Ehud – rohkea uskon mies

OLI kulunut monta vuotta siitä, kun israelilaiset olivat astuneet Luvattuun maahan. Mooses ja hänen seuraajansa Joosua olivat kuolleet jo aikaa sitten. Kun tällaiset uskon miehet olivat poissa, puhtaan palvonnan arvostus heikkeni jyrkästi. Israelilaiset olivat jopa alkaneet palvella Baaleja ja pyhiä paaluja.a Sen vuoksi Jehova antoi kansansa syyrialaisten käsiin kahdeksaksi vuodeksi. Silloin israelilaiset huusivat Jumalaa avukseen. Hän kuuli heitä armollisesti. Jehova herätti tuomarin, Otnielin, vapauttamaan kansansa. (Tuomarit 3:7–11.)

Näiden tapahtumien olisi pitänyt opettaa israelilaisille eräs perustotuus: Jehovan totteleminen tuo siunauksia, kun taas tottelemattomuus johtaa kirouksiin (5. Mooseksen kirja 11:26–28). Israelin kansa ei kuitenkaan oppinut tätä. Kun rauhaa oli kestänyt 40 vuotta, se hylkäsi jälleen puhtaan palvonnan (Tuomarit 3:12).

Moabin alaisuudessa

Tällä kertaa Jehova antoi kansansa joutua Moabin kuninkaan Eglonin käsiin. Raamatussa häntä kuvaillaan ”hyvin lihavaksi mieheksi”. Ammonin ja Amalekin avulla Eglon hyökkäsi Israeliin ja perusti palatsinsa Jerikoon, ”palmukaupunkiin”. Miten ironista olikaan, että ensimmäisessä kanaanilaisessa kaupungissa, jonka israelilaiset valloittivat, piti nyt päämajaansa mies, joka palvoi epäjumala Kemosta!b (Tuomarit 3:12, 13, 17.)

Eglon sorti israelilaisia seuraavat 18 vuotta ja vaati heiltä ilmeisesti raskaan veron. Kantamalla ajoittain pakkoveron Moab vahvisti omaa taloudellista asemaansa samalla kun se köyhdytti Israelia. Ymmärrettävästi Jumalan kansa anoi helpotusta, ja jälleen kerran Jehova kuuli sitä. Hän herätti sille toisen pelastajan – tällä erää benjaminilaisen Ehudin. Lopettaakseen Eglonin tyrannian Ehud suunnitteli ryhtyä toimiin sinä päivänä, jona seuraava pakkovero maksettaisiin. (Tuomarit 3:14, 15.)

Ehud valmisteli rohkeaa tekoansa valmistamalla kaksiteräisen, kyynärän pituisen miekan. Jos kyseessä oli lyhyt kyynärä, ase oli noin 38 senttimetrin pituinen. Jotkut sanoisivat sitä tikariksi. Ilmeisesti terän ja kahvan välillä ei ollut kädensuojusta. Siksi Ehud saattoi piilottaa pienen miekkansa vaatteensa poimuihin. Lisäksi koska hän oli vasenkätinen, hän saattoi sitoa miekkansa oikealle puolelleen, mikä ei ollut aseen tavallinen paikka. (Tuomarit 3:15, 16.)

Ehudin toimintasuunnitelmassa oli omat riskinsä. Esimerkiksi mitä jos kuninkaan palvelijat tarkastaisivat Ehudin aseiden varalta? Ja vaikkeivät tarkastaisikaan, niin tuskin he jättäisivät kuningastaan yksin israelilaisen seuraan! Jos he kuitenkin jättäisivät ja Ehud voisi tappaa Eglonin, miten hän pääsisi pakoon? Miten pitkälle hän ehtisi juosta ennen kuin Eglonin palvelijat huomaisivat, mitä oli tapahtunut?

Epäilemättä Ehud pohti näitä yksityiskohtia ja kuvitteli ehkä mielessään monia katastrofaalisia lopputuloksia. Siitä huolimatta hän ryhtyi toteuttamaan suunnitelmaansa ilmaisten näin rohkeutta sekä uskoa Jehovaan.

Ehud kohtaa Eglonin

Koitti päivä, jolloin seuraava pakkovero maksettaisiin. Ehud miehineen astui kuninkaan palatsiin. Kohta he jo seisoivatkin kuningas Eglonin itsensä edessä. Mutta Ehudin ei ollut vielä aika hyökätä. Vietyään pakkoveron Ehud lähetti sen kantajat paluumatkalle. (Tuomarit 3:17, 18.)

Miksi Ehud ei vielä lyönyt Eglonia maahan? Antoiko hän myöten pelolle? Ei missään nimessä! Toteuttaakseen suunnitelmansa Ehudin piti saada puhua yksityisesti kuninkaan kanssa, ja siihen hänelle ei ollut suotu tilaisuutta tällä ensimmäisellä tapaamisella. Lisäksi Ehudin pitäisi päästä pakoon nopeasti. Yhden miehen olisi helpompi paeta kuin koko pakkoveron kantajien seurueen. Siksi Ehud odotti oikeaa hetkeä. Lyhyt käynti Eglonin luona oli antanut hänelle mahdollisuuden tutustua palatsin pohjaratkaisuun ja ottaa selville kuningasta suojelevien turvatoimien laajuus.

Tultuaan ”Gilgalissa olevien louhosten luo” Ehud jätti miehensä ja meni takaisin Eglonin palatsiin. Vajaan kahden kilometrin kävelymatka antoi Ehudille aikaa miettiä tehtäväänsä ja rukoilla sille Jehovan siunausta. (Tuomarit 3:19.)

