Vaikka profeetat nimitettiinkin Jehovan hengen välityksellä, he eivät ilmeisesti puhuneet kaiken aikaa henkeytettyinä. Sen sijaan Jumalan henki ’tuli heidän päälleen’ aika ajoin ja paljasti heille sanomia, jotka heidän piti ilmoittaa (Hes 11:4, 5; Mi 3:8). Se sai heidät liikkeelle ja pakotti heidät puhumaan (1Sa 10:10; Jer 20:9; Am 3:8). Sen lisäksi että heidän tekonsa olivat varsin epätavallisia, myös heidän puheensa ja tapansa heijastivat epäilemättä todella epätavallista voimaa ja tunnetta. Tämä saattaa osittain selittää, mitä ilmaus ”käyttäytyä profeettojen tavoin” tarkoittaa (1Sa 10:6–11; 19:20–24; Jer 29:24–32; vrt. Ap 2:4, 12–17; 6:15; 7:55). Koska he keskittyivät täysin tehtäväänsä ja suorittivat sen palavan innokkaasti ja rohkeasti, heidän käytöksensä saattoi vaikuttaa toisista oudolta, jopa järjettömältä, kuten profeetan käytös vaikutti sotapäälliköistä Jeehun voitelemisen yhteydessä. Mutta kun päälliköt tajusivat, että mies oli profeetta, he suhtautuivat hänen sanomaansa täysin vakavasti. (2Ku 9:1–13; vrt. Ap 26:24, 25.) Kun Saul ajoi takaa Daavidia ja hänet pantiin ’käyttäytymään profeetan tavoin’, hän riisui vaatteensa ja ”makasi alastomana koko sen päivän ja koko sen yön”, minä aikana Daavid ilmeisesti pakeni (1Sa 19:18–20:1). Tämä ei merkitse sitä, että profeetat olisivat usein olleet alasti, sillä Raamatussa osoitetaan asian olevan aivan toisin. Kahdessa muussa Raamatun mainitsemassa tapauksessa profeetat olivat alasti tiettyä tarkoitusta varten, jonkin profetiansa piirteen vuoksi (Jes 20:2–4; Mi 1:8–11). Raamatussa ei kerrota, osoittiko Saulin alastomuus, että kun häneltä oli riisuttu hänen kuninkaalliset vaatteensa, hän oli pelkkä ihminen, voimaton Jehovan oman kuninkaallisen vallan ja voiman edessä, vai johtuiko se jostain muusta syystä.

”Profeettojen pojat”. Kuten Geseniuksen kieliopissa (Gesenius’ Hebrew Grammar, Oxford 1952, s. 418) selitetään, heprealainen sana ben (jonkun poika) tai benēʹ (jonkun pojat) voi tarkoittaa ”jonkin killan tai yhteisön (tai heimon tai minkä tahansa tarkkaan määrätyn ryhmän) jäsenyyttä” (vrt. Ne 3:8, missä ”voiteensekoittajien jäsen” on kirjaimellisesti ”voiteensekoittajien poika”). ”Profeettojen pojilla” voidaan näin ollen kuvata sellaisten opetettavien ryhmää, jotka oli kutsuttu profeetan tehtävään, tai yksinkertaisesti yhdessä toimivien profeettojen ryhmää. Tällaisia profeettojen ryhmiä kerrotaan olleen Betelissä, Jerikossa ja Gilgalissa. (2Ku 2:3, 5; 4:38; vrt. 1Sa 10:5, 10.) Samuel johti erästä ryhmää Ramassa (1Sa 19:19, 20), ja Elisalla oli nähtävästi omana aikanaan samanlainen asema (2Ku 4:38; 6:1–3; vrt. 1Ku 18:13). Raamatussa kerrotaan heidän rakentaneen oman asuinpaikkansa ja käyttäneen lainatyökalua, mikä saattaa viitata siihen, että he elivät yksinkertaista elämää. Vaikka he asuivatkin usein yhdessä ja söivät yhteistä ruokaa, heidät saatettiin lähettää yksin suorittamaan profeetan tehtävää (1Ku 20:35–42; 2Ku 4:1, 2, 39; 6:1–7; 9:1, 2).