertaa teki niin, hän esitti pääpiirteittäin ainoan kristityille tarkoitetun jumalallisen juhlan vieton – Herran illallisen, Jeesuksen kuoleman muistojuhlan. Tämä kristillinen juhla liittyy siksi pääsiäiseen.

Enemmän kuin pääsiäislammas

9, 10. Miten pääsiäislammas oli erikoinen ja ainutlaatuinen uhri?

⁹ Heprealaiskirjeen 10:1 kertoo meille, että ’Laissa oli tulevan hyvän varjo’. Muuan tietosanakirja (M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature) sanoo: ”Mikään muu laissa oleva tulevan hyvän varjo ei voi kilpailla pääsiäisjuhlan kanssa.” Erityisesti pääsiäislampaalla oli sitä juhlamenoa kauaskantoisempi merkitys, jota vietettiin sen muistelemiseksi, kuinka Jumala pelasti esikoiset ja sitten kaikki heprealaiset Egyptistä.

¹⁰ Tuo lammas oli ainutlaatuinen monessa suhteessa. Esimerkiksi monet Mooseksen lain eläinuhrit esitti yksityinen ihminen henkilökohtaisten syntien tai rikkomusten vuoksi, ja eläinten osia poltettiin alttarilla. (3. Mooseksen kirja 4:22–35) Jonkin verran yhteysuhrin lihaa annettiin virkaa toimittavalle papille tai muille papeille. (3. Mooseksen kirja 7:11–38) Mutta pääsiäislammasta ei käytetty alttarilla, ja sen uhrasi ihmisryhmä, tavallisesti perhe, joka myös söi sen. – 2. Mooseksen kirja 12:4, 8–11.

11. Mitä Jehova ajatteli pääsiäislampaasta, ja mihin se viittasi? (4. Mooseksen kirja 9:13)

¹¹ Jehova arvosti pääsiäislammasta niin suuresti, että hän kutsui sitä ”minun teurasuhrikseni”. (2. Mooseksen kirja 23:18; 34:25) Oppineet ovat sanoneet, että ”pääsiäisuhri oli Jehovan ensisijainen uhri”. Tämä lammas kieltämättä viittasi Jeesuksen uhriin tai ennakoi sitä. Tiedämme tämän, koska apostoli Paavali kutsui Jeesusta ”meidän pääsiäisuhriksemme, [joka on] uhrattu”. (1. Korinttolaisille 5:7) Jeesus tunnistettiin ”Jumalan Karitsaksi” ja ”Karitsaksi, joka teurastettiin”. – Johannes 1:29; Ilmestys 5:12; Apostolien teot 8:32.

Elämää pelastava veri

12. Mikä osa karitsan verellä oli ensimmäisenä pääsiäisenä?

¹² Tuolloin Egyptissä karitsan veri oli ratkaisevan tärkeää pelastukselle. Kun Jehova surmasi esikoiset, Hän meni niiden talojen ohitse, joiden ovien pihtipielissä oli verta. Lisäksi koska heprealaiset eivät surreet esikoistensa kuolemaa, he pystyivät marssimaan Punaisenmeren halki vapauteen.

13, 14. Miten Jeesuksen veri on elämää pelastavaa ja välttämätöntä pelastukselle? (Efesolaisille 1:13)

¹³ Veri liittyy pelastukseen myös nykyään – Jeesuksen vuodatettu veri. Kun ”pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli – – lähellä” vuonna 32, Jeesus kertoi suurelle kuulijakunnalle: ”Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä; sillä minun lihani on tosi ruoka ja minun vereni on tosi juoma.” (Johannes 6:4, 54, 55) Kaikilla hänen juutalaisilla kuulijoillaan olisi mielessään lähestyvä pääsiäinen ja se, että karitsan verta käytettiin Egyptissä.

¹⁴ Jeesus ei tuolloin keskustellut niistä vertauskuvista, joita käytettiin Herran illallisella. Tuon kristityille tarkoitetun uuden juhlan vietto pantiin alulle vasta vuotta myöhemmin, niin etteivät edes apostolit, jotka kuulivat Jeesusta vuonna 32, tienneet siitä mitään. Jeesus kuitenkin osoitti, että hänen verensä oli välttämätön ikuiselle pelastukselle. Paavali selitti: ”Hänen välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan.” (Efesolaisille 1:7) Ainoastaan Jeesuksen vereen perustuvan anteeksiannon välityksellä me voimme elää ikuisesti.