Ehud palaa

Ehud otettiin ilmeisesti tervetulleena vastaan takaisin palatsiin. Kenties hänen aiemmin viemänsä runsas pakkovero oli saanut Eglonin hyvälle tuulelle. Saattaa olla, että vaikka ensivierailu oli lyhyt, se soi Ehudille riittävän tilaisuuden luoda hyvät välit kuninkaaseen. Oli miten hyvänsä, Ehud oli uudelleen Eglonin luona.

”Minulla on sinulle salainen sana, oi kuningas”, sanoi Ehud. Se että hän oli päässyt näin pitkälle, oli merkki siitä, että Jehova ohjasi häntä. Oli kuitenkin eräs ongelma. Ehudin tuomaa ”salaista sanaa” ei voinut ilmaista kuninkaan palvelijoiden läsnä ollessa. Mikäli Jehova aikoi puuttua asiaan, Ehud tarvitsi tuota apua heti. ”Hiljaa!” kuningas käski. Koska Eglon ei halunnut, että muut sattuisivat kuulemaan tämän ”salaisen sanan”, hän lähetti palvelijansa pois. Kuvittele, miten helpottunut Ehud oli! (Tuomarit 3:19.)

Eglon istui kattohuoneessaan, kun Ehud tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Minulla on sinulle sana Jumalalta.” Tarkoittiko Ehud ”Jumalalla” Kemosta? Eglon ehkä luuli niin. Uteliaana hän ponnistautui ylös valtaistuimeltaan ja seisoi odottavan näköisenä. Ehud lähestyi häntä, liikkuen varmaankin varovaisesti, jottei olisi herättänyt kuninkaassa epäilyjä hyökkäyksestä. Sitten nopealla liikkeellä ”Ehud ojensi vasemman kätensä ja otti miekan oikealta kupeeltaan ja upotti sen hänen [Eglonin] vatsaansa. Ja kahvakin meni sisään terän mukana, niin että ihra peitti terän kokonaan, sillä hän ei vetänyt miekkaa hänen vatsastaan, ja suolensisällystä alkoi tulla ulos.” (Tuomarit 3:20–22.)

Lähistöllä odottelevat kuninkaan palvelijat eivät huomanneet mitään. Ehud oli silti edelleen vaarassa. Eglonin palvelijat voisivat millä hetkellä tahansa syöksyä sisään ja nähdä kaatuneen kuninkaansa ruumiin. Ehudin täytyi päästä pois nopeasti! Hän pani ovet lukkoon ja pakeni kattohuoneen tuuletusaukon kautta. (Tuomarit 3:23, 24a.)

Löytö ja tappio

Pian Eglonin palvelijat tulivat uteliaiksi. He eivät kuitenkaan uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että he joutuisivat kuninkaan epäsuosioon keskeyttämällä tämän yksityisen tapaamisen. Sitten he huomasivat, että kattohuoneen ovet olivat lukossa. ”Hän on juuri tarpeellaan viileässä sisähuoneessa”, he päättelivät. Mutta kun aika kului, pelkkä uteliaisuus muuttui huolestuneisuudeksi. Eglonin palvelijat eivät pystyneet odottamaan enää pitempään. ”Silloin he ottivat avaimen ja avasivat ne [kattohuoneen ovet], ja katso, heidän herransa makasi kuolleena lattialla!” (Tuomarit 3:24b, 25.)

Sillä välin Ehud oli paennut. Hän ohitti Gilgalissa olevat louhokset ja saapui lopulta Seiraan, joka sijaitsi Efraimin vuoristossa. Ehud kutsui Israelin miehet koolle ja johti heidät yhteishyökkäykseen moabilaisia vastaan. Kertomus toteaa, että ”he löivät Moabin, noin kymmenentuhatta miestä, kaikki rotevia ja kaikki urhoollisia miehiä, eikä yksikään päässyt pakoon”. Nyt kun Moab oli alistettu, Israelin maassa vallitsi rauha 80 vuotta. (Tuomarit 3:26–30.)

Ehudin esimerkin opetus

Ehudin vaikuttimena oli usko Jumalaan. Häntä ei mainita erikseen Heprealaiskirjeen 11. luvussa niiden joukossa, ”jotka uskon avulla kukistivat valtakuntia taistelussa, – – tulivat urhoollisiksi sodassa, ajoivat pakoon vierasmaalaisten sotajoukot” (Heprealaisille 11:33, 34). Jehova kuitenkin tuki Ehudia, kun tämä toimi uskossa ja vapautti Israelin kuningas Eglonin tyrannimaisesta vallasta.

Ehud oli muun muassa rohkea. Hänen täytyi ollakin voidakseen käyttää kirjaimellista miekkaa tehokkaasti. Jumalan nykyisinä palvelijoina me emme tartu sellaiseen miekkaan (Jesaja 2:4; Matteus 26:52). Me kuitenkin käytämme ”hengen miekkaa”, Jumalan sanaa (Efesolaisille 6:17). Ehud käytti asettaan taitavasti. Meidänkin täytyy osata käyttää Jumalan sanaa hyvin, kun saarnaamme Valtakunnan hyvää uutista (Matteus 24:14). Raamatun henkilökohtainen tutkiminen, säännöllinen läsnäolo kristillisissä kokouksissa, innokas osallistuminen kenttäpalvelukseen ja harras luottamus taivaalliseen Isäämme auttavat meitä jäljittelemään ominaisuuksia, joita Ehud, todellinen rohkea uskon mies, osoitti.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 31]

Ehud miehineen vei pakkoveron kuningas Eglonille

[Lähdemerkintä]

Teoksen Illustrirte Pracht — Bibel/Heilige Schrift des Alten und Neuen Testaments, nach der deutschen Uebersetzung D. Martin Luther’s pohjalta