EGLON

(’pieni vasikka’).

1. Moabin kuningas tuomarien aikana. Hän sorti israelilaisia 18 vuotta, ”koska he tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä”. (Tu 3:12–25.) Keskenään liittoutuneet Moab, Ammon ja Amalek hyökkäsivät Eglonin johdolla Israelin kimppuun. Eglonin kukistumisen aika koitti, kun vasenkätinen Ehud vei tavanomaisen pakkoveron ja sanoi sitten: ”Minulla on sinulle salainen sana, oi kuningas.” Lähetettyään palvelijansa pois Eglon nousi valtaistuimeltaan palatsinsa tasakatolla sijaitsevan viileän ylähuoneen yksinäisyydessä kuullakseen, millainen ”sana Jumalalta” Ehudilla olisi kerrottavanaan. Silloin Ehud työnsi kaksiteräisen miekan Eglonin turpeaan, ihraiseen vatsaan, niin että ”kahvakin meni sisään terän mukana” ja ”suolensisällystä alkoi tulla ulos”. Clarken Commentary sanoo Tuomarien 3:22:sta: ”Suolten sisältö tuli ulos joko haavan kautta tai ne tyhjenivät luonnollisella tavalla kauhun ja tuskan vuoksi.”

2. Kanaanilainen kuninkaankaupunki, jonka kuningas meni mukaan Gibeonin vastaiseen liittoon tuon kaupungin tehtyä rauhan Joosuan ja Israelin kanssa. Joosua surmasi viisi liittoutunutta kuningasta, ripusti heidät paaluihin sekä valloitti myöhemmin Eglonin ja vihki sen asukkaat tuhon omiksi. (Jos 10:1–5, 22–27, 34, 35; 12:12.) Sen jälkeen se liitettiin Juudan heimon alueeseen (Jos 15:39). Alkuperäinen paikka on oletettavasti löytynyt Tell el-Hesistä, n. 25 km Gazasta itäkoilliseen ja n. 11 km Lakisin paikalta länteen eli näin ollen läheltä Filistean tasankojen reunaa. Muinainen nimi on kuitenkin säilynyt muutaman kilometrin päässä sijaitsevien Khirbet ʽAjlanin raunioiden nimessä.