Millainen pelastus ja minne?

15. Mikä pelastus ja millaiset edut tulivat mahdollisiksi Egyptissä olleille heprealaisille, mutta mitä he eivät saaneet? (1. Korinttolaisille 10:1–5)

¹⁵ Muinaisessa Egyptissä oli kysymyksessä vain rajallinen pelastus. Ei yksikään Egyptistä lähtenyt odottanut saavansa loputonta elämää maastapaon jälkeen. Jumala tosin nimitti leeviläiset kansan papeiksi, ja joistakuista Juudan sukukuntaan kuuluneista tuli tilapäisiä kuninkaita, mutta kaikki nämä kuolisivat. (Apostolien teot 2:29; Heprealaisille 7:11, 23, 27) Vaikka ”paljolla sekakansalla”, joka myös lähti Egyptistä, ei ollutkaan noita etuja, hekin saattoivat yhdessä heprealaisten kanssa toivoa pääsevänsä Luvattuun maahan ja nauttivansa normaalista elämästä palvoen Jumalaa. Jehovan esikristillisillä palvelijoilla oli kuitenkin peruste toivoa, että aikanaan he voisivat nauttia loputtomasta elämästä maan päällä, missä ihmiskunta Jumalan tarkoituksen mukaan eläisi. Tämä olisi sopusoinnussa Johanneksen 6:54:ssä olevan Jeesuksen lupauksen kanssa.

16. Millaista pelastusta Jumalan muinaiset palvelijat saattoivat toivoa?

¹⁶ Jumala käytti joitakin muinaisia palvelijoitaan kirjoittamaan muistiin henkeytettyjä sanoja, jotka koskivat sitä, että maa oli luotu asuttavaksi ja että oikeamieliset asuisivat siinä ikuisesti. (Psalmi 37:9–11; Sananlaskut 2:21, 22; Jesaja 45:18) Mutta kuinka tosi palvojat voisivat saada sellaisen pelastuksen, jos he kuolisivat? Siten, että Jumala toisi heidät takaisin elämään maan päälle. Esimerkiksi Job ilmaisi toivovansa, että häntä muistettaisiin ja hänet kutsuttaisiin takaisin elämään. (Job 14:13–15; Daniel 12:13) Selvästikin yksi tapa pelastua on saada ikuinen elämä maan päällä. – Matteus 11:11.

17. Millaisen erilaisen pelastuksen Raamattu osoittaa toisten voivan saada?

¹⁷ Raamattu puhuu myös pelastuksesta elämään taivaassa, minne Jeesus Kristus meni ylösnousemuksensa jälkeen. ”Hän on Jumalan oikealla puolella, sillä hän meni taivaaseen, ja enkelit ja vallat ja voimat tehtiin hänelle alamaisiksi.” (1. Pietari 3:18, 22; Efesolaisille 1:20–22; Heprealaisille 9:24) Jeesuksen ei kuitenkaan ole määrä olla ainut ihminen, joka otetaan taivaaseen. Jumala on päättänyt, että hän ottaa maan päältä myös suhteellisen pienen määrän muita ihmisiä. Jeesus kertoi apostoleilleen: ”Isäni talossa on monta asuntoa. – – olen menossa valmistamaan teille sijaa. Ja jos menen ja valmistan teille sijan, niin minä tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” – Johannes 14:2, 3.

18. Mitä syytä meillä on nyt kohdistaa huomiomme taivaalliseen elämään saatavaan pelastukseen?

¹⁸ Pelastus taivaalliseen elämään Jeesuksen yhteydessä on varmasti paljon suurenmoisempaa kuin ensimmäiseen pääsiäiseen liittynyt rajallinen pelastus. (2. Timoteukselle 2:10) Viimeisen voimassa olleen sederin eli pääsiäisaterian iltana Jeesus pani alulle sen kristityille tarkoitetun uuden juhlan vieton, joka kohdisti huomion taivaalliseen elämään saatavaan pelastukseen. Hän käski apostoleitaan: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19) Ennen kuin tarkastelemme sitä, kuinka kristittyjen tulisi viettää tätä juhlaa, harkitkaamme sitä, milloin meidän tulisi tehdä niin.

”Määräaika”

19. Miksi on johdonmukaista liittää pääsiäinen Herran illalliseen?

¹⁹ Jeesus oli sanonut: ”Olen suuresti halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kuin kärsin.” (Luukas 22:15) Sen jälkeen hän hahmotteli pääpiirteissään Herran illallisen, jota hänen seuraajiensa oli vietettävä hänen kuolemansa muistoksi. (Luukas 22:19, 20) Pääsiäistä vietettiin kerran vuodessa. Sen vuoksi on järkevää, että Herran illallista vietetään vuosittain. Milloin? Johdonmukaisesti keväällä pääsiäisen aikaan. Se merkitsisi ajankohtaa, johon (juutalaisen kalenterin) nisan-kuun 14. päivä osuu, eikä niinkään aina perjantaita sen vuoksi, että se oli se viikonpäivä, jolloin Jeesus kuoli.

20. Miksi Jehovan todistajat ovat kiinnostuneita nisan-kuun 14. päivästä?

²⁰ Paavalin mielessä oli siis nisan-kuun 14. päivä, kun hän kirjoitti: ”Niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu.” (1. Korinttolaisille 11:26) Seuraavan kahden vuosisadan ajan monet kristityt pitivät kiinni nisan-kuun 14. päivästä, ja heidät tunnettiin kvartodesimaaneina, joka on peräisin latinalaisesta sanasta ”neljästoista”. M’Clintock ja Strong kertovat: ”Vähän-Aasian kirkot viettivät Herran kuolemaa nisan-kuun 14. päivää vastaavana päivänä, jolloin koko vanhan ajan kirkon mielipiteen mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui.” Nykyään Jehovan todistajat viettävät Herran illallista vuosittain nisan-kuun 14. päivää vastaavana päivänä. Jotkut ovat kuitenkin huomauttaneet, että tämä saattaa erota siitä päivästä, jolloin juutalaiset viettävät pääsiäistään. Miksi?

21. Milloin pääsiäislammas oli määrä uhrata, mutta mitä juutalaiset tekevät nykyään?

²¹ Heprealainen päivä kesti auringonlaskusta (noin kello 18) seuraavaan auringonlaskuun. Jumala määräsi, että pääsiäislammas oli tapettava 14. nisan-kuuta ”iltahämärissä” (KR) eli ”kahden illan välissä” (UM). (2. Mooseksen kirja 12:6) Milloin se olisi? Nykyaikaiset juutalaiset pitävät kiinni siitä rabbiinien käsityksestä, että lammas oli teurastettava nisan-kuun 14. päivän loppupuolella, aikana, joka kului siitä, kun aurinko alkoi laskea (noin kello 15), itse auringonlaskuun. Niinpä he viettävät sederiään auringonlaskun jälkeen, jolloin nisan-kuun 15. päivä on jo alkanut. – Markus 1:32.

22. Minkä vuoksi muistonvieton päivämäärä saattaa erota siitä päivästä, jolloin juutalaiset viettävät pääsiäistään? (Markus 14:17; Johannes 13:30)

²² Meillä on kuitenkin hyvä syy ymmärtää ilmaus ”kahden illan välissä” eri tavoin. Viidennen Mooseksen kirjan 16:6:ssa israelilaisia käskettiin selvästi ’teurastamaan pääsiäisuhri, ehtoolla, auringon laskiessa’. Tämä osoittaa, että ”kahden illan välissä” viittasi auringonlaskun (joka alkoi 14. nisan-kuuta) ja varsinaisen pimeän tulon väliseen hämärähetkeen. Muinaiset karaiittijuutalaisetb käsittivät sen tällä tavoin samoin kuin samarialaisjuutalaisetc käsittävät sen vielä nykyään. Ymmärtäessämme sen, että pääsiäislammas uhrattiin ja syötiin ”määräaikanansa” 14. nisan-kuuta, ei 15. nisan-kuuta, meillä on yksi syy siihen, miksi muistonviettopäivämme joskus eroaa juutalaisten päivästä. – 4. Mooseksen kirja 9:2–5.

23. Miksi heprealaiseen kalenteriin lisätään kuukausia, ja miten nykyajan juutalaiset hoitavat tämän?

²³ Muuan toinen syy siihen, miksi meidän päivämäärämme voi erota juutalaisten päivämäärästä, on se, että he käyttävät ennalta määrättyä kalenteria, mikä järjestelmä vakiinnutettiin vasta neljännellä vuosisadalla. Tätä käyttämällä he voivat määrätä päivämääriä 1. nisan-kuuta tai juhlia varten vuosikymmeniä tai vuosisatoja etukäteen. Lisäksi muinaiseen kuukalenteriin täytyi aina silloin tällöin lisätä 13. kuukausi niin, että kalenteri olisi samassa tahdissa vuodenaikojen kanssa. Nykyisessä juutalaisessa kalenterissa tämä kuukausi lisätään määrätyissä ajankohdissa; 19 vuoden jaksossa se lisätään 3., 6., 8., 11., 14., 17. ja 19. vuotena.

24, 25. a) Miten Jeesuksen aikana vakiinnutettiin kuukaudet, ja millä perusteella ratkaistiin, tarvittiinko lisäkuukausia? b) Miten Jehovan todistajat vahvistavat Herran illallisen päivämäärän?

²⁴ Emil Schürer sanoo kuitenkin, että ”Jeesuksen aikana [juutalaisilla] ei vielä ollut mitään vakiintunutta kalenteria, vaan pelkästään kokemusperäisen havainnoinnin perusteella alkoi jokainen uusi kuukausi uuden kuun ilmaantumisella, ja samalla tavoin havaintojen perusteella” lisättiin kuukausi, kun sitä tarvittiin. ”Jos – – vuoden loppupuolella huomattiin, että pääsiäinen sattuisi ennen kevätpäiväntasausta [suunnilleen 21. maaliskuuta], määrättiin niin, että sen ja nisan-kuun väliin sovitettiin yksi kuukausi.” (The History of the Jewish People in the Age of Jesus Christ, 1. osa) Ylimääräinen kuukausi tulee näin mukaan luonnollisesti, eikä sitä lisätty mielivaltaisesti.

²⁵ Jehovan todistajien hallintoelin vahvistaa Herran illallisen päivämäärän tämän ikivanhan tavan mukaisesti. Nisan-kuun 1. päivä ratkaistaan sen perusteella, milloin kevätpäiväntasausta lähinnä oleva uusi kuu voidaan todennäköisesti havaita auringon laskiessa Jerusalemissa. Kun siitä lasketaan 14 päivää eteenpäin, päästään nisan-kuun 14. päivään, joka tavallisesti vastaa täydenkuun päivää. (Ks. Vartiotornia 1.10.1977, s. 455.) Tämän raamatullisen tavan perusteella Jehovan todistajille kautta maapallon on ilmoitettu, että muistonvietto tänä vuonna on auringonlaskun jälkeen 10. huhtikuuta.

26. Mitkä Herran illallisen lisäpiirteet ansaitsevat huomiomme?

²⁶ Tämä päivämäärä vastaa nisan-kuun 14. päivää jolloin Jeesus vietti viimeistä sitovaa pääsiäistä. Muistonvieton viettäminen suuntaa valokeilan kuitenkin suurempaan pelastukseen, kuin mistä juutalainen seder oli muistona. Meidän kaikkien täytyy ymmärtää, mitä tapahtuu Herran illallisella, mitä se merkitsee ja miten pelastuksemme liittyy siihen.

[Alaviitteet]

Miten vastaisit?

◻ Miksi pääsiäinen liittyy sopivasti pelastukseen?

◻ Miten Jeesuksen uhri voi saada aikaan enemmän kuin pääsiäislammas?

◻ Millainen pelastus tulee mahdolliseksi Jeesuksen välityksellä?

◻ Miten Jehovan todistajat vahvistavat Herran illallisen oikean ajankohdan?